Kirjoitukset avainsanalla terveys

www.pixabay.com

Minulla on tänään ensimmäinen vapaapäivä ennen lomaa. Olen siis nyt ensin neljä päivää vapaalla ja sitten on kahden viikon loma. Viime vuosina olen pitänyt lomani säännöllisesti aina kaksi viikkoa kerrallaan reilun kolmen kuukauden välein. Eli siis kolme kertaa vuodessa. Olen kokenut tämän hyväksi tavaksi itselleni.

Aiemmin, kun piti kesällä neljän viikon loman niin jäi sitten muille ajoille vähemmän lomaa. Joskus lomien välissä saattoi olla pitkiäkin välejä. Ja yhden viikon loma on mielestäni liian lyhyt palautumisaika itselleni.

 

Tässä 10 hyvää syytä lomailla säännöllisesti:

  1. Vyötärö kaventuu
  2. Elinikä pidentyy
  3. Työteho lisääntyy
  4. Rakkauselämä paranee
  5. Unenlaatu paranee
  6. Stressi lievittyy
  7. Perhesuhteet lähentyvät
  8. Sydämen kuormitus vähenee
  9. Tekee onnelliseksi
  10. Aivosolut lähtevät liikkeelle

 

Ehkä minullakin vyötärö kaventuu, kun jatkan tähän tahtiin lomailua vielä n. 25 vuotta. Aivosolujen liikkeelle lähtö on varmastikin hyväksi tälle blogillekin. Onnellinen olo on jo nyt. Ihanaa, kohta pääsee aurinkoonkin. Tänään aloitan pakkaamisen ja seuraava postaus taitaakin olla sitten se matkakohteen paljastus.

Sitä odotellessa mieti sinäkin sitä seuraavaa omaa lomaasi. Milloin sen pidät ja mitä aiot tehdä silloin?

 

Lähteet https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/5-tieteellista-syyta-joiden-vuoksi-l...

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/tiesitko-tasta-syysta-lomailu-on-ter...

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

www.pixabay.com

Tähän täytyy vastata, että en ole itsekään ihan täysin varma, mitä syömme, koska menen tekemään joulun ruokaostokset vasta lauantaina. Syömme varmastikin sitten sellaisia ruokia, mitä on vielä silloin kaupassa jäljellä.

 

Aion ostaa peruna-, porkkana- ja lanttulaatikkoa. Vähän kinkkua, kalkkunaa ja lohta. Pojat tykkäävät nakeista ja lihapullista. Minä taas tykkään rosollista.

 

Aion tehdä raikasta vihannessalaattia. Tomaattia, kurkkua, salaattia ja ehkä jotain kevyttä juustoa lisukkeeksi.

 

Aion ostaa hedelmiä. Niillä saa makeanhimoa tyydytettyä ja minun tekee mieli hedelmiä. Voihan tietty olla, että makeanhimoni ei jouluna ole kovinkaan suuri. Toivotaan näin.

 

Aion ostaa kuitenkin karkkia, suklaata, piparia ja torttuja. Näitä voi sitten maistella sen verran kuin mieli tekee.

 

Aion ostaa yhden joululimpun. Kokemuksesta tiedän kuitenkin, että leipää ei yleensä jouluna kulu juurikaan.

 

Lisäksi aion ostaa pullollisen punaviiniä. Juon tosi harvoin alkoholia, mutta kyllä jouluna muutama lasillinen maistuu ruoan kanssa.

 

Glögia ja puuroriisiä löytyykin jo kaapista. Teen riisipuuron aina uunissa. Olen omaksunut tämän tavan mummoltani. Se tuntui minusta helpommalta kuin äidin tapa keittää puuro liedellä kattilassa. Hyvää riisipuuroa tulee kyllä kummallakin tavalla.

 

Näillä jo pärjätään jouluna hyvin. Toivottavasti näitä ruokia löytyy vielä silloin, kun menen ostoksille. Jos ei, niin sitten täytyy pärjätä niillä, mitä löytyy.

 

Jouluna mottonani on, että sillä ei ole merkitystä, mitä syöt joulun ja uuden vuoden välissä vaan sillä, mitä syöt uuden vuoden ja joulun välissä.

 

Oletko samaa mieltä?

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

www.pixabay.com

Kun aloitin kirjoittamaan tätä blogia tarkoituksenani oli kirjoittaa ihan täysin anonyymisti. Vieläkään en julkaise kuin harvoin kasvokuvia blogin yhteydessä. Minun mielestäni kasvoillani ei ole kirjoittamisessa mitään merkitystä. Itse koen, että ajatukseni ovat niitä tärkeimpiä, jotka vievät minua eteenpäin tämän blogin kanssa. Ei ole väliä sillä kuinka kaunis tai ruma milläkin hetkellä olen. Voin kertoa, että juuri nyt en ole kovinkaan hehkeä, kun olen ollut eilen iltavuorossa ja tänään aamuvuorossa. Ehkä huomenna olen taas nätimpi.

Olen aina tykännyt kirjoittaa. Lukiossa ensimmäisen kerran tajusin osaavani kirjoittaa. Sitten, kun opiskelin sairaanhoitajaksi aloin kirjoittaa silloin pakollista ja arvosteltavaa harjoittelupäiväkirjaa. Tästä päiväkirjasta onkin ollut minulle todella paljon hyötyä. Osaan hyvin pohtia omia ajatuksiani ja tunteitani. Pystyn käsittelemään asioita hyvin tällä tavalla. Minun on helppo jäsentää ajatuksiani kirjoittamalla. Ne ovat jotenkin enemmän olemassa, kun ne ovat kirjoitettuna.

Sitten, kun näitä jakaa on kiva huomata, että joku muukin lukee kirjoituksiani. Siis myös joku muu kuin sukulainen, ystävä tai työkaveri. Joku aivan ventovieras, jota en tunne ollenkaan. Kaikki eivät siis uteliaisuudesta käy lukemassa kirjoituksiani vaan joidenkin mielestä minä selvästikin ihan oikeasti osaan kirjoittaa näistä itselleni tärkeistä asioista.

Viime aikoina olen kirjoittanut lähinnä kirjoista, rahasta ja terveydestä. Nämä aiheet kiinnostavat monia muitakin kuin itseäni. Näillä on hyvä jatkaa. Haluan kehittää tätä blogiani niin että tästä olisi hyötyä jollekin muullekin kuin itselleni.

On terapeuttista kirjoittaa rakastamistaan asioista. Ja kun jakaa postauksen someen on aina jännittävää seurata kuinka paljon on lukijoita ja millaisia kommentteja milloinkin saa. Aina ei saa positiivista palautetta. Sekin on terapeuttista. Ei kukaan varmastikaan välty kokonaan negatiiviselta palautteelta. Aika asiallisia ovat kaikki saamani palautteet kuitenkin olleet. Ja minähän en kovin vähästä edes lannistu. Ammattini kautta olen tottunut siihen, että minua arvostellaan. Joskus sitä jaksaa paremmin ja joskus vähän huonommin.

En vaadi itseltäni täydellisyyttä. Haluan riittää tällaisena kuin olen. Omana itsenäni.

Tänään tämä kirjoitus on vain tällainen terapeuttinen kirjoitelma. Kirjoitan, mitä sylki suuhun tuo. Ei postauksien tarvitse aina olla täydellisiä etukäteen suunniteltuja ja pilkulla viilattuja. Tästä ei edes makseta, joten mielestäni tähän ei kannata niin paljoa panostaa. Blogin kirjoittaminen on siis minulle rakas harrastus, jota teen fiiliksellä ja rakkaudella. Koen, että tästä blogista on ollut minulle paljon iloa ja hyötyä matkalla kohti parempaa terveyttä.

Kiitos sinulle uskollinen lukijani, joka jaksat lukea kaikki postaukseni, olivatpa ne sitten kuinka huonoja tahansa. Toivottavasti jatkat seurassani vieläkin tällä matkalla.

Oletko sinä kokenut kirjoittamisen hyvänä terapiana itsellesi?

P.S. Meni vähän myöhäiseksi tänään. Jospa sitten nukkumaan ja maanantainahan jo onkin taas sitten seuraava postaus. Joka toinen päivä sopii minulle hyvin. Joka päivä olisi liian raskasta. Mutta tässä tulee aina sopiva yhden päivän tauko väliin.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

www.pixabay.com

Itse olen tehnyt nyt n. 10 vuotta kolmivuorotyötä yhtäjaksoisesti. Sitä ennen pyrkinyt tekemään päivätyötä, koska se on ollut pienten lasten yksinhuoltajaäidille parempi vaihtoehto. Tuossa vaiheessa 10 v sitten alkoi taloudellinen puoli olla tärkeämpää, koska lapset kuluttivat jo huomattavasti enemmän. Ja niinkuin jo tiedättekin, minulla ei ole oikein rahat riittäneet vuorotyöstäkään huolimatta.

Olen mielestäni jaksanut ihan hyvin vuorotyötä. Varsinkin silloin, jos se on ollut oikeasti vuorotyötä eikä vain aamuvuoroputkea. Onneksi iltavuoroja ja öitäkin on ollut, että ei joka aamu ole tarvinnut herätä klo 4.45. Aamuvuorot ovat myös yleensä työteliäämpiä kuin illat ja yöt. Ei ole kyllä reilua, jos jotkut tekevät vain ilta- ja yövuoroa ja toiset raatavat aamuissa. Minä tykkään, että kaikkia vuoroja on tasaisesti. Tällä hetkellä tämä toteutuu hyvin minun kohdallani työpaikallani.

Tyypillisimmällään teen kolmen viikon aikana 2 yövuoroa ja 6 kertaa illasta aamuun. Illasta aamuun vuorot ovat toki kuluttavia, mutta on niin paljon mukavampaa tulla vapaalta iltaan tai nukkua aamuvuoron jälkeisenä aamuna pitempään. Minun on mahdollista tehdä näin, koska lapseni ovat jo isoja. Ja olen vielä itse suhteellisen nuori niin jaksan tämäntyyyppistä rasitusta.

Itselläni ei suurempia vaivoja vielä ole. Nukkumisasiatkin on vielä ihan kunnossa. Ylipainoa minulla on ollut jo ennen vuorotyön aloittamista, joten se ei johdu vuorotyöstä.

Olen kuitenkin pohtinut viime aikoina, että olisiko elämäni laadukkaampaa, jos tekisin ihan vaan päivätyötä. Syömiset voisi suunnitella tarkasti ja olisi ehkä mahdollista jaksaa käydä salilla joka toinen päivä. Päivätyötä tekeviä ystäviäkin ehtisi tavata useammin.

Vai olisiko sittenkin vaan mahdollista vuorotyötä tehdessä jättää herkut ostamatta ja tv:n tuijotuksen sijasta käydä lenkillä ja salilla? Onko se vaan omaa mukavuudenhaluani, että istun sohvalla syömässä ja tuijottamassa tv:tä samalla tuhoten terveyttäni? Voiko vuorotyötä tekevä elää terveellisesti?

Kommentit (4)

Vierailija

Oln tehnyt 35 vuotta vuorotyötä. En oikein ymmärrä tätä jatkuvaa valittamista. Voi ei, taas on kolme aamua peräkkäin. Joutuu raatamaan ja muut saa levätä illassa ja yössä. Mutta jos on iltaa ja yötä, niin samat ihmiset valittaa kohta, että voi ei, taas joutuu tekemään vain iltaa ja yötä ja en jaksa öitä, kun menee unirytmi sekaisin ja särkee päätä ja valivali.

Jos on paljon öitä, niin kaikki valittaa, että minä ainakaan en halua tehdä öitä. Jos sitten muutama ihminen pannaan tekemään yöt, samat valittajat kitisee kohta, että miksi en saa tehdä öitä.

En ole missään muualla kuullut niin paljon valitusta ja kateellisuutta, kuin vuorotyössä. Ja juuri aina niistä vuoroista, mitä muut tekee.Jos on aamuja, niin hirvee paikka, kun joutuu heräämään niin aikaisin. Jos ilta, niin ei oo elämää, ku on ilta. Jos yö, niin kauhee, ku päätä särkee ja pumpusta ottaa valvominen.

SannaSR
Liittynyt27.8.2017

Tota se juuri on. Ei olisi kateellisuutta, jos vuorot jaetaan tasapuolisesti. Kaikki tekee kaikkia vuoroja jne.

Vierailija

Olen tehnyt työvuorolistoja 15 vuotta periaatteella, että valittaa saa vaan omasta listastaan. Voi sanoa että miks mulla on näin, mutta toisen vuoroista ei saa vinkua ”miks tolla on noin paljon sitä ja tätä....” Meillä vuoroja ei tehdä tasapuolisesti vaan osa tekee aamu- ja osa iltapainotteista, toiset enemmän öitä ja jotkut ei valvo ollenkaan - miten elämäntilanteeseen ja omalle kropalle sopii. Työhyvinvointikyselyissä palaute listoista on positiivista ja sen koetaan lisäävän työhyvinvointia. Mutta ehkä työyhteisöön on tullut sopivasti erilaisia ja eri-ikäisiä ihmisiä, joten tällainen säätö on mahdollista.

mummo

Tein 27 vuotta vuorotyötä paperiteollisuudessa laboranttina. Ensimmäiset vuodet viisivuorojärjestelmää eli AAAA-IIII-YYYY ja kuusi päivää vapaata. Jossain vaiheessa siirryttiin lyhyeen kiertoon AAIIYY ja neljä vapaata. Näitä työaikamuotoja tehtiin ympäri vuoden säännöllisesti. Ja vuorokalenterin sai koko vuodeksi eli tiesi vuoronsa läpi vuoden. Sopi hyvin minulle koska nukkuminen onnistui ja viikko vapaata kahden viikon välein. Palkka hyvä joten ei valittamista. Nyt valmistuin uuteen ammattiin ja sekin on vuorotyötä mutta epäsäännöllistä siinä mielessä, että vuoroja tulee sekaisin esim. tuo illasta aamuvuoroon mikä tuntuu ikävältä jopa epäinhimilliseltä. Onneksi oma työmatka kestää 10min. Pidän vuorotyöstä vapaa-ajan vaihteluiden vuoksi. Olen niin tottunut vuosien saatossa juhlapyhä työhön, että sekään ei tunnu ihmeelliseltä. Tosin eri aloilla tuossa korvaamisessa pyhä- ja juhlapyhissä on hurjia eroja.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Elämän keskivaiheilla blogissa pohditaan kaikkea maan ja taivaan väliltä, mitkä liittyvät omaan elämääni. Olen tällä hetkellä elämän muutosvaiheessa, jossa lapset eivät enää ole pieniä, vaan molemmat jo opiskelijoita, joista toinen ei asu enää kotona. Haluan elää laadukasta ja monipuolista aikuisen naisen elämää. Tule seuraamaan elämääni. <3

Blogiarkisto

2018
Toukokuu
Huhtikuu

Kategoriat