Kirjoitukset avainsanalla lasten kasvatus

www.pixabay.com

Itse olen siinä vaiheessa, että kuopuskin on kohta jo täysi-ikäinen. Väittäisin, että merkittävin kasvatustyö on tehty jo n. 15 v sitten hänen kohdallaan. Silloin hän haki rajoja todella pontevasti. Olin nuori ja kotiäitinä, joten jaksoin hyvin ottaa vastaan lapsen uhman. Hoidin hänen tilanteensa niin , että minulla ei ole ollut suurempia vaikeuksia hänen kanssaan enää sen uhmavaiheen jälkeen.

Poika meni päiväkotiin ensimmäisen kerran vasta 3-vuotiaana. Tyytyväisenä muistelen hänen ensimmäistä kolmea elinvuottaan, jolloin sain olla kotiäitinä ihan rauhassa. Minulla ei ollut mitään kiirettä työelämään. Pystyin olemaan kotona, koska en ollut vielä tottunut sellaiseen elintasoon, mikä minulla tällä hetkellä on. Sain kotihoidon tukea ja asumistukea. Joskus hain toimeentulotukea, kun laskin, että kuluja oli enemmän kuin tuloja. Esim. sähkölasku, kotivakuutus ja reseptilääkkeet eivät kuulu maksettavaksi jokaiselle kuuluvasta toimeentulotuen perusosasta. Isompia hankintoja ostin osamaksulla, aika usein Hobby Hallista. Pärjäsimme poikien kanssa ihan hyvin näin. Mitään luxuselämää emme kuitenkaan eläneet.

Myöhemmin pojan alakouluvuosina lyhensin työaikaani. Tein vain 80 % työaikaa. Rahat riittivät ihan hyvään elämään, vaikka samalla maksoin ulosottovelkaani pois. Yksi ylimääräinen vapaapäivä viikossa oli todella merkittävää oman jaksamisen kannalta. Jaksoin laittaa rajoja kasvaville lapsilleni ja tehdä kivoja asioita yhdessä.

Pojan yläkouluvaiheessa lyhensin myös työaikaani. Tein 95 % työaikaa eli sain kolmen viikon listalle yhden vapaan lisää. Sillä oli muuten oikeasti positiivinen vaikutus jaksamiseen. Ei uskoisi, että noin pieni prosenttimäärä vaikuttaa mihinkään. Ajan käytin perheeni hyväksi.

Mielestäni on ollut järkevää vähentää työntekoa lasten ollessa alaikäisiä. Olen jaksanut paremmin olla rakastava äiti. Rakastaminen tarkoittaa rajojen asettamista ja välittämistä lapsen huolista jne. Olen mieluummin sijoittanut tällä tavalla osan rahoistani lasten kanssa vietettyyn aikaan.

Toinen vaihtoehto olisi ollut tehdä ihan hirveästi töitä ja hoidattaa lapset vanhemmillani. Olisin aina välillä vain antanut pojille vähän lisää rahaa. Tuskinpa lapsistani olisi kasvanut kovinkaan ihania ja fiksuja. Ja tuskinpa he yhtään välittäisivät äidistään, joka on koko heidän lapsuutensa ajan tehnyt vain töitä. Olen siis onnellinen, kun olen voinut panostaa ajallisesti omiin lapsiini.

Nyt minulla on aikaa panostaa omaan hyvinvointiini. Laitoin osastonhoitajalle ehdotuksen kahdesta palkattomasta päivästä seuraavalle listalle. Silloin aion vain olla ja tehdä kaikkea, mitä rakastan.

Onko muilla kokemuksia rahan sijoittamisesta perheeseen tai omaan aikaan?

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (10)

ihmettelen vain
1/10 | 

Ymmärrän tarpeen omaan aikaan, mutta kun olen blogiasi seurannut jo jonkun aikaa ja kirjoituksiasi rahasta ja velkaantumisesta, en voi kuin ihmetellä. Tässähän nyt kirjoitat että on parempi vähentää työntekoa (kuin maksaa niitä velkoja pois). 

Tavallaan en oikein käsitä että miksi ajattelet niin, että velkoja ei oikeastaan tarvitsekaan maksaa tai että haluat entisestään huonontaa taloudellista tilannettasi.

Mun ystäväni toimi juuri kuten sinä, vähensi koko ajan työaikaa ja päätyi yrittäjänä kolmepäiväiseen työviikkoon. Seurauksena oli konkurssi, koska verot jäivät maksamatta. Palkansaajalla ei tietysti niin käy, mutta jos saat huonosti rahaa säästöön kokopäiväisestä ansiosta, niin ei se ainakaan helpotu kun vähennät töiden tekoa ja saat vähemmän palkkaa.

Vierailija
2/10 | 

Hienoa, että olet tyytyväinen tekemiisi valintoihin. En kuitenkaan pitänyt kirjoituksesi sävystä, jossa ikään kuin nostit itsesi muiden yläpuolelle.

Oma äitini teki töitä, ja sillä mahdollisti meille lapsille paremman elämän. Äitini opetti että työllä ja tahdolla voi saada aikaan vaikka mitä. Meistä siskoni kanssa tuli kunnollisia ihmisiä ja rakastamme molemmat äitiemme kovasti, vaikka hän ei tehnytkään lyhennettyä työviikkoa ja luopunut kaikista omista harrastuksistaan.

Lisäksi äitini sai kerättyä varallisuutta sen verran, että meidän elämämme oli helpompaa opiskeluaikana ja sen jälkeenkin.

Eli en lähtisi arvostelemaan muiden valintoja ja julistamaan yhtä ainutta tapaa olla hyvä äiti/vanhempi.

Inka
3/10 | 

Hyvä, että olet tyytyväinen.  Minäkään en pitänyt postauksesi omahyväisestä sävystä. Ei ehkä kannattaisi arvostella muiden valintoja noin paljon ja olla tuolla tavalla ehdoton. On monta tapaa olla hyvä vanhempi, raha ja aika eivät välttämättä sulje toisiaan pois.

SannaSR
Liittynyt27.8.2017
4/10 | 

Postauksen tarkoitus ei ole todellakaan ollut arvostella muita vaan kertoa oma tarinani siitä, mihin minä olen sijoittanut rahaa lasteni ollessa pieniä.

Nämä ratkaisut olen tehnyt omaa jaksamistani tukeakseni. Hoitoalan työt, kun ovat kuitenkin suhteellisen kuormittavia, joita kaikki eivät edes jaksa tehdä ollenkaan. Olen tällä tavalla saanut enemmän aikaa lapsilleni ja itselleni. Yhteiskunnan tukiin en ole työssäkäydessäni voinut edes turvautua. Olen ollut osa-aikaisenakin liian hyvä tuloinen.

Otan palkatonta nyt, koska olen säästänyt nämä rahat palkastani. Nämä palkattomat eivät tule vaikuttamaan millään lailla velkojen takaisinmaksuun ja säästämiseeni. Ei tarvitse olla huolissaan. Haluan vain vähän aikaa itselleni.

Bah
5/10 | 

Mitä ihmettä? Täyspäiväisellä työllä ja mummolahoidon suuremmalla osuudella lapsestasi ei olisi tullut ihania ja fiksuja? Onko mummolassa esimerkiksi vakavia ongelmia alkoholismin ja väkivallan kanssa, vai mistä on kyse?

Lapsistasi olisi tullut aivan samaan tapaan täysipäisiä ja hyviä tyyppejä, vaikka olisit preferoinut hoitaa arjen toisinkin. Hyvä, että on löytynyt jokaisen makuun sopiva ratkaisu. Se ei kuitenkaan tarkoita, että sinun omat preferenssisi olisivat jollakin tavalla parempia kuin monet muut vaihtoehdot.

Inka
7/10 | 

Toivon, että otat näistä kommenteista ns vaarin ja pohdit tarkemmin jatkossa uusia postauksia kirjoittaessasi.  Et ole ammattimainen kirjoittaja mikä voi myös aiheuttaa sen että tekstistä tulee turhan kärkevää. Sanat eivät tunnu olevan sinun työkalujasi ja tekstisi ei oikein solju/kulje. 

Onnea blogistin vaativalle uralle! Toivottavasti punnitset sanottavasi paremmin jatkossa!

SannaSR
Liittynyt27.8.2017

Aina ei voi kaikkia miellyttää. Monet tykkää, jotkut eivät.

Tämä oli vain minun tarinani. Ikävää, jos se loukkasi jotakuta arvomaailmallaan.

Inka

Ketkä tykkää? Siis en ymmärrä? Kaikki kommentit postausta kritisoivia. Jätitkö ne positiiviset kommentit julkaisematta?

SannaSR
Liittynyt27.8.2017
8/10 | 

Minä ihmettelen sitä, että jotkut viitsivät käydä antamassa ikäviä kommentteja toisille ja vielä anonyymisti.

Ei takuulla olisi pokkaa tulla livenä sanomaan yhtään mitään.

Mutta kiitos kommenteistanne kuitenkin!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Elämän keskivaiheilla blogissa pohditaan kaikkea maan ja taivaan väliltä, mitkä liittyvät omaan elämääni. Olen tällä hetkellä elämän muutosvaiheessa, jossa lapset eivät enää ole pieniä, vaan molemmat jo opiskelijoita, joista toinen ei asu enää kotona. Haluan elää laadukasta ja monipuolista aikuisen naisen elämää. Tule seuraamaan elämääni. <3

Blogiarkisto

2019
2018
Toukokuu
Huhtikuu

Kategoriat