Kirjoitukset avainsanalla painonhallinta

www.pixabay.com

Itse voisin tällä hetkellä arvioida olevani aika terve. Minulla ei vielä ole diagnosoitu mitään perussairautta. Ja sairaslomillakaan en ole ollut juurikaan. En muista koska viimeksi. En ainakaan kesällä kertaakaan.

Työni jaksan hoitaa hyvin. Tosin työ väsyttää, koska usein tehdään vajaamiehityksellä töitä. Ja työ on koko ajan hektisempää. Mutta se nyt ei kyllä ole mitenkään epänormaalia, että on työviikon jälkeen väsynyt. Harva saa energiaa työstään. Yleensä työ ottaa enemmän kuin antaa. Harvalla meistä on kuitenkaan varaa jättäytyä poiskaan työelämästä. Ei minulla ainakaan ennen kuin olen velkani maksanut ja niitä aion vähitellen maksaa pois eläkkeelle jäämiseen asti. Jos siis eläkettä edes silloin on enää olemassa, kun on minun aikani.

Sporttisesti sen sijaan en ole huippukunnossa. Minulla on ylipainoa. En myöskään ole nopea kävelijä. Kestävyyskunto kyllä on mielestäni ihan hyvä. Jaksan kyllä kävellä pitempiäkin matkoja. Jalkani vaan eivät aina tykkää, että olisin koko ajan liikkeellä ja kipeytyvät liikarasituksesta.

Lihaskunto onkin sitten se minun parempi puoleni. Käyn kerran viikossa salilla tekemässä kokovartalotreenin, jotta saan ylläpidettyä lihaksistoa ja lihasvoimaani.

Nuorempana olin luontaisesti notkea. Nykyään kroppa tuntuu usein kankeammalta. Yritän venytellä usein. Ja siitä on ainakin hetkellisesti ollut apua.

Painoa haluaisin pois. Tosin en edes tiedä, paljonko painan tällä hetkellä. En halua alkaa millekään dieetille. Minulla on niistä huonoja kokemuksia. Aion yrittää tästä eteenpäin keventää oloani syömällä toisena ruokana kasviskeittoa ja kävelemällä 4 kertaa viikossa 30 min lenkin. Herkkujen syömistä minun kannattaa myös vähentää. Syödä herkkuja vain valikoiden. Jos en näillä hoikistu niin ei voi sitten mitään. Tuon enempää en ole valmis tekemään hoikistuakseni.

Psyykkinen kuntoni on ihan hyvä tällä hetkellä. En ole erityisen masentunut enkä ahdistunut. Itsetuntoni on myös suhteellisen hyvä. Enkä liikaa jää miettimään saamiani ikäviä palautteita. Sosiaalinen kuntoni on myös riittävän hyvä. Jaksan olla isommassakin ryhmässä mukana enkä kiusaa toisia.

Tällä hetkellä tärkeintä olisi siis panostaa fyysisen olon kevenemiseen. Paljon kasviskeittoa ja kävelylenkkejä siis ohjelmaan. Ja herkuttelua harvemmin ja valikoiden.

Missä kunnossa sinä olet?

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (1)

Vierailija
1/1 | 

Hei, mä oon ihan hyvässä kunnossa - mitä kunto kellekin sitten tarkoittaakaan. Samat vaatteet ovat mahtuneet useamman vuoden päälle, vaakaa en tuijottele ja syön sitä mitä kroppa pyytää. Työni luonteen vuoksi olen pikkuisen koko aika flowssa, hyvässä sellaisessa ja usein työt ovat koko ajan läsnä. Fyysisesti en varmasti ole kuin arkikunnossa, kuntosali ei nappaa ja ryhmäliikunta sosiaalisen työn lisäksi ei ollenkaan. Täytyy alkaa tuumata. Kävely on kivaa.

Siinä olet oikeassa , että syksyllä taas kaikki miettivät elintapojaan, lihojaan ja liikuntaansa. Mutta! Toivoa on - tämä on miettimiskauden toinen aalto, ensimmäinen aalto vuodessa on aina tammikuussa. Ensi vuoden alussa ehtii taas mukaan.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
www.pixabay.com

Minä olen lihava. Olen ollut koko elämäni ja luulen, että tämä asia ei minussa tule muuttumaankaan ainakaan kovin helposti. Suurimman osan ajastani en ehdi ajatella koko asiaa eikä minulla oikeastaan ole juuri mitään vaivojakaan, jotka muistuttaisivat minua lihavuudestani. Labra-arvotkin ovat aina olleet hyviä.

Aina silloin tällöin joku huomauttaa minulle asiasta. Usein se on potilas. Näistä en juurikaan välitä. Osaan suhtautua niihin eri tavalla kuin joidenkin muiden sanomisiin. Ja mitä sitten, vaikka joku sanoisikin minulle ääneen sen tosiasian, että olen lihava. En minä hoikka ole koskaan kuvitellut olevanikaan. 

Miksen sitten tee mitään sille, että olen lihava. Voi, kun se olisikin niin helppoa, että tuosta vaan sormia napsauttamalla ylimääräiset kilot katoaisivat. Mutta kun ei vaan ole. 

Olen elämäni aikana useita kertoja laihduttanut. Olen laihtunutkin, mutta joka laihdutuskerran jälkeen on vaan tullut lisää kiloja. Aina pitkällinen itsensä kurissa pitäminen minulla johtaa jostain syystä ahmimiseen.

Laihdutus loppuu minulla aina johonkin terveysongelmaan. Uupumus tai rytmihäiriöt esim. Terveys ei siis menekään parempaan suuntaan vaan heikkenee. Eikös pitäisi olla juuri päinvastoin? Tästä syystä olen ollut pitkään haluton laihduttamaan. En halua mitään uutta terveysongelmaa.

Miksen sitten saisi olla tämänkokoinen kuin olen? Niin kauaa, kun en kuluta terveydenhuollon resursseja lihavuudellani, on se minun oma asiani. En käy lääkärissä joka vuosi enkä ole pois töistä sairauden vuoksi kuin hyvin harvoin ja silloinkin aina vaan muutaman päivän kerrallaan.

Hyvää oloa pyrin pitämään yllä syömällä koko ajan vähemmän sokeria, suolaa ja rasvaa. Syön paljon kasviksia ja juon vettä. Pyrin myös liikkumaan edes jonkin verran. Lihaskuntoa haluan pitää yllä. Nukkumiseen voisin panostaa nykyistä enemmän.

Enkö sitten voi olla ihan tyytyväinen näin? Mitä olet mieltä?

Kommentit (5)

Vierailija
1/5 | 

Kyllä saa. Minua toisen painoasiat alkavat vaivata vain siinä tilanteessa, kun ihminen puhuu jatkuvasti itsestään alentuvaan sävyyn ja moittien. Tulee itsellekin vaivaantunut olo ja paha mieli toisen puolesta, kun hän ei pysty arvostamaan itseään.

Vierailija
2/5 | 

Todellakin ja on hienoa jos on tyytyväinen oloonsa! Itse taas olen paljon sairaana ja joudun usein käymään lääkärilläkin, vaikka olen normaalipainoinen. Ei siis ole painosta kiinni, enkä toisaalta toivo että siitäkään syyllistetään. Terveysasiat on sellaisia, ettei niitä voi aina kontrolloida, vaikka kuinka haluaisi. Nautitaan siitä mistä voidaan ja annetaan toistenkin nauttia.

Vierailija
4/5 | 

Pieni lihavuus on täysin ok, jos se ei haittaa työtä, vapaa-aikaa, harrastuksia jne. Sairaalloinen lihavuus vaatii taas jo terapiat ja paljon työtä pääkopan kanssa. Silloin ei pelkillä ravintovalmentajan neuvoilla tervehdytä.

Vierailija
5/5 | 

Jos ihminen itse on tyytyväinen painoonsa, oloonsa ja eloonsa kaikin puolin niin mikäs sen parempi!!! :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

www.pixabay.com

Itselläni on ylipainoa. Ihan liikaa. Yleensä en ehdi / jaksa tätä asiaa pohtia. Mutta aina aika ajoin alan pohtia, että olisiko elämäni jotenkin vielä parempaa, jos olisin edes vähän kevyempi. Sitten alan muistella niitä useita omia laihdutuskertojani. Jostain syystä päädyn aina siihen tulokseen, että olen ihan tyytyväinen näin. Mutta paino saa pudota, jos on pudotakseen pienillä arjen syömis-ja liikuntatottumuksilla.

Laihduttaa en enää ala. Onhan laihduttaminen ihan vanhanaikaista ja viittaa mielestäni siihen, että laihdut jonkun sairauden seurauksena. Sairauden vuoksi laihtumisessa taas ei ole mitään hienoa vaan se on erittäin surullista. Sitä en toivo kenellekään.

Elämäni aikana olen kokeillut monenlaisia keinoja painonpudotukseen. Lukioiässä paino putosi vähemmällä ruoalla ja enemmällä liikunnalla. Kilot kuitenkin tulivat takaisin, kun olin parisuhteessa ja sain ensimmäisen lapsen. Toisen raskauden aikana paino putosi hyvin, koska noudatin diabeetikon ruokavaliota tunnollisesti. Minua motivoi se, että en halunnut synnyttää alateitse liian isoa vauvaa. Kilot tulivat kuitenkin takaisin, koska en enää synnytyksen jälkeen välittänyt, mitä söin.

Muutaman vuoden päästä tästä olin kyllästynyt itseeni. Halusin muutosta ja liityin painonvartijoihin. Kävin kokouksissa ja laskin pisteitä tunnollisesti. Paino putosikin runsaasti 9 kk:n aikana. Mutta sitten tapahtui romahdus. En enää jaksanut. Olin ihan uuvuksissa. En käynyt enää ryhmässä. Paino alkoi hiljalleen nousta jälleen.

Sitten kuluikin pidempi aika, etten tehnyt juuri mitään painonpudotukseni eteen. Elin vain ja olin. Kunnes aloin käydä kuntosalilla. Ruokavaliomuutoksella ja käymällä salilla paino putosi 10 kg vuodessa. Tämä ei minulle riittänyt kuitenkaan vaan liityin kuntosalilla Xtravaganza ryhmään. Paino putosikin hyvin. En kuitenkaan onneksi käyttänyt niitä ateriankorvikkeita juurikaan. Olivat aika kalliita ja ilmeisesti eivät kovinkaan terveellisiä. Ryhmä loppui yhtäkkiä ja paino alkoi jälleen nousta. Tämän painonpudotuksen aikana minulla alkoi olla sydämen lisälyöntejä ja aloin käyttää beetasalpaajaa.

Joitakin vuosia sitten ostin Fitfarmilta Simple ruokavalion ja sen jatkon. 12 vkon aikana paino ei kovinkaan paljoa laskenut, mutta kiinteydyin ja näytin mielestäni paljon paremmalta. Taisin voidakin ihan hyvin. Tämän jälkeen labroissani havaittiin, että sokerinsietokykyni on heikentymässä.

Nyt olen ollut monta vuotta yrittämättä sen kummemmin pudottaa painoa. Yritän liikkua edes jonkin verran ja syödä terveellisesti. Minulla ei vielä ole perussairauksia. Tiedän sairastuvani vielä aikuisiän diabetekseen. Mutta uskon pärjääni sairauden kanssa ruokavaliolla niinkuin raskausaikana.

Laihtuminen ei ole koskaan tuonut minulle onnea. Olen ollut paljon onnellisempi pulleana. Kevyempi olo ja parempi ulkonäkö eivät tee ihmistä onnelliseksi. Onnellinen on se, joka ei yritä olla mitään muuta kuin jo on.

Tuon diabeteksen takia kuitenkin ajattelen, että olisi parempi alkaa tehdä jotain painolleen. En kyllä yhtään edes tiedä, paljonko painan tällä hetkellä. Ja lihaksia en halua todellakaan menettää. Enkä saada esim. eteisvärinää. Enkä halua menettää jäljellä olevaa mielenterveyttänikään.

Olisiko teillä minulle suositella jotain hyvää painonhallintaohjelmaa? Otan mielelläni vastaan vinkkejä. Etenkin muita kuin, että syö vähemmän ja liiku enemmän. Voit myös kertoa, onko laihdutus tuonut sinulle onnen vai päinvastoin?

Kommentit (2)

Inka
1/2 | 

Koska kyselit vinkkiä niin minulla olisi yksi todella helppo: aloita Finelin ilmainen ruokapäiväkirja. Sitä kautta huomaat nopeasti mitkä ruuat ovat ravitsemuksellisesti parhaita ja saat hyvin tietoa päivittäisistä hiilari-, rasva ja proteiinimääristä.  Lisäksi hivenaineet ja vitamiinimäärät ovat helposti saatavilla.

Finelissä on laajat valikot eti ruokia joten se on erittäin helppokäyttöinen ja ennenkaikkea ilmainen. Kannattaa kokeilla.

PIRKKO
2/2 | 

MITÄHÄN JOS VAIN YRITTÄISIT KETO DIEETTIÄ. KATSO NETISTÄ , KATSO TED TAI OSTA ANTTI HEIKKILÄN KIRJA.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Vuoden ensimmäinen päivä. Moni on varmastikin tänään luvannut aloittaa uuden elämän. Laihduttaminen tai ainakin ruokavalion keventäminen on usealla mielessä.

Itselläkin oli taas tämä laihdutusajatus mielessä joulukuun aikana. Ajattelin, että minäpä otan itseäni niskasta kiinni ja pistän itseni täysin kuriin ja pudotan painoa oikein kunnolla vuoden 2018 aikana. 

Miksen sitten kuitenkaan lopulta luvannut mitään sellaista? Vastaus on se, että tulin järkiini. Muistelin kaikkia niitä kertoja, kun olen onnistunut pudottamaan painoa. Miten ihanaa onkaan, kun paino putoaa ja vaatekoko aina vaan pienenee. Alat näyttää koko ajan nätimmältä ja  voit pukea päällesi melkein mitä vaan haluat. Ihanaa, mutta niin petollista.

Minulla on ollut kolme merkittävää painonpudotusjaksoa elämäni aikana. Ensimmäinen oli toisen raskauden aikana v.2001. Minulla oli sokerit koholla ja aloitin noudattamaan saamaani ruokavaliota, jossa laskin tarkkaan hiilihydraatteja. Onneksi en joutunut pistämään insuliinia itselleni. Paino putosi raskauden aikana 14 kg. Siitä huolimatta poika painoa syntyessään 4230 g. Jatkoin tällä ruokavaliolla jonkin aikaa synnytyksen jälkeenkin, mutta sitten alkoivat herkut ja siideri taas maistua. Olin ollut ilman niitä pitkään. Paino nousi taas korkojen kera.

Muutaman vuoden päästä tästä olin ihan kyllästynyt itseeni, lähinnä painooni. Päätin liittyä painonvartijoihin. Ajattelin, että siinä on pelastukseni. Paino putosikin hyvin. 23 kg yhdeksän kuukauden aikana. Olin oikein tyytyväinen. Mieleni ei kuitenkaan ollut valmis tähän muutokseen. Lopetin ryhmässä käymisen ja painoni nousi vähitellen takaisin siihen mitä se oli ollut ja taas tuli korkoa lisää.

Sitten olinkin useamman vuoden tekemättä mitään ihmeempää painon pudotuksen suhteen. Kunnes kuusi vuotta sitten sain idean aktivoitua kuntosalille. Tämä on ollut paras ratkaisu, sillä se on lisännyt lihasmassaani ja paremman kunnon vuoksi elämänlaatuani.

Muutama vuosi sitten hurahdin kuntosalilla olleeseen Xtravaganza ohjelmaan. Paino putosikin hyvin. Mutta ryhmä lopetettiin ja olen sen jälkeen ollut omillani. Onneksi en ollut juurikaan käyttänyt näitä xtravaganza ateriankorvikkeita kuitenkaan. Niissähän oli todettu jonkinlaista terveyshaittaa. Ja kalliitakin olivat.

Tässä siis painonpudotushistoriaani. Tällä kokemuksella en siis lupaa laihduttaa tänä vuonna. Sen sijaan aion lukea tarkkaan uuden Onnistujan oppaan Kilot veks. Näin täällä siitä mainoksia ja päätin, että ostan sen.

Opas on täynnä hyviä painonpudotusta edistäviä artikkeleita. En aio alkaa enää nälkädieetille enkä uuvuttaa itseäni liian rankalla liikunnalla. Mutta lupaan soveltaa tätä opasta omaan elämääni ja katsotaan viekö tämä vuosi kiloja mennessään. Jos ei vie niin pyrin ainakin siihen, että kiloja ei tulisi yhtään enempää.

Toivotan kaikille teille terveellisempää vuotta 2018!

 

 

 

Kommentit (1)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Elämän keskivaiheilla blogissa pohditaan kaikkea maan ja taivaan väliltä, mitkä liittyvät omaan elämääni. Olen tällä hetkellä elämän muutosvaiheessa, jossa lapset eivät enää ole pieniä, vaan molemmat jo opiskelijoita, joista toinen ei asu enää kotona. Haluan elää laadukasta ja monipuolista aikuisen naisen elämää. Tule seuraamaan elämääni. <3

Blogiarkisto

2019
2018
Toukokuu
Huhtikuu

Kategoriat