Kirjoitukset avainsanalla mielenterveys

www.pixabay.com

Oletko miettinyt joskus terapiaan hakeutumista? Oletko ajatellut sen kuitenkin olevan liian hankalaa? Laitan nyt tähän blogiini ohjeet terapiaan hakeutumiseen. Tarkista ensin tästä täytätkö nämä alla olevat kriteerit:

 

"Kuntoutuspsykoterapian tavoitteena on edistää kuntoutujan työ- ja opiskelukykyä sekä tukea opintojen edistymistä, työelämässä pysymistä ja työelämään siirtymistä tai sinne palaamista.

1. Voit saada Kelan korvaamaa psykoterapiaa, jos olet 16–67-vuotias ja

2. työ- tai opiskelukykysi on uhattuna mielenterveyden häiriön vuoksi

3. olet saanut mielenterveyden häiriön toteamisen jälkeen vähintään 3 kk asianmukaista hoitoa

psykiatrin lausunnon perusteella voidaan arvioida, että kuntoutuspsykoterapia on tarpeen työ- tai opiskelukykysi tukemiseksi tai parantamiseksi.

Kuntoutuspsykoterapia voi olla yksilö-, ryhmä-, perhe- tai paripsykoterapiaa. 16–25-vuotiaille se voi olla myös musiikkiterapiaa tai kuvataideterapiaa. Nuoren terapiaan voi liittyä myös vanhempien ohjauskäyntejä. "( Kela )

Terapiaan hakeutuminen ei siis ole vaikeaa. Sitoutumista se kuitenkin vaatii. Kokemuksesta voin sanoa, että vaatii voimia jaksaa käydä kolme vuotta kerran viikossa keskustelemassa omista asioistaan. Mutta kun jaksat kolme vuotta tehdä töitä itsesi kanssa niin kyllä se myös antaa itselle todella paljon. Suosittelen!

Tässä vielä hakuprosessia hyvin kuvaava kuva! ( elamassa.fi ) Kelan sivuilta lisää tietoa!

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 | 

Lisäys ettei psykoterapia kestä aina kolmea vuotta. Kela antaa myöntävän päätöksen vuodeksi kerrallaan ja sitä voi hakea jatkoa aina siihen kolmeen vuoteen asti.
Eli joillekkin myös vuosi voi riittää, yksilöllistä

Elämän keskivaiheilla
Liittynyt27.8.2017
2/2 | 

Niinhän tuossa kuvassa kerrotaan että 1-3 vuotta.

Itse en usko vuodessa saatavan aikaan kuitenkaan yhtä hyvää tulosta kuin mitä 3 vuodessa saa.

Minä halusin hyödyntää terapian niin pitkään kuin pystyin. Mutta tosiaan kaikki tapaukset ovat yksilöllisiä.

Kiitos mielenkiinnosta postausta kohtaan.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
www.pixabay.com

Joitakin vuosia sitten kävin kolmen vuoden ajan säännöllisesti kerran viikossa terapiassa. Tätä ennen minulla on ollut toistuvasti masennusta. Ahdistuin myös aiemmin helpommin kuin nykyään. Halusin terapiaan, koska olin mielestäni huonossa kunnossa psyykkisesti. Minulla ei ollut parisuhdetta eikä rohkeutta elää omanlaistani elämää. 

Terapian aikana huomasin, että se katkeruus ja kateus, mikä minulla oli sisälläni johtuen menneisyyden rankoista ja epäreiluista kokemuksistani alkoi vähitellen lievittyä. En enää halunnut velloa itsesäälissä enkä estää itseäni elämästä. Oli aika alkaa elää niin, että ei tarvitse sitten katua, kun on vanhempi.

Opin ymmärtämään itseäni terapian aikana. Olen myös henkisesti vahvempi nykyään. Mielestäni suhtaudun elämääni tällä hetkellä positiivisemmin kuin ennen terapiaa.

Terapian edetessä pystyin aloittamaan pysyvän suhteen miehen kanssa. Aloitin myös matkustelun. Jonkun mielestä voi olla hassua, mutta olin tavallaan estänyt itseäni saamasta tiettyjä asioita omalla toiminnallani. Asiat menivät usein pieleen, vaikka olisin toivonut toisin. 

Usein koin olevani epäonnistunut. Terapian aikana tämäkin tunne lievittyi. Aloin olla armollisempi itselleni ja muillekin. Aloin rakastaa itseäni. 

Suosittelen terapiaa kaikille, jotka kokevat sitä tarvitsevansa. Ei tarvitse olla mielisairas saadakseen Kelalta tukea omaan kuntoutukseensa. Olen onnellinen, että osasin hakea itselleni apua. Elämänlaatuni on tällä hetkellä paljon aiempaa parempi.

Miten sinä muutuit terapian aikana?

www.pixabay.com

Itselläni on ollut toistuva masennus ja huomaan taas kuukautisten aikaan olevani tavallista masentuneempi. Silloin oma tilanteeni alkaa aina näyttää toivottomalta ja alan helposti syyllistää itseäni siitä, että olen laittanut itseni tällaiseen tilanteeseen. Tilanteeseen, joka ei hetkessä korjaannu.

Omalla kohdallani masennus on ollut ennen ensimmäistä velkakierrettä. Silloin halusin ostaa kaikkea, mitä muutkin ostavat. Sitten olikin liikaa velkaa ja masennuin lisää siitä. Minun oli pakko laittaa velat ulosottoon, koska en enää jaksanut pohtia niitä. Siivosin ne tavallaan pois mielestäni tällä tavalla. Enkä avannut velkojien lähettämiä kirjeitä. Tavallaan niitä ei siis ollut. Ja minulla oli taas rahaa käytössäni. Opin elämään varojeni mukaan ja töitä tekemällä maksoin ulosottovelkani. Kun sain velat maksettua olin todella tyytyväinen itseeni. Se oli ihmeellistä, kun sai koko tilin ekaa kertaa kokonaan itselleen.

Sitten huomasinkin taas kituuttelevani pienellä palkallani. Lapset kasvoivat ja isommalta pojalta loppui lapsilisät ja elatustuet ja lukion käyminen oli hänellä vielä kesken. Palkkani ei riittänyt mihinkään muuhun kuin peruselämiseen.

Se on selvä, että jatkuva kituuttelu masentaa ja sitä kautta altistaa velaksi elämiselle. Kun kerran on mahdollista ostaa velaksi niin tottakai ihminen sen valitsee, jos se helpottaa elämää sillä hetkellä. Ja kyllähän se piristää masentunutta, kun voi lähteä lomamatkalle ja ylipäätään elää kerrankin niin kuin ne muutkin. Masennustila kummasti lievenee. Sairaalloiseen masennukseen en usko tämän kuitenkaan auttavan. Sairaalloiseen masennukseen tarvitaan yleensä lääkehoitoa ja pitkää terapiaa.

Ihmettelette varmaan, mistä johtuu, että juuri nyt olen taas enemmän huolissani tilanteestani. Se johtuu siitä, että pienemmän pojan lapsilisät loppuivat ja niinkin pieni summa kuin n. 150 eur/ kk on merkittävä summa pienituloiselle. Hassua että lapsilisät loppuvat juuri silloin, kun kulutus on suurimmillaan. Ensi vuonna loppuu elatustuet ja pojalla kuitenkin vielä lukio kesken. Mutta kyllä siitäkin selvitään. Täytyy vaan tottua, että on taas vähemmän rahaa käytössä.

Tänään palkkapäivänä maksoin taas kerran laskujani. Tällä kertaa laitoin säästötilille 50 eur. Maksan sillä myöhemmin pois pienintä velkaani. En ole saanut vielä tämän velan laskua. Mutta hoidan sen pois heti, kun se tulee. Siitä alkaa se velka lyhentyä nopeammin. Muutaman kuukauden päästä se on maksettu ja siirryn seuraavaan.

Velat lyhenevät hitaasti, mutta tämä antaa minulle toivoa siitä, että minä vielä selviän tästä. Samalla itselläni pysyy hallinnan tunne. Minä itse voin vaikuttaa, siihen miten tilanne etenee. Minä hallitsen omaa rahankäyttöäni.

Se, että hallinnan tunne säilyy itsellä lieventää veloista johtuvaa masennusta. Ja velat ovat mahdollistaneet minulle kaikkea sellaista, mitä en yhtään kadu. En siis kadu, että olen elänyt. Kituuttelua sen sijaan voisi jopa katua. Masennuksen kannalta on ollut parempi tehdä niin kuin olen tottunut tekemään. Minä itse tiedän, mikä minulle on parasta.

Oletko sinä huomannut itselläsi vastaavia masennuksen ja raha-asioiden yhteyksiä?

 

Kommentit (8)

Inka
1/8 | 

Olen täysin samaa mieltä, että jatkuva kitkuttelu ja vähien rahojen kanssa eläminen masentaa. Näin koulutettuna ihmisenä tuntuu täysin järjettömälle esim. juuri hoitoalan palkkataso.

Elämän keskivaiheilla
Liittynyt27.8.2017
2/8 | 

Nuorena jotenkin kuvittelin, että sairaanhoitajan palkka olisi hyvä. En tiennyt vielä silloin, että jään yksinhuoltajaksi. Enkä paljon muutakaan. Aloitin opinnot 19 v.

Vierailija
3/8 | 

Pakko kommentoida tuota lausettasi "kyllähän se piristää masentunutta, kun voi lähteä lomamatkalle ja ylipäätään elää kerrankin niin kuin ne muutkin". Keitä ovat ne muut? Ei kaikki muut käy lomamatkoilla tai ostele sitä sun tätä. Aika monen muunkin taloudellinen tilanne on yhtä kituuttamista ja rahat riittävät peruselämiseen, jos kunnolla siihenkään. Keneen sinä vertaat? Ja kannattaako sitä verrata? Kuten itsekin sanoit, sinä itse tiedät, mikä sinulle on parasta. Onko sinulle parasta vaikkapa matkustelu velkarahalla silläkin uhalla, että kasvavat velat saattavat aiheuttaa myöhemmin masennusta ja taloudellista ahdinkoa vielä enemmän? Jos itse koet, että näin on paras niin sitten näin on. Velkaantumisen riskit ja seuraukset ovat sinulla niin hyvin tiedossa kokemustesi kautta, että tiedät kyllä miten toimia ja mikä on sinun itsesi kannalta kannattavinta. Jokainen tekee itse omat päätöksensä taloudellisten asioiden hoidossa ja elää päätöksiensä mukaisesti. Toki on tilanteita ja sellaisia pakollisia rahallisia menoja, joihin ei voi itse aina vaikuttaa ja velkaa voi joutua ottamaan, vaikka sitä ei haluaisi. Nämä totta kai ovat asia erikseen.

Itselläni ei ole varsinaisesti masennusta raha-asioiden suhteen. Rahat riittävät juurikin tuohon peruselämiseen. Ylimääräisiä osteluita tai matkustelua en harrasta, kun siihen ei ole varaa ja velkaa en halua niitä varten ottaa. Toki se harmittaa, kun ei pääse reissaamaan, vaikka haluja siihen olisi. Mutta ehkä vielä joskus saan säästettyä rahaa niin että pääsen vielä reissunkin päälle. Sitä odotellessa elän tavallista arkea pyrkien nauttimaan siitä! 

Tee sinä itsellesi sopivia taloudellisia päätöksiä, joiden seurauksena et joudu kärsimään masennuksesta!

Elämän keskivaiheilla
Liittynyt27.8.2017
4/8 | 

Toivottavasti saat vielä säästettyä rahaa, että pääset reissuun. Itse en malttanut odottaa. Ole sinä viisaampi.

Susan
5/8 | 

Ihailen rohkeuttasi kirjoittaa tästä asiasta. Ja kirjoitat myös hyvin, tdkstiäsi on mukava lukea - vaikeasta aiheesta huolimatta. Voimia! Ei se raha onnea tuo, vaikka kyllä monia asioita varmasti helpottaa.

Katriina_
Liittynyt21.10.2016
7/8 | 

Yhdyn edelliseen. Olet hurjan rohkea kertoessasi näin avoimesti tilanteestasi! Uskon monen saavan näistä vertaistukea ja lohtua tulevaan! Keep going, saat tämän kyllä selätettyä 💪🏻

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

www.pixabay.com

Aika monella meistä on varmastikin joku masentunut läheinen. Suomessa on paljon masentuneita ihmisiä. Masennusta on monen tasoista. Aina sitä ei huomaa päällepäin. Monet kärsivät yksinään aivan turhaan, koska eivät kehtaa puhua vaivastaan kenellekään. Voi olla myös, että ihminen ei tunnista omaa pahaa oloaan masennukseksi.

Masentunut ihminen vetäytyy usein omiin oloihinsa. Hän ei jaksa ylläpitää läheisiä ihmissuhteitaan. Kuitenkin masentunut tarvitsisi juuri läheisten tukea ja apua. Ilman läheisiä masennus ja eristäytyneisyys yleensä pahenee.

Läheisen ihmisen masennus on raskasta. Huoli läheisestä voi kuormittaa hyvinkin paljon. Usein läheisen masennus herättää ristiriitaisia ja vaikeita tunteita. Paras ohje masentuneen läheiselle on, että alä lähde kaikkiin mielialoihin mukaan. Myöskään jokaiseen ahdistuksen ilmaisuun ei tarvitse reagoida tai yrittää keksiä ratkaisua. Tärkeintä on kertoa toisen olevan tärkeä itselle.

Masentunutta auttaa monesti pelkästään se, että hän tietää sinun välittävän. Varsinainen masennuksen hoito kuuluu terveydenhuollon ammattilaisille. Läheisten tehtäväksi jää kuitenkin usein pitää yllä masentuneen toivoa. Häntä voi muistuttaa, että hän saa tarvitsemaansa ja sopivaa hoitoa ja että masennuksesta voi toipua.

Läheisen on tärkeätä huolehtia omasta hyvinvoinnistaan ja jaksamisestaan. Jos itse uupuu, ei pysty tukemaan toista. On tärkeätä elää omaa elämäänsä. Käydä ulkona ja harrastuksissa jne. Elämästä saa edelleen nauttia, jos vain pystyy.

Moni masentunut ei halua kuormittaa läheisiään. Ei siis ole masentuneelta pois, jos huolehdit itsestäsi. Masentuneiden läheisille on myös olemassa tuki-ja vertaistoimintaa. Voi olla hyvä päästä keskustelemaan muiden samassa tilanteessa olevien kanssa. Lähde https://www.mielenterveysseura.fi/fi/mielenterveys/mielenterveyden-h%C3%...

Tässä 10 vinkkiä, mistä masentuneet ovat kokeneet saaneensa apua:

  1. Ole läsnä ja tukena masentuneelle, mutta ymmärrä antaa tilaa.
  2. Älä lausu kliseitä, kuten " Ylös, ulos ja lenkille! Kyllä se päivä paistaa risukasaankin. Kyllä se siitä. Happihyppelylle ja mieli paranee!" Sano näin: " Jos kaipaat seuraa, ota yhteyttä. Pian nähdään taas. Haluaisitko tehdä jotain? Miten voit?"
  3. Lainaa lemmikkiä. Sopii elänrakkaille masentuneille.
  4. Lähetä kirje tai kortti.
  5. Hemmottele arkisesti, mutta älä lahjo.
  6. Halaa ja anna läheisyyttä, jos masentunut päästää lähelleen.
  7. Vie tuulettumaan vaikka elokuviin.
  8. Älä vaadi mitään, mutta ole olemassa toista varten. Muista kuitenkin, että masentunut läheinen ei ole koko elämäsi.
  9. Auta selviytymään arjessa: vie ruokaa, ole seurana julkisilla paikoilla, jää yökylään ja tiukan paikan tullen vie hakemaan apua.
  10. Ruoki. Siis tee ruokaa, kokkaa, herkuttele, pidä huolta, että sairasteleva syö.

Muista kuitenkin, että masennus on sairaus, jota ei paranneta parhaillakaan aikeilla. Välillä et voi piristää sairastavaa, vaikka kuinka yrittäisit. Lähde https://www.menaiset.fi/artikkeli/ajankohtaista/nain_autat_masentunutta_...

Itse olen kokenut parhaana apuna ihan vaan sen, että joku on jaksanut kuunnella minun ajatuksiani. Ja minähän tietenkään en juurikaan ole kuormittanut läheisiäni vaan olen hakenut ammattiapua.  Kolmen vuoden terapia on käytynä ja siitä olikin todella paljon hyötyä. Tällä hetkellä en tarvitse keskusteluapua.

Masennusta lisäävänä olen kokenut turhan syylistämisen joidenkin läheisteni ongelmista ja vaikeuksista. Masentunut ei ole jaksanut auttaa välillä edes itseään saatika sitten toisia. Masennustani ovat lisänneet myös joidenkin henkilöiden taholta saamani negatiivinen kiusaamiskohtelu. Nykyään en enää niinkään välitä heistä. Tiedän oman arvoni ihmisenä jne.

Ja tämän tarkoituksena ei ollut nyt masentaa tai syyllistää niitä henkilöitä, jotka tunnistavat ehkä lisänneensä minun masennustani. Mutta jos tunnistat itsesi, niin ehkä tämä laittaa sinut miettimään tarkemmin, miten kohdata masentunut ihminen lisäämättä hänen ahdistustaan. Ehkä et vain ole ymmärtänyt omassa käytöksessäsi olevan vikaa. Jatkossa osaat varmasti suhtautua ymmärtäväisemmin masentuneeseen ihmiseen.

Mitä apua sinä kaipaisit masentuneena? Ja mitä et todellakaan?

Seuraa 

Elämän keskivaiheilla blogissa pohditaan kaikkea maan ja taivaan väliltä, mitkä liittyvät omaan elämääni. Olen tällä hetkellä elämän muutosvaiheessa, jossa lapset eivät enää ole pieniä, vaan molemmat jo opiskelijoita, joista toinen ei asu enää kotona. Haluan elää laadukasta ja monipuolista aikuisen naisen elämää. Tule seuraamaan elämääni. <3

Blogiarkisto

2019
2018
Toukokuu
Huhtikuu

Kategoriat