Kirjoitukset avainsanalla harrastus

www.pixabay.com

Olen pitänyt tätä blogia kaksi vuotta. Aluksi kirjoittelin ihan vaan kirjoittamisen innosta enkä edes jakanut postauksiani mihinkään mediaan. Sitten meitä Me Naisten lukijabloggaajia alettiin kehittää toimituksen taholta. Innostuin tästä ja aloin kehittää blogiani. Ihan hyvin olen siinä onnistunutkin. Ainakin omasta mielestäni.

En kuitenkaan käytä blogiin aikaa yhtä paljon kuin esim. työhöni sairaanhoitajana. Enkä ole 24/7 tavoitettavissa. En myöskään yritä saada itselleni kaupallisia yhteistöitä. Voin kyllä satunnaisesti tehdä näitä, mutta silloin yhteydenotto on tullut yhteistyökumppanilta. En usko, että kaupallisilla yhteistöillä kannattaa täyttää blogia. Eikä minun ole kyllä mikään pakko niitä tehdäkään.

Olen siis päätoiminen sairaanhoitaja ja sivutoiminen bloggaaja. Bloggaaminen on enemmänkin harrastus minulle, mutta minua ei haittaa yhtään se, että blogilla on mahdollista saada lisätuloja itselleen. Niillä voi vaikka maksaa velkoja pois.

Tällä hetkellä saan siis pientä korvausta blogin pitämisestä Sanoma Medialta. Korvauksen määrään vaikuttaa se, paljonko minulla on lukijoita. Mutta tämä korvaus ei kuitenkaan ole niin suuri, että minun kannattaisi irtisanoutua vakituisesta työstäni ja alkaa päätoimiseksi bloggaajaksi. En kerro teille tarkkoja lukuja, koska minulla ei ole siihen lupaa.

En pidä blogia siis rahan takia vaan se on minulle tärkeä itseilmaisun väline ja ilmaista terapiaa. Elämäni ei ole ollut täydellistä eikä tule olemaankaan. Ihan niin kuin ei monella muullakaan. Uskon blogista olevan hyötyä myös teille toisille, jotka ette ole eläneet täydellistä elämää. Aion jatkossakin kirjoittaa siitä miten elämä ei ole aina helppoa ja siitä miten kalliiksi ihan tavallinen elämäkin tulee.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
www.pixabay.com

Kun aloitin kirjoittamaan tätä blogia tarkoituksenani oli kirjoittaa ihan täysin anonyymisti. Vieläkään en julkaise kuin harvoin kasvokuvia blogin yhteydessä. Minun mielestäni kasvoillani ei ole kirjoittamisessa mitään merkitystä. Itse koen, että ajatukseni ovat niitä tärkeimpiä, jotka vievät minua eteenpäin tämän blogin kanssa. Ei ole väliä sillä kuinka kaunis tai ruma milläkin hetkellä olen. Voin kertoa, että juuri nyt en ole kovinkaan hehkeä, kun olen ollut eilen iltavuorossa ja tänään aamuvuorossa. Ehkä huomenna olen taas nätimpi.

Olen aina tykännyt kirjoittaa. Lukiossa ensimmäisen kerran tajusin osaavani kirjoittaa. Sitten, kun opiskelin sairaanhoitajaksi aloin kirjoittaa silloin pakollista ja arvosteltavaa harjoittelupäiväkirjaa. Tästä päiväkirjasta onkin ollut minulle todella paljon hyötyä. Osaan hyvin pohtia omia ajatuksiani ja tunteitani. Pystyn käsittelemään asioita hyvin tällä tavalla. Minun on helppo jäsentää ajatuksiani kirjoittamalla. Ne ovat jotenkin enemmän olemassa, kun ne ovat kirjoitettuna.

Sitten, kun näitä jakaa on kiva huomata, että joku muukin lukee kirjoituksiani. Siis myös joku muu kuin sukulainen, ystävä tai työkaveri. Joku aivan ventovieras, jota en tunne ollenkaan. Kaikki eivät siis uteliaisuudesta käy lukemassa kirjoituksiani vaan joidenkin mielestä minä selvästikin ihan oikeasti osaan kirjoittaa näistä itselleni tärkeistä asioista.

Viime aikoina olen kirjoittanut lähinnä kirjoista, rahasta ja terveydestä. Nämä aiheet kiinnostavat monia muitakin kuin itseäni. Näillä on hyvä jatkaa. Haluan kehittää tätä blogiani niin että tästä olisi hyötyä jollekin muullekin kuin itselleni.

On terapeuttista kirjoittaa rakastamistaan asioista. Ja kun jakaa postauksen someen on aina jännittävää seurata kuinka paljon on lukijoita ja millaisia kommentteja milloinkin saa. Aina ei saa positiivista palautetta. Sekin on terapeuttista. Ei kukaan varmastikaan välty kokonaan negatiiviselta palautteelta. Aika asiallisia ovat kaikki saamani palautteet kuitenkin olleet. Ja minähän en kovin vähästä edes lannistu. Ammattini kautta olen tottunut siihen, että minua arvostellaan. Joskus sitä jaksaa paremmin ja joskus vähän huonommin.

En vaadi itseltäni täydellisyyttä. Haluan riittää tällaisena kuin olen. Omana itsenäni.

Tänään tämä kirjoitus on vain tällainen terapeuttinen kirjoitelma. Kirjoitan, mitä sylki suuhun tuo. Ei postauksien tarvitse aina olla täydellisiä etukäteen suunniteltuja ja pilkulla viilattuja. Tästä ei edes makseta, joten mielestäni tähän ei kannata niin paljoa panostaa. Blogin kirjoittaminen on siis minulle rakas harrastus, jota teen fiiliksellä ja rakkaudella. Koen, että tästä blogista on ollut minulle paljon iloa ja hyötyä matkalla kohti parempaa terveyttä.

Kiitos sinulle uskollinen lukijani, joka jaksat lukea kaikki postaukseni, olivatpa ne sitten kuinka huonoja tahansa. Toivottavasti jatkat seurassani vieläkin tällä matkalla.

Oletko sinä kokenut kirjoittamisen hyvänä terapiana itsellesi?

P.S. Meni vähän myöhäiseksi tänään. Jospa sitten nukkumaan ja maanantainahan jo onkin taas sitten seuraava postaus. Joka toinen päivä sopii minulle hyvin. Joka päivä olisi liian raskasta. Mutta tässä tulee aina sopiva yhden päivän tauko väliin.

Seuraa 

Elämän keskivaiheilla blogissa pohditaan kaikkea maan ja taivaan väliltä, mitkä liittyvät omaan elämääni. Olen tällä hetkellä elämän muutosvaiheessa, jossa lapset eivät enää ole pieniä, vaan molemmat jo opiskelijoita, joista toinen ei asu enää kotona. Haluan elää laadukasta ja monipuolista aikuisen naisen elämää. Tule seuraamaan elämääni. <3

Blogiarkisto

2019
2018
Toukokuu
Huhtikuu

Kategoriat