Kirjoitukset avainsanalla jaksaminen

Niin se vaan on taas yksi loma mennyt nopeasti ja huomenna pitäisi sitten taas töihin mennä. Aloitan kevyesti tekemällä kuusi päivää putkeen töitä. Yritän edistää omaa jaksamistani syömällä järkevästi ja liikkumalla kevyesti. Aion myös mennä iltaisin ajoissa nukkumaan. Riittävä unensaanti on todella tärkeää vuorotyöläiselle. Onneksi enää ei tarvitse klo 21 loppuvan iltavuoron jälkeen olla seuraavana aamuna klo 7 töissä. Että aletaan me hoitajatkin pääsemään edes vähän helpommalla. Ehkä Kiky-tunneistakin vielä päästään eroon.

Tänään viimeisenä vapaapäivänä kävin katsomassa vanhempiani ja sen jälkeen kuntosalilla. Salilla sain hien hyvin pintaan. Liikunnasta tuli hyvä olo ja aloinkin pohtia juuri sitä, että tarvitsen liikuntaa useammin. Työpäivinä tietenkin kevyttä liikuntaa, kävelyä ja joogaa. Huomenna aion kokeilla tyhjällä vatsalla joogaamista aamulla. Muistelen, että tämä on joskus tuntunut hyvältä. Syömisen jälkeenhän joogaaminen ei ole erityisen miellyttävää.

Näin arjen alkaessa minulla on siis päässäni lähinnä näitä hyvinvointiajatuksia. Miten jaksaa koko ajan hektisemmässä hoitotyössä. Vuorotyö tuo myös omat rasitteensa työhön. Minulla on onneksi kuitenkin suhteellisen hyvä elämäntilanne. Olen vielä nuori ja lapseni ovat jo omatoimisia aikuisia. Joten enköhän jaksa, kun vaan nukun tarpeeksi, syön järkevästi ja liikun oikeaan aikaan kevyesti.

Blogi päivittyy seuraavan kuuden päivän aikana aina johonkin aikaan päivästä, työvuoroista riippuen. Nähdään!

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
www.pixabay.com

Luin tänään Helsingin Sanomista Marjo Valtavaaran kirjoittaman artikkelin Miksi miesinsinööri tienaa vuodessa 14 000 euroa enemmän kuin saman koulutustason sairaanhoitajanainen? Päätinkin sitten tämän artikkelin innoittamana alkaa pohtia itselleni tärkeätä ja ajankohtaista aihetta eli sairaanhoitajien palkankorotuksia täällä blogissani.

Tällä hetkellä pinnalla ovat siis sairaanhoitajien palkankorotukset. Toiveena olisi saada aikaiseksi tuntuvat palkankorotukset. Itsekin toivon, että palkkani nousisi sen verran ettei tarvitsisi aina niin tarkkaan miettiä kuluttamistaan. Eniten kuitenkin haluan eroon Kiky tunneista ja lomarahojen leikkaamisesta. Koen, että ne ovat olleet vain meidän pienipalkkaisten hoitajien kiusaamista. Meiltä on ollut helppo ottaa pois, koska olemme kilttejä ja teemme kutsumustyötä. 

Vaikka parempi palkka onkin minulle ihan tervetullut en silti usko, että hoitajien pako hoitotyöstä loppuu siihen, että palkkoja nostetaan. Luulen, että suurin osa alanvaihtajista on sellaisia, jotka eivät vain ole syystä tai toisesta enää jaksaneet olla hoitajia. Hoitajiin kohdistuvat vaatimukset kun ovat kaikin puolin nousseet minun työurani aikana. Työmäärä on lisääntynyt jatkuvasti ja usein voi käydä niin ettei ehdi edes taukoja pitää työvuoron aikana.

Näin käy helposti esim. nuorille ja kokemattomille hoitajille, jotka eivät osaa tarpeeksi rajata itseään ja potilaita. Jatkuva uupumus varmasti ajaa hektiseen työhön tottumattoman pohtimaan, että voisiko jollain muulla alalla olla paremmat työolot.  Ja jos vielä sattuu olemaan niin, että on taloudellisesti mahdollista olla enää jatkamatta hoitotyössä niin uupunut varmastikin irtisanoutuu itselleen liian raskaasta työstä.

Minun mielestäni siis pitäisi palkankorotuksen lisäksi kiinnittää huomiota myös meidän hoitajien työolosuhteisiin. Hoitajamitoitus on yhtä tärkeä asia kuin palkankorotukset. Kunnolliset hoitajamitoitukset tekisivät hoitajien työstä inhimillisempää ja auttaisivat meitä kaikkia jaksamaan hoitotyössä aina eläkeikään asti.

Mtä mieltä sinä olet?

 

Kommentit (2)

Pakuaija
1/2 | 

Itselläni särähti korvaan tuo, ettei tarvitse miettiä omaa kulutustaan aina niin tarkkaan :o. Minusta meidän kaikkien pitää miettiä omaa kulutustamme tarkkaan, oli palkka mikä hyvänsä. Oma mieheni tienaa rutkasti enemmän kuin minä ja elää hyvin vaatimattomasti, vaikka hänen ei kulutustaan tarvitsisi miettiä. Nykypäivänä, kun on kaikenlaista ongelmaa, niin on todella harmillista, että palkkaa halutaan vaan siksi, että voidaan kuluttaa mielettömiä määriä ilman harkintaa.

Minusta hoitajien palkka on nyt ihan hyvä ja riittävä eikä se palkankorotus tosiaankaan poista työn vaativuustasoa tai mitään muutakaan.

Meidän pitäisi vaatia lisää hoitajia palkattavaksi, jotta työtaakka jakaantuu. Jos palkkoja nostetaan, niin pystytäänkö työvoimaa palkkaamaan tarpeeksi.

Olen aika pitkälti kanssadi samoilla linjoilla.

Elämän keskivaiheilla
Liittynyt27.8.2017

En ehkä sitten osannut ilmaista tuota kuluttamista oikein. Lähinnä tarkoitan, että ei tarvisi koko ajan laskea, että riittääkö rahat. Kuluttamiseni sinänsä on verrattain maltillista.

Voihan niitä hoitajia vaatia lisää, mutta mistä niitä saadaan, kun ei taida työttömiä hoitajia olla. En ainakaan tunne ketään.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

www.pixabay.com

Minulla alkoi tänään aamulla kolmen viikon loma. Ensin on vapaata sitten kaksi viikkoa lomaa ja vielä päälle kaksi vapaata. Eli juuri sopivasti aikaa palautua työn aiheuttamista rasituksista. Viimeksi olen ollut lomalla syyskuun lopussa kaksi viikkoa.

Tykkään pitää lomani kolme kertaa vuodessa aina kahden viikon jaksoissa. Koen, että näin saan parhaimman hyödyn lomistani, kun ne on jaettu tasaisesti pitkin vuotta. Tiedän mistä kirjoitan, koska olen aiemmin pitänyt lomani niin, että on neljän viikon kesäloma ja yksi viikko lomaa sekä syksyllä että talvella. Olen ollut tyytyväisempi tähän nykyiseen systeemiini.

Näin loman aluksi halusin koota tähän postaukseen vinkkejä työstä palautumiseen. Voit hyödyntää näitä päivittäin, vaikka et olisikaan juuri nyt jäämässä lomalle. Kun kiinnität huomiota päivittäiseen palautumiseen niin jaksat paremmin etkä vain odota seuraavaa lomaa.

  1.  Tärkein asia palautumisen kannalta on, että irtaudut työstäsi. Se onnistuu tekemällä kaikkea sellaista, mikä on erilaista kuin työsi. Istumatyöläisen kannattaa harrastaa liikuntaa ja ruumiillista työtä tekevän kannattaa taas levätä.
  2.  Varaa aikaa palautumiselle. Anna itsellesi lupa irtautua työstä.
  3.  Valitse itsellesi sopivia palautumiskeinoja. Näitä ovat esim. lukeminen, piirtäminen, päiväkirjan kirjoittaminen ja luonnossa liikkuminen. Suosittelen erityisesti meditointia, mindfulnessia ja joogaa. Kevyt liikunta auttaa myös.
  4.  Muista terveelliset elämäntavat. Alkoholin käyttö, liika tv:n katselu ja raskas liikunta yleensä vain haittaavat palautumista. Itse olen huomannut näiden asioiden huonon vaikutuksen omassa palautumisessani.
  5.  Vietä vapaa-aikaasi vain niiden seurassa, joiden kanssa oikeasti haluat olla. Jotkut ihmissuhteet voivat olla todella kuluttavia. Älä kuitenkaan eristäydy muista kokonaan, sillä sekään ei ole hyväksi.

Nämä vinkit pohjautuvat omaan kokemukseeni ja työterveyslaitoksen sivuilta luettuun faktatietoon. Ota nämä päivittäiseen käyttöön niin uskon, että alat voida paremmin.

Nähdään pian!

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

www.pixabay.com

Minulla on kulutusluottovelkoja. Sen jo tiedättekin, jos olette lukeneet blogiani aiemmin. Koko ajan pyrin minimoimaan kulutustani, jotta velkaa ei kertyisi koko ajan lisää. Yritän myös lyhentää velkojani joka kuukausi minimilaskua isommalla summalla.

Tällä hetkellä pärjäilen ihan hyvin. Velat eivät ahdista ja minulla on ollut ihan hyvää ja laadukasta elämää. 

Mietin kuitenkin, että voisinko kohentaa taloustilannettani tekemällä omalla osastolla ylitöitä silloin, kun on hätätilanne. Hätätilanne on sellainen, että on paljon sairaslomia ja sijaisia ei saada mistään. Tällöin on helpottavaa kaikille, että oman osaston hoitaja ilmoittaa voivansa jäädä esim. aamuvuorosta iltavuoroon. 

Ehkä näin voisi tosiaan aina joskus tehdä. Mutta ei tietenkään aina. Välillä on omia menoja ja joskus voi olla tosi väsynyt. Silloin pitää kuunnella omaa kehoaan ja valita vapaa-aika.

Tein eilen omalla osastollani työvuoron, joka oli 14 h pitkä. Olin töissä klo 7-21. Sen takia en eilen blogiakaan päivittänyt, koska en vaan ehtinyt. Minulla oli koko päivän ajan ihan hirveästi töitä. Otin rauhallisesti ja hoidin aina yhden asian kerrallaan loppuun. Tänään olin vielä aamuvuorossa ja nyt sitten on muutama vapaapäivä. Olen aika väsynyt tällä hetkellä, mutta en juurikaan väsyneempi kuin pelkän illasta aamuun vuoron jälkeen. Ensi viikolla minulla on sitten onneksi yksi ylimääräinen vapaa.

Mites sitten keikkailu? En ole sitä harrastanut kymmeneen vuoteen. Se ei tunnu mitenkään erityisen houkuttelevalta itsestä tällä hetkellä. Että pitäisi mennä johonkin vieraaseen paikkaan katselemaan, että miten siellä hoidetaan työt jne. Tutustua lukuisiin uusiin ihmisiin ja yrittää muistaa kaikkien nimet. 

Minä siis mieluummin tekisin ylitöitä kuin keikkaa. Entä sinä?

En usko, että kuitenkaan jatkuvasti jaksaisin tehdä ylitöitä. Varmasti se alkaisi vaikuttaa jaksamiseeni ja terveyteeni pitkällä tähtäimellä. Se on varmaa. Mutta kyllä sitä aina silloin tällöin voisi tehdä vähän ylitöitä. Ihan vaan hätätilanteessa. Huomaahan sen ainakin sitten joskus tilinauhasta, että on tehnyt.

Miten arvelet itse jaksavasi tehdä ylitöitä?

 

Kommentit (6)

Lähihoitaja
1/6 | 

Itse tein eilen elämäni ensimmäisen tuplavuoron ja totesin, että ei ihan hetkeen tarvi moista tehdä toiste. Olin niin totaalisen loppu työpäivän jälkeen, että melkeen itkua tihrustin. Tietenkin asiaan vaikutti myös pitkä työputki vain 1 päivän vapailla. Arvostan hoitajia, jotka joustavat ja tekevät välillä tuplia kun tarve on suuri, mutta kyllä ihmettelen miten he jaksavat!

HannaVee
2/6 | 

Nuorempana Englannissa keikkailin normityön (40h/vko) lisäksi pubissa vapaapäivinä. Se toimi, sillä tykkäsin pubihommista, se oli hiljainen pubi, ja päivät meni lähinnä jutellessa asiakkaiden kanssa, välillä heille olutta laskien ja siivoillen. Nykyisin en moiseen pystyisi. En edes jaksaisi täyttä viikkoa. Minulla on 24-30h sopimus, enkä isompaa ottaisi. Oman jaksamisen mukaan kysyttäessä teen joskus enemmän, mutta pidän mieluummin sopparin pienempänä ja ohjat ns omissa käsissä. Olen ollut rehellinen omasta jaksamisesta, ja pomo tietää olla laittamatta pitkiä putkia, (6pv max ilman vapista) koska väsyneenä en toimi yhtä hyvin mikä vaikuttaa myynteihin. Se on nimenomaan hyvän työnantajan merkki, että näkee tämän kokonaiskuvan, miten kaikki vaikuttaa kaikkeen. Aiemmin olin paikassa missä mut kulutettiin täysin loppuun, ja sairastuin. Sen olotilan jälkeen sovittiin ukkelin kanssa että vaikka olisi vähän vähempi rahaa niin ikinä en enää itseäni siihen tilaan saata (tai anna kenenkään muunkaan saattaa).

Oi voi
3/6 | 

Eihän sinun olisi koskaan tarvinnut edes kulutusluottoja ottaa kun olisit voinut keikkailla tai tehdä ylitöitä.

Tt
4/6 | 

Mä teen täyttä työaikaa hoitajana (3-vuorotyötä, mutta öitä nykyään harvakseltaan) enkä kyllä jaksa tehdä ylimääräisiä vuoroja kuin ääri harvoin. Ensin tuntuu, että jaksaa mutta väsymys yllättää jälkikäteen. Tein hoitovapaalta paluun jälkeen 60 % työaikaa ja sitten 80 %. Vuoden alusta aloitin täyden työajan. Haaveilen kovasti, että pystyisin taas tekemään 80 %...

Mun mielestä ei ole mitään järkeä tehdä kovin montaa tuplavuoroa, ei siitä kuitenkaan jää käteen juuri mitään. Mä en viitsi (enää) myydä terveyttä niin halvalla. Tulen mielummin vähemmällä toimeen. En ole vuosiin käynyt ulkomailla enkä edes haaveile omakotitalosta. Mä tykkään olla kotimaassa ja asustaa rivitalossa. Seuraava tavoite mulla onkin koittaa säästää ensi kesään mennessä sen verran rahaa, että voin pitää 2 kuukauden kesäloman :)

Vierailija
5/6 | 

Olen tehnyt yötyötä sairaalassa hyvin pitkään aikanaan. Yötyö alkoi, kun lapseni olivat pieniä ja sain vuorot tehtyäni hyvät vapaat. Oli 5 yötä aina putkeen ja joskus 7 yötäkin. Huh huh sanon nyt, kun olen ollut jo pitkään eläkkeellä.

Oli myös muutama vuosi, jolloin tein paljon keikkaakin eri sairaaloihin, tarvitsin rahaa esim. juuri matkoihin ja muuhun kivaan. Jälkikäteen ajatellen, oliko hyvä juttu silloin? Olin monasti kuolemanväsynyt.

Vaikuttihan nämä ylimääräiset työt toki eläkkeenkin määrään kivasti. Jos jaksat tehdä ylimääräistä, niin mikäpä siinä. Muista kuitenkin, että terveys on kaikista tärkein asia elämässä!

Velkavangitar
6/6 | 

Pari vuotta sitten oman "velkavankeuteni" alussa tein täysipäiväisen työn ohessa pari keikkaa samalla alalla. Kuulostelin ensin olisiko "pitkistä päivistä" tai "tuplavuoroista" , kuten noita 7-21 päiviä kutsutaan, ollut palkanlisää, mutta kuulemma täällä päin noita tehdään, jotta ihmiset saisivat ylimääräisiä vapaita. Vapaa-aikaa en tarvinnut enkä muutenkaan noista tuplista perusta, joten kokeilin keikkailla paikallisessa hoitokodissa vapaapäivinä. Huomasin, että väsyn todella paljon, jos vapaatkin olen töissä. Lisäksi työ erikoissairaanhoidossa on todella erilaista verrattuna hoitokotiin enkä enää sopeutunut esim. erilaiseen hygieniatasoon tai muutoin työnkuvan erilaisuuteen, joten lopetin tuon aika nopeasti. Sivutöitä sitä vastoin on ollut melkein koko kahden vuoden ajan ja nyttenkin työttömänä ollessa keikkailen ja teen pätkiä. Ehkäpä sullekin sopisi alanvaihto eli keikkailu tai sivutyö jotain muuta kuin päätyötä tehden (esim. tämä blogi).

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Elämän keskivaiheilla blogissa pohditaan kaikkea maan ja taivaan väliltä, mitkä liittyvät omaan elämääni. Olen tällä hetkellä elämän muutosvaiheessa, jossa lapset eivät enää ole pieniä, vaan molemmat jo opiskelijoita, joista toinen ei asu enää kotona. Haluan elää laadukasta ja monipuolista aikuisen naisen elämää. Tule seuraamaan elämääni. <3

Blogiarkisto

2019
2018
Toukokuu
Huhtikuu

Kategoriat