Kirjoitukset avainsanalla jaksaminen

www.pixabay.com

Minulla on kulutusluottovelkoja. Sen jo tiedättekin, jos olette lukeneet blogiani aiemmin. Koko ajan pyrin minimoimaan kulutustani, jotta velkaa ei kertyisi koko ajan lisää. Yritän myös lyhentää velkojani joka kuukausi minimilaskua isommalla summalla.

Tällä hetkellä pärjäilen ihan hyvin. Velat eivät ahdista ja minulla on ollut ihan hyvää ja laadukasta elämää. 

Mietin kuitenkin, että voisinko kohentaa taloustilannettani tekemällä omalla osastolla ylitöitä silloin, kun on hätätilanne. Hätätilanne on sellainen, että on paljon sairaslomia ja sijaisia ei saada mistään. Tällöin on helpottavaa kaikille, että oman osaston hoitaja ilmoittaa voivansa jäädä esim. aamuvuorosta iltavuoroon. 

Ehkä näin voisi tosiaan aina joskus tehdä. Mutta ei tietenkään aina. Välillä on omia menoja ja joskus voi olla tosi väsynyt. Silloin pitää kuunnella omaa kehoaan ja valita vapaa-aika.

Tein eilen omalla osastollani työvuoron, joka oli 14 h pitkä. Olin töissä klo 7-21. Sen takia en eilen blogiakaan päivittänyt, koska en vaan ehtinyt. Minulla oli koko päivän ajan ihan hirveästi töitä. Otin rauhallisesti ja hoidin aina yhden asian kerrallaan loppuun. Tänään olin vielä aamuvuorossa ja nyt sitten on muutama vapaapäivä. Olen aika väsynyt tällä hetkellä, mutta en juurikaan väsyneempi kuin pelkän illasta aamuun vuoron jälkeen. Ensi viikolla minulla on sitten onneksi yksi ylimääräinen vapaa.

Mites sitten keikkailu? En ole sitä harrastanut kymmeneen vuoteen. Se ei tunnu mitenkään erityisen houkuttelevalta itsestä tällä hetkellä. Että pitäisi mennä johonkin vieraaseen paikkaan katselemaan, että miten siellä hoidetaan työt jne. Tutustua lukuisiin uusiin ihmisiin ja yrittää muistaa kaikkien nimet. 

Minä siis mieluummin tekisin ylitöitä kuin keikkaa. Entä sinä?

En usko, että kuitenkaan jatkuvasti jaksaisin tehdä ylitöitä. Varmasti se alkaisi vaikuttaa jaksamiseeni ja terveyteeni pitkällä tähtäimellä. Se on varmaa. Mutta kyllä sitä aina silloin tällöin voisi tehdä vähän ylitöitä. Ihan vaan hätätilanteessa. Huomaahan sen ainakin sitten joskus tilinauhasta, että on tehnyt.

Miten arvelet itse jaksavasi tehdä ylitöitä?

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (6)

Lähihoitaja
1/6 | 

Itse tein eilen elämäni ensimmäisen tuplavuoron ja totesin, että ei ihan hetkeen tarvi moista tehdä toiste. Olin niin totaalisen loppu työpäivän jälkeen, että melkeen itkua tihrustin. Tietenkin asiaan vaikutti myös pitkä työputki vain 1 päivän vapailla. Arvostan hoitajia, jotka joustavat ja tekevät välillä tuplia kun tarve on suuri, mutta kyllä ihmettelen miten he jaksavat!

HannaVee
2/6 | 

Nuorempana Englannissa keikkailin normityön (40h/vko) lisäksi pubissa vapaapäivinä. Se toimi, sillä tykkäsin pubihommista, se oli hiljainen pubi, ja päivät meni lähinnä jutellessa asiakkaiden kanssa, välillä heille olutta laskien ja siivoillen. Nykyisin en moiseen pystyisi. En edes jaksaisi täyttä viikkoa. Minulla on 24-30h sopimus, enkä isompaa ottaisi. Oman jaksamisen mukaan kysyttäessä teen joskus enemmän, mutta pidän mieluummin sopparin pienempänä ja ohjat ns omissa käsissä. Olen ollut rehellinen omasta jaksamisesta, ja pomo tietää olla laittamatta pitkiä putkia, (6pv max ilman vapista) koska väsyneenä en toimi yhtä hyvin mikä vaikuttaa myynteihin. Se on nimenomaan hyvän työnantajan merkki, että näkee tämän kokonaiskuvan, miten kaikki vaikuttaa kaikkeen. Aiemmin olin paikassa missä mut kulutettiin täysin loppuun, ja sairastuin. Sen olotilan jälkeen sovittiin ukkelin kanssa että vaikka olisi vähän vähempi rahaa niin ikinä en enää itseäni siihen tilaan saata (tai anna kenenkään muunkaan saattaa).

Oi voi
3/6 | 

Eihän sinun olisi koskaan tarvinnut edes kulutusluottoja ottaa kun olisit voinut keikkailla tai tehdä ylitöitä.

Tt
4/6 | 

Mä teen täyttä työaikaa hoitajana (3-vuorotyötä, mutta öitä nykyään harvakseltaan) enkä kyllä jaksa tehdä ylimääräisiä vuoroja kuin ääri harvoin. Ensin tuntuu, että jaksaa mutta väsymys yllättää jälkikäteen. Tein hoitovapaalta paluun jälkeen 60 % työaikaa ja sitten 80 %. Vuoden alusta aloitin täyden työajan. Haaveilen kovasti, että pystyisin taas tekemään 80 %...

Mun mielestä ei ole mitään järkeä tehdä kovin montaa tuplavuoroa, ei siitä kuitenkaan jää käteen juuri mitään. Mä en viitsi (enää) myydä terveyttä niin halvalla. Tulen mielummin vähemmällä toimeen. En ole vuosiin käynyt ulkomailla enkä edes haaveile omakotitalosta. Mä tykkään olla kotimaassa ja asustaa rivitalossa. Seuraava tavoite mulla onkin koittaa säästää ensi kesään mennessä sen verran rahaa, että voin pitää 2 kuukauden kesäloman :)

Vierailija
5/6 | 

Olen tehnyt yötyötä sairaalassa hyvin pitkään aikanaan. Yötyö alkoi, kun lapseni olivat pieniä ja sain vuorot tehtyäni hyvät vapaat. Oli 5 yötä aina putkeen ja joskus 7 yötäkin. Huh huh sanon nyt, kun olen ollut jo pitkään eläkkeellä.

Oli myös muutama vuosi, jolloin tein paljon keikkaakin eri sairaaloihin, tarvitsin rahaa esim. juuri matkoihin ja muuhun kivaan. Jälkikäteen ajatellen, oliko hyvä juttu silloin? Olin monasti kuolemanväsynyt.

Vaikuttihan nämä ylimääräiset työt toki eläkkeenkin määrään kivasti. Jos jaksat tehdä ylimääräistä, niin mikäpä siinä. Muista kuitenkin, että terveys on kaikista tärkein asia elämässä!

Velkavangitar
6/6 | 

Pari vuotta sitten oman "velkavankeuteni" alussa tein täysipäiväisen työn ohessa pari keikkaa samalla alalla. Kuulostelin ensin olisiko "pitkistä päivistä" tai "tuplavuoroista" , kuten noita 7-21 päiviä kutsutaan, ollut palkanlisää, mutta kuulemma täällä päin noita tehdään, jotta ihmiset saisivat ylimääräisiä vapaita. Vapaa-aikaa en tarvinnut enkä muutenkaan noista tuplista perusta, joten kokeilin keikkailla paikallisessa hoitokodissa vapaapäivinä. Huomasin, että väsyn todella paljon, jos vapaatkin olen töissä. Lisäksi työ erikoissairaanhoidossa on todella erilaista verrattuna hoitokotiin enkä enää sopeutunut esim. erilaiseen hygieniatasoon tai muutoin työnkuvan erilaisuuteen, joten lopetin tuon aika nopeasti. Sivutöitä sitä vastoin on ollut melkein koko kahden vuoden ajan ja nyttenkin työttömänä ollessa keikkailen ja teen pätkiä. Ehkäpä sullekin sopisi alanvaihto eli keikkailu tai sivutyö jotain muuta kuin päätyötä tehden (esim. tämä blogi).

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
www.pixabay.com

Kylläpä ärsyttää taas ihan hirveästi kaikki asiat. Tunnen olevani taas erittäin huonossa kunnossa. Tuntuu, etten jaksaisi tehdä yhtään mitään. Ja kaikki, mitä pitää tehdä tuntuu vaativan ponnisteluja.

Saatan loukkaantua jostain ihan pikku asiasta. Tunteet ovat erityisen pinnalla tänään. Itku on herkässä.

Mistä tämä johtuu? Voitteko yhtään arvata? No, minulla on menkat. Mahaa särkee, perä vuotaa ja pinna on kireällä.

Keskittymiskykyni ei tällä hetkellä riitä yhtään tämän parempaan postaukseen. Eikä kyllä aikanikaan. Mutta postaan kuitenkin, koska tämä blogi kertoo minun elämästäni ja menkat ovat kuuluneet siihen jo n. 30 vuotta. Suurimman osan elämästäni minulla siis on ollut menkat.

Toisaalta pitää olla iloinen siitä, että ne vielä tulevat. Sitä en osaa varmuudella sanoa, että ovatko vaihdevuodet jo minulla alkaneet. Mutta ainakaan ne eivät ole vielä edenneet niin pitkälle, että menkat olisivat loppuneet. Aika säännöllisesti ovat vielä tulleet enkä kärsi esim. kuumista aalloista. Talvella todellakin palelen.

Nyt pitää nämä muutama päivä jaksaa ponnistella. Sitten olo taas helpottaa. Koitan kestää.

Kuinka moni tuntee samoin kuin minä menkkojen ekana päivänä?

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 | 

Miksi pitää olla vielä iloinen siitä, että kuukautiset yhä tulevat, jos niiden kanssa on noin kestämistä? :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

www.pixabay.com

Olen ollut kaksi viikkoa lomalla. Loma on tehnyt tehtävänsä ja olen unohtanut lähes kaikki työasiani. Näin kuuluu ollakin. Kyllä ne sitten taas palautuvat mieleen, kun on ensimmäisen työvuoron aika. Näin käy aina.

Matka Puerto de la Cruzissa oli todella hyvä tapa päästä irti arkisista ympyröistä. Loppuloma meni vähän himmaillessa kotona. Minulla oli menkat ja ne aiheuttavat minulle aina joka kuukausi uupumusreaktion. Mutta olen sitten nukkunut ja lepäillyt. Olen vain ollut. Sekin on ihan hyväksi välillä.

Tästä blogista en ole tarvinnut lomaa. Tykkään postata päivittäin. Muuten en sitten somea päivitäkään. Minulle riittää tämä tapa. Blogi on oiva itseilmaisun kanava. Tällä tavalla saa hyvin avattua asiaa, josta postaa. Näen blogin tulevaisuuden koko ajan parempana.

Teen rankkaa työtä sairaalassa. Kaikki eivät sitä työtä jaksa. Mutta on kuitenkin tärkeää, että nyt ja tulevaisuudessa olisi ihmisiä, jotka jaksavat hoitaa toisia. Ehkä olisi aika tehdä jotain sen eteen, että kalliisti koulutetut hoitajat eivät vaihtaisi alaa. En koe hyväksi, että minulla olisi kohta työkavereina pelkästään ulkomaalaistaustaisia henkilöitä, joiden kielitaito ei aina ole riittävä. 

Haluan jaksaa paremmin. Pidän tärkeänä, että ehdin vapaa-ajallani nukkua tarpeeksi. Menen mieluummin aikaisin nukkumaan kuin valvon esim. baarireissun tai tv:n tuijottamisen takia. Unen vähäisyydellä on yhteyttä lihavuuden kanssa. Minulla ei ole varaa valvoa kuin yövuorojen ajan. Aion panostaa riittävään uneen. Uskon sen hoikistavan minua.

Toinen tärkeä asia on syömäni ravinnon laatu. Syön mielestäni aika terveellisesti. Ongelmani on herkuttelu. Aion vähentää herkuttelua ja vaihtaa herkkuja kevyempään vaihtoehtoon. Uskon, että tämä onnistuu, kun vain tahdon niin.

Kolmas jaksamiseen vaikuttava tekijä on liikunta. Olisi tärkeää käydä kuntosalilla kaksi kertaa viikossa. Ongelmana on ollut se, että jaksan käydä siellä vain vapaapäivinä. Ja kun vapaapäiville osuu usein muutakin tekemistä niin sitten on treeni vaan jäänyt tekemättä. Aion kevään aikana yrittää parhaani mukaan ehtiä käydä salilla.

Aion ottaa kävelylenkit taas ohjelmaani. Kävelyllä jaksaa käydä aamuvuoronkin jälkeen. Kävely hoikistaa tehokkaasti. Ja nyt kun päivät pitenevät on kiva seurata samalla kevään etenemistä.

Pohdin myös, että alkaisin joogaamisen alusta. Aloittaisin helpoista 15 min joogista. Joogaaminen tekee hyvää. Joogaaminen helpottaa mm. vatsantoimintaa. Joogaaminen myös muokkaa kroppaa itselleni mieluiseen suuntaan. Joogaaminen tuo mielenrauhaa.

Mietitkö sinä näitä samoja asioita? Olisi kiva kuulla muiden ajatuksia jaksamisesta. Haluan tehdä tästä keväästä itselleni kevyemmän ja valoisamman. Tiedän, että pystyn siihen!

Kommentit (1)

Vierailija
1/1 | 

Tokihan noita asioita tulee mietittyä aika paljonkin ja samoja johtopäätöksiä on tullut tehtyä: lepo ja riittävä uni on tärkeää samoin kuin liikkuminen ja hyvä ravinto. Sitten on sosiaalinen puoli rakkaine ihmisineen ja ystävineen. Oma perhe on tietysti kaikkein tärkein, mutta jaksamiseen auttaa myös se, kun tapaa ystäviä ja muita tärkeitä ihmisiä. Eikä missään facebookissa, vaan ihan naamatusten :)  Tsemppiä sinulle kevyemmän ja valoisamman kevään tekemiseen, pystyt siihen!!!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Elämän keskivaiheilla blogissa pohditaan kaikkea maan ja taivaan väliltä, mitkä liittyvät omaan elämääni. Olen tällä hetkellä elämän muutosvaiheessa, jossa lapset eivät enää ole pieniä, vaan molemmat jo opiskelijoita, joista toinen ei asu enää kotona. Haluan elää laadukasta ja monipuolista aikuisen naisen elämää. Tule seuraamaan elämääni. <3

Blogiarkisto

2019
2018
Toukokuu
Huhtikuu

Kategoriat