Kirjoitukset avainsanalla yksinhuoltaja

www.pixabay.com

Olen useammin kuin kerran törmännyt ihmisten kanssa keskustellessani outoon toteamukseen  " kuitenkin olet pystynyt lapsesi kouluttamaan ". Ihan niin kuin olisi jotenkin ihmeellistä, että yksinhuoltaja on pystynyt ostamaan lukiokirjoja ja ylioppilastutkintolautakunnan vaatimukset täyttävän kannettavan tietokoneen.

Itse en pidä asiaa mitenkään ihmeellisenä. Kirjat ja laitteen voi ostaa osamaksulla sellaisista verkkokaupoista, jotka kyllä myöntävät luottoa pienituloisillekin, jos vain luottotiedot ovat kunnossa. Ja lukiolaisen vanhemmat ovat kuitenkin useimmiten jo väh. n. 35- vuotiaita niin ikäkään ei ole esteenä luoton saamiselle.

En kuitenkaan suosittele kenellekään ensisijaisesti luotolla ostamista. On tietysti parempi, jos pystyy hankkimaan nämä tarpeet käteisellä. 

Itse en yhtään harmittele, että olen ostanut lapsilleni lukiokirjoja luotolla. Lasten kouluttaminen on ollut minulle tärkeä asia. En kyllä kehtaisi käyttää rahaa mihinkään muuhunkaan ellen olisi lasteni kouluttamisesta huolehtinut.

Sitä paitsi minun lapseni ovat sen verran lahjakkaita, että olisi ollut kyllä silkkaa lahjojen tuhlaamista olla kouluttamatta heitä.

Toivottavasti tulevaisuuden Suomessa on maksuton toisen asteen koulutus!

Mitä mieltä sinä olet?

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 | 

Samaa ihmettelyä olen saanut osakseni. 

Yhteiskunnassa jotkut yksilöt pitävät yksinhuoltajia superhahmoina, jotka "selviävät" hienosti lastensa kanssa, mutta ylipäätään yhteiskunnassammehan on edelleen se käsitys ettei yksinhuoltajien lapsista voi tulla muuta kuin syrjäytyneitä heittiöitä, ostarirottia ja yhteiskunnan elättejä. 

Nyt , kun omat nuoreni ovat omillaan tasoittelen taloutta; maksan arkeamme varten pahassa paikassa ottamaani pikku velkaa pois ja voin vain todeta laulun sanoin, että "heeeeelvetin hyvin menee". Nuoret ovat fiksuja, käyttäytyvät fiksusti, kouluja on käyty ja käydään, yrittäjyyttä on, raha-asioiden hoito on kunnossa ja vielä kaiken lisäksi ovat aivan mielettömän mukavia sekä sydämellisiä persoonia.

Taloudesta sen verran, että ainut yhteiskunnallinen tuki mitä olen koskaan saanut on yhden vuoden asumistuki. Silloin olin kotona juuri syntyneen ja kaksi vuotiaan kanssa. Töihin lähdettyäni tuki loppui.

Muistan ihmiset (opettajat ja jotkut lasten ystäviensä vanhemmat) lasten kouluajoilta, jotka perustelivat  asioita sillä, että minä olen yksinhuoltaja esim.jos riitaa tuli kavereiden kanssa, ja halusimme ne selvittää, niin jopa minulle soittanut isä aloitti "Me kyllä ymmärrämme, että on rankkaa olla yksinhuoltajan lapsi . . ." Mitä kettua, sanoin minä? Jos systeemit kotona toimivat suhteessa lapsiin niin ei se vanhemman yksinhuoltajuus tee lapsesta sen erikoisempaa kuin muistakaan lapsista. Mutta, aina löytyy jeesustelijoita.

Lapsilleni on joskus sanottu "Ei uskoisi, että olette kasvaneet vain äidin kanssa."  Ennakkoluuloja maailma täynnä, ja itse asiassa kuinka moni lapsi kasvaa suurinpiirtein vain äidin kanssa vielä tässä yhteiskunnassa, vaikka kotona olisi isäkin.

Itse olen lapsistani aivan hirvittävän ylpeä ja myös itsestäni, että tässä vanhoillisesti ajattelevassa ympäristössämme olemme voineet elää omaa elämäämme kohti omia unelmiamme sen verran vahvoina etteivät erilaiset kommentit ole saaneet lyötyä meihin leimaa musertaen meitä.

Miksi siis tuhlata potentiaalia, jota joka lapsessa on? Jokaisella lapsella on oikeus täyteen potentiaaliinsa riippumatta perhetaustasta. Hienoa, kun kannustat omia lapsiasi.

Vierailija
2/2 | 

Ei ole ihmeellistä, jos yksinhuoltaja kouluttaa lapsensa, jopa ihan ilman luoton ottamista. Ei yksinhuoltajuus ole synonyymi köyhyydelle.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
www.pixabay.com

Tänään vietetään kansainvälistä yksinhuoltajapäivää. Huomasin asian, kun selasin aamulla puhelintani. En ollut tiennytkään, että yksinhuoltajilla on ihan oma merkkipäivä. Olen juhlistanut tätä päivää olemalla töissä ja laittamalla terveellistä kasvisrisottoa kuopuksen kanssa. Joimme myös yhdessä iltapäiväkahvit, kun tulin kaupan kautta kotiin.

Olen ollut yksinhuoltajana jo pitkään. Ja kohtahan tämäkin urakka päättyy, kun kuopus täyttää syyskuussa 18 vuotta, joten loppusuoralla tosiaan jo olen tässä tilanteessani.

Kun muistelen näitä kuluneita vuosia en tunne itseäni katkeraksi. Aina ei ole ollut helppoa, mutta kuitenkin olen onnistunut jotenkin kasvattamaan pojistani ihan kunnollisia ihmisiä.

Olen myös siinä sivussa onnistunut pitämään kiinni omasta kehittymisestäni. Olen kiitollinen siitä, että olen saanut käydä töissä. Tiesittekö, että yksinhuoltajien työttömyysaste on verrattain korkea? Voin kuvitella, että joillakin aloilla yksinhuoltajan on vaikeampi saada töitä. Itselläni siis on mennyt ammatinvalinta oikein. Vaikka en opiskelemaan hakiessani kylläkään kuvitellut joutuvani yksinhuoltajaksi.

Olen myös kiitollinen siitä, että olen osannut hakea ja saanut apua tarvittaessa näiden vuosien aikana. Nuorempana olen useamman kerran uuvuttanut itseni, kun olen yrittänyt yksin jaksaa tehdä kaiken sen, minkä toiset tekevät kaksin. Sehän ei pitemmän päälle ole mahdollista. Iän myötä olen oppinut paremmin pitämään huolta omasta jaksamisestani. Ja tokihan sitä omaa aikaa on ollut koko ajan enemmän lasten kasvaessa.

Vaikka en olekaan katkera tilanteestani niin en siltikään suosittele, että kukaan ryhtyy tarkoituksella yksinhuoltajaksi. Mielestäni ihanteellista on, että lapsi saa elää onnellisessa ydinperheessä. Onneksi Suomessa on kuitenkin tarvittaessa mahdollista elää ihan normaalia elämää yksinhuoltajana, jos jostain syystä vanhempien yhdessäolo ei onnistu.

Oletko sinä yksinhuoltaja? Kerro omista kokemuksistasi!

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Elämän keskivaiheilla blogissa pohditaan kaikkea maan ja taivaan väliltä, mitkä liittyvät omaan elämääni. Olen tällä hetkellä elämän muutosvaiheessa, jossa lapset eivät enää ole pieniä, vaan molemmat jo opiskelijoita, joista toinen ei asu enää kotona. Haluan elää laadukasta ja monipuolista aikuisen naisen elämää. Tule seuraamaan elämääni. <3

Blogiarkisto

2019
2018
Toukokuu
Huhtikuu

Kategoriat