Kirjoitukset avainsanalla suru

Kuvat: www.pixabay.com

Isovanhempien kuolemat ovat surettaneet minua eniten. Isäni äiti kuoli n. 4 v  sitten ja äidin isä n. 2 v sitten. Molemmat olivat kuollessaan iäkkäitä ja muistisairaus oli kummallakin edennyt jo pidemmälle.

Itkin kummankin kuoleman jälkeen ja hautajaisissa. Nyt he elävät muistoissa. 

Minun on ollut helpompi suhtautua iäkkään ihmisen kuolemaan kuin nuorempien.

Työssäni olen ollut useita kertoja saattohoitamassa vanhuspotilaita. Aina kuoleman vihdoin saapuessa olen ajatellut,  että nyt hänen on hyvä olla. Joka kerta kyllä kyynel tulee silmänurkkaan. Ei kuolemaan turru. 

Olen ajatellut, että lapsen kuolema on sellainen asia, jota ei saisi koskaan tapahtua. Lapsen ei tulisi koskaan kuolla aiemmin kuin vanhempansa. Valitettavasti näin joskus tapahtuu.

Joskus itken lukiessani uutisointeja surullisista kuolemista ja ihmiskohtaloista. Olenhan vain ihminen.

Mitä sinä olet surrut eniten?

 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Elämän keskivaiheilla blogissa pohditaan kaikkea maan ja taivaan väliltä, mitkä liittyvät omaan elämääni. Olen tällä hetkellä elämän muutosvaiheessa, jossa lapset eivät enää ole pieniä, vaan molemmat jo opiskelijoita, joista toinen ei asu enää kotona. Haluan elää laadukasta ja monipuolista aikuisen naisen elämää. Tule seuraamaan elämääni. <3

Blogiarkisto

2018
Toukokuu
Huhtikuu

Kategoriat