Kirjoitukset avainsanalla lapsi

www.pixabay.com

Tänään minun elämässäni on ajankohtaista miettiä lapsen palkitsemista hyvistä arvosanoista. En siis koskaan ole palkinnut lapsiani heidän hyvistä arvosanoistaan. Silti he vaan ovat aina pärjänneet hyvin koulussa. Ja katselleet vierestä, kun luokkakaverit ovat saaneet palkkioita vanhemmiltaan suorituksistaan. Luulen, että tästä vieressä seuraamisesta on vain tullut enemmän kunnianhimoa ja halua saavuttaa aikuisena parempi palkkataso kuin äidillä. Ja toivon todella, että he sen paremman palkkatason saavuttavatkin.

Minulla ei olisi todellakaan ollut varaa antaa lapsilleni rahaa hyvistä arvosanoista. Minä olen joutunut aina miettimään, että mihin rahani laitan. Olen pystynyt ostamaan lapsilleni ruokaa, perusvaatetta ja jotain ajanvietettäkin, mutta palkitsemiseen rahani eivät ole riittäneet. Mielestäni en ole ollut huono äiti, vaikka rahani ovatkin olleet aina vähissä.

Olen kyllä kehunut poikiani heidän saavutuksistaan ja olen ylpeä heistä. Molemmista pojista onneksi esim. aistii sen, että heillä on hyvä sydän ja he eivät halua tehdä kenellekään pahaa. Ikinä en ole joutunut heidän takiaan häpeämään huonoa käytöstä koulussa tai muuallakaan. Ja mikä parasta he eivät ole ikinä vinkuneet minulle, että tarvitsevat rahaa. Kumpikin pyrkii pärjäämään omillaan niin hyvin kuin vain pystyy. Autan toki tarvittaessa, mutta ei minullakaan mitään isoja summia jaettavaksi ole vieläkään.

Sitten se syy, mikä sai minut kirjoittamaan tämän tekstin. Tänään on julkaistu syksyn ylioppilaskirjoitusten tulokset. Kuopus kirjoitti englannista Laudaturin ja biologiasta Eximian. Onnea siis hänelle näistä erittäin hyvistä arvosanoista. Juhlia ei vielä ole. Keväällä hänen urakkansa jatkuu vielä neljällä aineella. Laudatureihinhan hän tietystikin tähtää. Kannattaa hankkia mahdollisimman hyvät arvosanat, jotta pääsee heti lukion jälkeen opiskelemaan ja pois äidin helmoista. Se on oikeata nuoren aikuisen elämää.

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 | 

Ei tarvitse palkita. Jos poikasi ovat hyvin menestyneet, niin sehän olisi ollut loputon suo. Kyllä he ymmärtävät realiteetit.

Hyvät tulokset pojallasi. Onnea jatkoonkin!

K

Vierailija
2/4 | 

Aivan upeaa! Saat ollakin ylpeä pojistasi.

Ei arvosanoista mielestäni tarvitse palkita. Kyllä hyvät arvosanat voi saada ilman rahallisia palkintojakin, olette siinä hyvä esimerkki.

Ihan mielenkiinnosta: Olitko myös itse hyvä koulussa?

Elämän keskivaiheilla
Liittynyt27.8.2017

Olin ihan sellainen keskinkertaisen hyvä koululainen. Jos olisin ollut yhtä hyvä kuin pojat niin olisin jossain paremmin palkatussa työssä kuin nyt. 🤔

Mutta ihan hyvä näinkin.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
www.pixabay.com

Olen useammin kuin kerran törmännyt ihmisten kanssa keskustellessani outoon toteamukseen  " kuitenkin olet pystynyt lapsesi kouluttamaan ". Ihan niin kuin olisi jotenkin ihmeellistä, että yksinhuoltaja on pystynyt ostamaan lukiokirjoja ja ylioppilastutkintolautakunnan vaatimukset täyttävän kannettavan tietokoneen.

Itse en pidä asiaa mitenkään ihmeellisenä. Kirjat ja laitteen voi ostaa osamaksulla sellaisista verkkokaupoista, jotka kyllä myöntävät luottoa pienituloisillekin, jos vain luottotiedot ovat kunnossa. Ja lukiolaisen vanhemmat ovat kuitenkin useimmiten jo väh. n. 35- vuotiaita niin ikäkään ei ole esteenä luoton saamiselle.

En kuitenkaan suosittele kenellekään ensisijaisesti luotolla ostamista. On tietysti parempi, jos pystyy hankkimaan nämä tarpeet käteisellä. 

Itse en yhtään harmittele, että olen ostanut lapsilleni lukiokirjoja luotolla. Lasten kouluttaminen on ollut minulle tärkeä asia. En kyllä kehtaisi käyttää rahaa mihinkään muuhunkaan ellen olisi lasteni kouluttamisesta huolehtinut.

Sitä paitsi minun lapseni ovat sen verran lahjakkaita, että olisi ollut kyllä silkkaa lahjojen tuhlaamista olla kouluttamatta heitä.

Toivottavasti tulevaisuuden Suomessa on maksuton toisen asteen koulutus!

Mitä mieltä sinä olet?

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 | 

Samaa ihmettelyä olen saanut osakseni. 

Yhteiskunnassa jotkut yksilöt pitävät yksinhuoltajia superhahmoina, jotka "selviävät" hienosti lastensa kanssa, mutta ylipäätään yhteiskunnassammehan on edelleen se käsitys ettei yksinhuoltajien lapsista voi tulla muuta kuin syrjäytyneitä heittiöitä, ostarirottia ja yhteiskunnan elättejä. 

Nyt , kun omat nuoreni ovat omillaan tasoittelen taloutta; maksan arkeamme varten pahassa paikassa ottamaani pikku velkaa pois ja voin vain todeta laulun sanoin, että "heeeeelvetin hyvin menee". Nuoret ovat fiksuja, käyttäytyvät fiksusti, kouluja on käyty ja käydään, yrittäjyyttä on, raha-asioiden hoito on kunnossa ja vielä kaiken lisäksi ovat aivan mielettömän mukavia sekä sydämellisiä persoonia.

Taloudesta sen verran, että ainut yhteiskunnallinen tuki mitä olen koskaan saanut on yhden vuoden asumistuki. Silloin olin kotona juuri syntyneen ja kaksi vuotiaan kanssa. Töihin lähdettyäni tuki loppui.

Muistan ihmiset (opettajat ja jotkut lasten ystäviensä vanhemmat) lasten kouluajoilta, jotka perustelivat  asioita sillä, että minä olen yksinhuoltaja esim.jos riitaa tuli kavereiden kanssa, ja halusimme ne selvittää, niin jopa minulle soittanut isä aloitti "Me kyllä ymmärrämme, että on rankkaa olla yksinhuoltajan lapsi . . ." Mitä kettua, sanoin minä? Jos systeemit kotona toimivat suhteessa lapsiin niin ei se vanhemman yksinhuoltajuus tee lapsesta sen erikoisempaa kuin muistakaan lapsista. Mutta, aina löytyy jeesustelijoita.

Lapsilleni on joskus sanottu "Ei uskoisi, että olette kasvaneet vain äidin kanssa."  Ennakkoluuloja maailma täynnä, ja itse asiassa kuinka moni lapsi kasvaa suurinpiirtein vain äidin kanssa vielä tässä yhteiskunnassa, vaikka kotona olisi isäkin.

Itse olen lapsistani aivan hirvittävän ylpeä ja myös itsestäni, että tässä vanhoillisesti ajattelevassa ympäristössämme olemme voineet elää omaa elämäämme kohti omia unelmiamme sen verran vahvoina etteivät erilaiset kommentit ole saaneet lyötyä meihin leimaa musertaen meitä.

Miksi siis tuhlata potentiaalia, jota joka lapsessa on? Jokaisella lapsella on oikeus täyteen potentiaaliinsa riippumatta perhetaustasta. Hienoa, kun kannustat omia lapsiasi.

Vierailija
2/2 | 

Ei ole ihmeellistä, jos yksinhuoltaja kouluttaa lapsensa, jopa ihan ilman luoton ottamista. Ei yksinhuoltajuus ole synonyymi köyhyydelle.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Elämän keskivaiheilla blogissa pohditaan kaikkea maan ja taivaan väliltä, mitkä liittyvät omaan elämääni. Olen tällä hetkellä elämän muutosvaiheessa, jossa lapset eivät enää ole pieniä, vaan molemmat jo opiskelijoita, joista toinen ei asu enää kotona. Haluan elää laadukasta ja monipuolista aikuisen naisen elämää. Tule seuraamaan elämääni. <3

Blogiarkisto

2019
2018
Toukokuu
Huhtikuu

Kategoriat