Kirjoitukset avainsanalla masennus

www.pixabay.com

On keskikesä. Aurinko paistaa ja kaikilla on hauskaa. Vai onko?

Monille juhannus ei ole iloinen juhla. On yksinäisyyttä ja ikäviä perheolosuhteita. Monet juovat liikaa alkoholia ja tekevät humalassa hölmöjä. Joku saattaa jopa hukkua saatuaan päähänsä lähteä uimaan tai veneilemään päihtyneenä. Suomalainen juhannus ei aina ole iloinen perhejuhla.

Monia ihmisiä juhannus ahdistaa ja masentaa. Jotkut eivät haluaisi olla yksin, mutta kun ei ole kavereita tai sukulaisia, joiden kanssa viettää aikaa. Sitten ollaan vaan yksin. 

Yksinäisyyttä voi lievittää esim. hankkimalla lemmikin, aloittamalla uuden harrastuksen, katselemalla tv:tä ja lukemalla kirjoja. 

Ahdistuksesta ja masennuksesta kannattaa käydä puhumassa myös ammattiauttajan kanssa. Sitä kautta voi saada näkökulmaa omaan tilanteeseensa ja löytää keinoja hallita omaa ahdistusta ja masennusta.

Itseäni ei juhannus ahdista, mutta tiedän sen olevan ahdistavaa aikaa monelle ihmiselle. 

Sinä, jota ahdistaa, älä jää yksin tunteesi kanssa vaan pura se johonkin itseäsi piristävään ja kehittävään toimintaan. Et ole ainoa, jota ahdistaa.

Hyvää juhannusta kaikille! Olit sitten yksin tai porukassa juhlimassa.

Toivottavasti sait voimaa tästä!

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
www.pixabay.com

Viime päivinä olen miettinyt paljon menneitä vuosia. Huomaan, että usein takerrun niihin ikäviin muistoihini tilanteista, joissa olen kokenut tulleeni kiusatuksi. Näitä tilanteita on ollut ihan lapsuudesta alkaen. Lapsuudessa pahinta kiusaamista koin alakoulussa. Luokallani oli huonosti kasvatettuja poikia, jotka eivät antaneet minulle koulurauhaa. Vapaa-ajalla en onneksi joutunut olemaan tekemisissä näiden kusipäiden kanssa. Ja luojan kiitos nettiä ei silloin vielä ollut. En jaksanut pitää puoliani yksin ja olin heikoilla ja masentunut kotitilanteestani. Vanhemmillani oli vaikeuksia jaksamisen kanssa ja rahahuolia.

Yläkouluvaiheessa sain sitten jo onneksi olla koulussa rauhassa ja minulla alkoi olla enemmän kavereitakin. Kotioloni huonontuivat entisestään, koska vanhempani eivät olleet saaneet mitään apua uupumukseensa ja meistä lapsista ei koskaan tehty edes lastensuojeluilmoitusta, vaikka minulla ihan selkeästi oli masennusoireita jo tuolloin. Sain ihan hyviä numeroita koulussa ja ilman ruokaakaan en ollut. Sen kyllä huomasi.

Lukiovaihe oli parasta kouluaikaa. En ollut suosittu oppilas. Se ei haitannut sillä minulle tärkeintä oli se, että minua ei kiusattu. Sain olla rauhassa. Kotonakin oli helpompi olla, vanhemmilla oli jo parempi tilanne, kun olivat jo lähes 40 vuotiaita.

Lukion jälkeen sain vielä yhden pikkusiskon. Vaikka sisko onkin minulle rakas niin tajusin kyllä jo tuolloin, että ei ollut vanhemmilleni mitenkään järkevää tehdä enempää lapsia. Tiedän, että pikkusisko todennäköisesti lukee tämän ja toivon, että hän ymmärtää, miksi minun on tärkeätä kirjoittaa tämä asia tähän. Eikä ole koskaan lapsen syy, että hän syntyy. Aikuiset näistä asioista päättävät. Mutta eivät kylläkään aikuiset lapset. Ei ole minulla ollut valtaa siihen asiaan.

Pääsin opiskelemaan ja muutin pois kotoa. Tapasin poikien isän ja perustin perheen. Jouduin kotonani henkisen ja joskus fyysisenkin väkivallan kohteeksi. Ex- miehellä on alkoholiongelma. Tajusin, että tilanne ei ollut normaalia elämää ja sitten lopulta lähdin pois. Muutin takaisin kotikaupunkiini ja sain jonkin verran apua yksinhuoltajana ollessani uupuneilta vanhemmiltani.

Koko elämäni ajan olen saanut kuulla moitteita ihmisiltä asioista, joihin en itse ole voinut vaikuttaa. Jotkut ovat myös arvostelleet sitä, että minulla ei ole ollut rahaa tarpeeksi esim. viedä lapsia ulkomaille taikka ostaa heille esim. parempia suksia. Näistä moitteista sanon ihan suoraan, että olen niistä pahoittanut mieleni ja tuntenut turhaa syyllisyyttä. Kannattaisi jatkossa miettiä tarkemmin, että miten ilmaisee asioita toisille ihmisille.

Olen ollut todella uuvuksissa lasteni ollessa pieniä. Ensin en vaan jaksanut edes ajatella, että alkaisin käydä töissä. Ja sitten,  kun aloin käydä töissä niin uupumukseni vain syveni syvenemistään. Työni kyllä hoidin hyvin. Kotona jaksoin jotenkin hoitaa perusasiat. Mutta en kyllä jaksanut yhtään ajatella, että tarvitsevatko isovanhempani tai vanhempani minun apuani.

En myöskään nähnyt tarpeelliseksi panostaa yhtään enempää lasteni kaverisuhteisiin. Minun mielestäni riitti se, että he leikkivät pihalla naapureiden lasten kanssa. Ja onhan se niinkin, että kaverisuhteiden muodostumista ei voi pakottaa. Inhoan kaikkea teennäistä enkä ole halunnut lapsilleni teennäisiä kaverisuhteita. Eivätkä pojat ole siitä mitenkään kärsineet, että aina ei ole ollut kaveria viihdyttämässä. Mielestäni ihmiset, jotka eivät osaa olla yhtään yksin ovat säälittäviä. Ja kun tekee enemmän kuin yhden lapsen niin on kotona seuraa sisaruksista. Pikkusiskoni on myös ollut pojille tärkeä kaveri. Ja kyllähän minä olen usein auttanut vanhempiani, kun pikkusisko oli meillä leikkimässä poikien kanssa. 

Poikani eivät ole joutuneet kiusatuksi koulussa. Mutta eivät he myöskään ole olleet suosittuja oppilaita, eikä tarvitsekaan olla. Minulle he riittävät ihan sellaisina kuin ovat.

Moittimisen sijaan olisi kannattanut tehdä lastensuojeluilmoitus. Siitä olisi ollut enemmän hyötyä meille. En tiedä, miksi muut eivät ole nähneet asiaa niin. Itse pystyn nyt vasta jälkikäteen miettimään näitä asioita. Nyt kun toinen pojista elää jo omaa elämäänsä ja toinenkin täyttää ihan juuri 18 v. Itse en aio moittia alle 18-vuotiaiden lasten vanhempia siitä, että he eivät ole täydellisesti pystyneet hoitamaan kaikkia asioita. Minä kyllä ymmärrän, että ihmisiähän me kaikki vaan ollaan. Ja tarvittaessa teen lastensuojeluilmoituksen.

Kiusaaminen on jättänyt minuun jälkensä. Vieläkin koen helposti tulleeni kiusatuksi, vaikka tilanteessa ei olisikaan ollut kysymys kiusaamisesta. Uskon kärsiväni tästä loppuelämäni ajan. En kuitenkaan ole enää katkera kiusaamisesta. Mutta en usko, että ikinä tulen näkemään kiusaajiani mitenkään ihanina ihmisinä. Eikä minun tarvitsekaan. Toivottavasti heidän sosiaaliset taitonsa ovat kehittyneet kouluaikojen jälkeen. En tiedä, ovatko koska en ole ollut heidän elämistään mitenkään kiinnostunut. 

Minulla on ollut rankkaa 40 vuotta. Vihdoin minulla on omaa aikaa ja rahaakin käytössäni. Onneksi osaan nauttia näistä, sillä tiedän ansainneeni ne. Koen vihdoin olevani tarpeeksi vahva puolustamaan itseäni. Enkä aio enää tämän enempää muistella ikäviä asioita. Toivon etteivät muutkaan muistele yhtään sitä, miten raskasta ja ikävää minun elämäni on ollut. Kanssani kannattaakin puhua vain siitä, millaista elämäni on nyt. Niihin ikävempiin asioihin palaamisen, kun voin helposti tulkita kiusaamiseksi. En minäkään muistele toisten huonoja asioita. Keskityn lähinnä tähän hetkeen. Menneessä ei kannata elää kenenkään.

Uskallatko sinä kertoa oman masennustarinasi?

 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

www.pixabay.com

Koko viikon some on ollut täynnä Black Friday huipputarjouksia. Niiltä ei ole voinut välttyä varmastikaan juuri kukaan. Itse olen kiinnittänyt huomiota moniin näistä tarjouksista. Erityisesti vaatetarjoukset ovat kiinnostaneet minua, mutta sitten olen ajatellut, että en oikeastaan tarvitse mitään. Olen hillinnyt itseni, enkä ole vinguttanut luottokorttia.

Tiedän kyllä saavani nättien vaatteiden ostamisesta ihanan huuman tunteen. Ja onhan se kiva, kun on jotain uutta päällepantavaa. Ja nätti vaate on toki aivan ihanan tuntuinen päälläkin yleensä. Jos siis olet osannut ostaa oikeata kokoa. Uuden vaatteen tuoma huuma kuitenkin häviää nopeasti. Ja jos olet ostanut ison kasan kerralla voi alkaa myöhemmin harmittaa, että olinpa taas hölmö, kun kasvatin luottokorttilaskua, vaikka en olisi edes tarvinnut näitä vaatteita.

Tällä ostotyylillä kertyivät alle 30- vuotiaana hankkimani vaatteet ja ulosottovelka. En ostanut pelkästään itselleni vaan myös kahdelle koko ajan kasvavalle pojalleni. Oli kivaa, kun oli vaatteita, joita pitää ja vaihtaa. Sain siitä varmastikin jonkinlaista tyydytystä. Minulla oli hyvin asiat, kun pystyin hankkimaan vaatteita itselleni ja lapsilleni. Näin ei ollut kaikilla yksinhuoltajilla.

Ostelin tietenkin paljon muutakin kuin vaatteita. Laitteita ja huonekaluja tarvittiin. Lapsille oli kiva ostaa uusia leluja jne. Ostelin kaikkea, mitä tarvittiin ja ei tarvittu. Se oli kivaa niin kauan kuin sitä kesti.

Sitten en enää jaksanut kaikkia niitä laskuja ja pohtia, että miten hoidan tilanteen. Annoin laskujen mennä ulosottoon. Olin niin väsynyt, etten jaksanut avata karhukirjeitä. En halunnut nähdä todellisuutta.

Samaan aikaan kuitenkin se järkevä puoli minussa jaksoi maksaa vuokran, sähkön, kotivakuutuksen, puhelin-ja nettilaskun. Maksoin aina ajallaan kaikki ne laskut, jotka olisi voitu ottaa pois tai katkaista. Sain tästä tyydytystä. Niin moni kun on juurikin jättänyt maksamatta näitä tärkeimpiä yrittäessään lyhentää hömppälaskujansa. Mielestäni se on jo säälittävää.

Sain palkastani suojaosuuden itselleni ja opinkin sitten käyttämään rahaa todella järkevästi. En usko, että kukaan tajusi minulla olevan yli 10 000 eur ulosotossa. Kerroin asiasta vanhemmilleni ja sisaruksilleni vasta, kun olin jo melkein kokonaan maksanut velkani.

Työkaverit eivät tietenkään tajunneet mitään. Tässä paljastankin nyt syyn, miksi kävin aina niin ahkerasti työpaikkaruokalassa syömässä. Tämä asia ihmetytti joitakin henkilöitä kovasti. Syy siihen oli se, että kun kävin siellä syömässä velaksi niin minulla oli sitten varaa ostaa ruokaa kotiin lapsilleni, koska näitä syömisiä ei veloitettu suojaosuudesta. Pojat eivät onneksi koskaan ole olleet aliravittuja eivätkä alipainoisia.

Kun muistelen ulosottoaikoja niin turhat ostohalut kummasti karisevat. Tällä hetkellä haluan hoitaa raha-asiani niin, että en menetä luottotietojani. Hoidan velat pois ja sitten pohdin, mitä rahoillani teen. Elämä onkin sitten jo ihan erilaista, kun ei ole alaikäistä lasta enää huollettavana.

Uskon poikieni pärjäävän hyvin omillaan. Heillä on realistinen suhde rahankäyttöön. En usko, että pyytelevät minulta rahaa. Toki voin auttaa aina välillä vähän, jos minulla vain on ylimääräistä rahaa.

Ostotottumuksissani on siis aina ollut mukana paljon myös tunnepuolen asioita. En ole aina ostanut vain tarpeeseen tulevaa. Suurin osa hankinnoista taitaa olla juuri niitä ostamisen halusta hankittuja. Olen halunnut jotain uutta. Ostaminen on piristänyt alakuloista mielialaa jne. Pitkät kituutteluajat ovat masentaneet minua. Olen saanut tyydytystä, kun olen taas voinut käyttää rahaa sen kummemmin miettimättä rahankäyttöäni. Siitä johtuvat nykyiset velkani. Mutta niistä selviän kyllä. Tavalla tai toisella.

Vaikuttavatko sinulla tunteet ostamiseen?

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

www.pixabay.com

Itselläni on ollut toistuva masennus ja huomaan taas kuukautisten aikaan olevani tavallista masentuneempi. Silloin oma tilanteeni alkaa aina näyttää toivottomalta ja alan helposti syyllistää itseäni siitä, että olen laittanut itseni tällaiseen tilanteeseen. Tilanteeseen, joka ei hetkessä korjaannu.

Omalla kohdallani masennus on ollut ennen ensimmäistä velkakierrettä. Silloin halusin ostaa kaikkea, mitä muutkin ostavat. Sitten olikin liikaa velkaa ja masennuin lisää siitä. Minun oli pakko laittaa velat ulosottoon, koska en enää jaksanut pohtia niitä. Siivosin ne tavallaan pois mielestäni tällä tavalla. Enkä avannut velkojien lähettämiä kirjeitä. Tavallaan niitä ei siis ollut. Ja minulla oli taas rahaa käytössäni. Opin elämään varojeni mukaan ja töitä tekemällä maksoin ulosottovelkani. Kun sain velat maksettua olin todella tyytyväinen itseeni. Se oli ihmeellistä, kun sai koko tilin ekaa kertaa kokonaan itselleen.

Sitten huomasinkin taas kituuttelevani pienellä palkallani. Lapset kasvoivat ja isommalta pojalta loppui lapsilisät ja elatustuet ja lukion käyminen oli hänellä vielä kesken. Palkkani ei riittänyt mihinkään muuhun kuin peruselämiseen.

Se on selvä, että jatkuva kituuttelu masentaa ja sitä kautta altistaa velaksi elämiselle. Kun kerran on mahdollista ostaa velaksi niin tottakai ihminen sen valitsee, jos se helpottaa elämää sillä hetkellä. Ja kyllähän se piristää masentunutta, kun voi lähteä lomamatkalle ja ylipäätään elää kerrankin niin kuin ne muutkin. Masennustila kummasti lievenee. Sairaalloiseen masennukseen en usko tämän kuitenkaan auttavan. Sairaalloiseen masennukseen tarvitaan yleensä lääkehoitoa ja pitkää terapiaa.

Ihmettelette varmaan, mistä johtuu, että juuri nyt olen taas enemmän huolissani tilanteestani. Se johtuu siitä, että pienemmän pojan lapsilisät loppuivat ja niinkin pieni summa kuin n. 150 eur/ kk on merkittävä summa pienituloiselle. Hassua että lapsilisät loppuvat juuri silloin, kun kulutus on suurimmillaan. Ensi vuonna loppuu elatustuet ja pojalla kuitenkin vielä lukio kesken. Mutta kyllä siitäkin selvitään. Täytyy vaan tottua, että on taas vähemmän rahaa käytössä.

Tänään palkkapäivänä maksoin taas kerran laskujani. Tällä kertaa laitoin säästötilille 50 eur. Maksan sillä myöhemmin pois pienintä velkaani. En ole saanut vielä tämän velan laskua. Mutta hoidan sen pois heti, kun se tulee. Siitä alkaa se velka lyhentyä nopeammin. Muutaman kuukauden päästä se on maksettu ja siirryn seuraavaan.

Velat lyhenevät hitaasti, mutta tämä antaa minulle toivoa siitä, että minä vielä selviän tästä. Samalla itselläni pysyy hallinnan tunne. Minä itse voin vaikuttaa, siihen miten tilanne etenee. Minä hallitsen omaa rahankäyttöäni.

Se, että hallinnan tunne säilyy itsellä lieventää veloista johtuvaa masennusta. Ja velat ovat mahdollistaneet minulle kaikkea sellaista, mitä en yhtään kadu. En siis kadu, että olen elänyt. Kituuttelua sen sijaan voisi jopa katua. Masennuksen kannalta on ollut parempi tehdä niin kuin olen tottunut tekemään. Minä itse tiedän, mikä minulle on parasta.

Oletko sinä huomannut itselläsi vastaavia masennuksen ja raha-asioiden yhteyksiä?

 

Kommentit (8)

Inka
1/8 | 

Olen täysin samaa mieltä, että jatkuva kitkuttelu ja vähien rahojen kanssa eläminen masentaa. Näin koulutettuna ihmisenä tuntuu täysin järjettömälle esim. juuri hoitoalan palkkataso.

SannaSR
Liittynyt27.8.2017

Nuorena jotenkin kuvittelin, että sairaanhoitajan palkka olisi hyvä. En tiennyt vielä silloin, että jään yksinhuoltajaksi. Enkä paljon muutakaan. Aloitin opinnot 19 v.

Vierailija
2/8 | 

Pakko kommentoida tuota lausettasi "kyllähän se piristää masentunutta, kun voi lähteä lomamatkalle ja ylipäätään elää kerrankin niin kuin ne muutkin". Keitä ovat ne muut? Ei kaikki muut käy lomamatkoilla tai ostele sitä sun tätä. Aika monen muunkin taloudellinen tilanne on yhtä kituuttamista ja rahat riittävät peruselämiseen, jos kunnolla siihenkään. Keneen sinä vertaat? Ja kannattaako sitä verrata? Kuten itsekin sanoit, sinä itse tiedät, mikä sinulle on parasta. Onko sinulle parasta vaikkapa matkustelu velkarahalla silläkin uhalla, että kasvavat velat saattavat aiheuttaa myöhemmin masennusta ja taloudellista ahdinkoa vielä enemmän? Jos itse koet, että näin on paras niin sitten näin on. Velkaantumisen riskit ja seuraukset ovat sinulla niin hyvin tiedossa kokemustesi kautta, että tiedät kyllä miten toimia ja mikä on sinun itsesi kannalta kannattavinta. Jokainen tekee itse omat päätöksensä taloudellisten asioiden hoidossa ja elää päätöksiensä mukaisesti. Toki on tilanteita ja sellaisia pakollisia rahallisia menoja, joihin ei voi itse aina vaikuttaa ja velkaa voi joutua ottamaan, vaikka sitä ei haluaisi. Nämä totta kai ovat asia erikseen.

Itselläni ei ole varsinaisesti masennusta raha-asioiden suhteen. Rahat riittävät juurikin tuohon peruselämiseen. Ylimääräisiä osteluita tai matkustelua en harrasta, kun siihen ei ole varaa ja velkaa en halua niitä varten ottaa. Toki se harmittaa, kun ei pääse reissaamaan, vaikka haluja siihen olisi. Mutta ehkä vielä joskus saan säästettyä rahaa niin että pääsen vielä reissunkin päälle. Sitä odotellessa elän tavallista arkea pyrkien nauttimaan siitä! 

Tee sinä itsellesi sopivia taloudellisia päätöksiä, joiden seurauksena et joudu kärsimään masennuksesta!

SannaSR
Liittynyt27.8.2017

Toivottavasti saat vielä säästettyä rahaa, että pääset reissuun. Itse en malttanut odottaa. Ole sinä viisaampi.

Susan
3/8 | 

Ihailen rohkeuttasi kirjoittaa tästä asiasta. Ja kirjoitat myös hyvin, tdkstiäsi on mukava lukea - vaikeasta aiheesta huolimatta. Voimia! Ei se raha onnea tuo, vaikka kyllä monia asioita varmasti helpottaa.

Katriina_
Liittynyt21.10.2016
4/8 | 

Yhdyn edelliseen. Olet hurjan rohkea kertoessasi näin avoimesti tilanteestasi! Uskon monen saavan näistä vertaistukea ja lohtua tulevaan! Keep going, saat tämän kyllä selätettyä 💪🏻

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Elämän keskivaiheilla blogissa pohditaan kaikkea maan ja taivaan väliltä, mitkä liittyvät omaan elämääni. Olen tällä hetkellä elämän muutosvaiheessa, jossa lapset eivät enää ole pieniä, vaan molemmat jo opiskelijoita, joista toinen ei asu enää kotona. Haluan elää laadukasta ja monipuolista aikuisen naisen elämää. Tule seuraamaan elämääni. <3

Blogiarkisto

2019
2018
Toukokuu
Huhtikuu

Kategoriat