Kirjoitukset avainsanalla säästäminen

www.pixabay.com

Nykyään tuntuu, että säästäminen on muoti-ilmiö, johon kaikki haluavat ja yrittävät osallistua parhaan kykynsä mukaan. Useat haluavat säästää lapsilleen pesämunan esim. laittamalla lapsilisät säästöön. Itse en näin ole voinut tehdä, sillä lapsilisät menivät aina ihan meidän peruselämiseen. Mielestäni lapsilisiä ei välttämättä edes tarvitsisi maksaa perheille, jotka pystyvät ne säästämään. Säästöä tulisi sitten siinäkin. Mutta eipä sellaistakaan asiaa tietenkään millään pysty valvomaan, että kuka käyttää lapsilisät mihinkin. Valitettavasti joku vanhempi käyttää ne myös alkoholiin ja tupakkaan. Toinen äääripää se sitten.

Mielestäni lapsille ei kuitenkaan ole välttämätöntä säästää. Mieluummin olen käyttänyt nekin rahat siihen, että on yhdessä tehty jotain. Olen myös käyttänyt rahaa työajan lyhentämiseen lasten ollessa pienempiä. Tämä on helpottanut omaa jaksamista olla vanhempana.

Minua varten ei ole säästetty rahaa ja tiedän, että en tule juurikaan mitään perintöä saamaan. Minulla kun vielä kaikenlisäksi on kolme sisarusta. Mielestäni rahaa paljon arvokkaampaa ovatkin juuri nämä kolme sisarusta. Ilman heitä elämä olisi kyllä paljon köyhempää. Mikään raha ei korvaa oikeaa ihmistä, joka on kasvanut kanssasi ja kokenut samoja asioita kuin sinä. Heidän kanssaan voin jakaa huolen vanhemmista ja myös kaikki käytännön asiat, mitä joskus sitten tuleekaan.

Joskus pohdin, että tekeekö se minusta huonomman vanhemman, kun en ole pystynyt säästämään lapsilleni? Olisiko lasteni elämä tällä hetkellä jotenkin parempaa, jos olisin pystynyt säästämään lapsilisät heille?

Useimmiten kuitenkin ajattelen, että lapsista on vaan tullut yritteliäämpiä ja kunnianhimoisempia kun ovat tienneet, että omat rahat pitää itse ansaita. Tällä hetkelläkin oppivat koko ajan, että vanhempi ei ole raha-automaatti, josta voi nostaa rahaa aina, kun itseltä loppuu. Oppivat mitoittamaan sen, mihin itsellä on varaa. Ja elämään sen mukaan.

Mielestäni lapsi saa liian helpolla rahaa, jos joku sitä hänelle säästää. Miksi pitäisi täysi-ikäisenä saada vanhempien säästämä pesämuna? Sitten kun on sen tuhlannut niin voikin jäädä odottamaan perintöä, jolla voi kuitata esim. omat velkansa pois. Onpa helppoa!

Ainakaan kenenkään sellaisen ei kannata minua arvostella, joka itse on saanut näin helpolla rahaa. Minä se vaan yritän selviytyä kuukaudesta toiseen omalla työlläni. Ja toivon vielä joskus voittavani Lotossa oikein kunnolla rahaa.

Tällä hetkellä en säästä ollenkaan. On järkevämpää maksaa ensin velat pois. Sitten vasta katson, että pystynkö säästämään koskaan yhtään mitään.

Onko sinun mielestäsi lapsille säästäminen tarpeellista?

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 | 

Minulle on säästetty pesämunaa, samoin sisaruksille. Kaikki ollaan järkevästi rahaa käyttäviä ja säästäväisiä aikuisia, vaikka ollaan ihan perus työpaikoissa töissä. Minulla on myös useampia lapsia ja heille ollaan säästetty pienestä asti myös. Nyt isompien kanssa opetellaan vastikkeellisen kuukausirahan kautta rahan käyttöä ja myös heitä opetan säästämään. Itse olen sitä mieltä, että lainaa otetaan vain asuntoa varten ja ehkä autoa, mutta muuten pitää olla sen verran säästössä, että muita hankintoja ei lainarahalla makseta.

Vierailija
3/6 | 

Olen aivan samoilla linjoilla edellisen vastaajan kanssa. Asunto ja ehkä autolaina ovat ainoat järkevät lainat. Muita hankintoja ei kannata luotolla hankkia, siinä tulee helposti ikävyyksiä.

Mutta itse aiheeseen. Ei lapsille säästäminen ole välttämätöntä, mutta toki omille lapsille säästän kun se on kerran mahdollista. Myös minulle säästettiin ja sain vanhemmilta noin 7000 markkaa kun lähdin opiskelemaan. Raha tuli todella tarpeeseen enkä sitä humputellut. Olen aina ollut järkevä rahankäyttäjä. Vanhemmat on näyttäneet siinä asiassa mallia, koen että olen oppinut fiksun rahankäytön nimenomaan vanhemmiltani. Olen oppinut vanhemmilta myös sen, että aina pitää elää omien tulojen mukaan.

Vierailija
4/6 | 

Minulle ei aikoinaan ole kotoa säästetty pesämunaa, mutta kesätöitä tulikin sitten tehtyä ja opin säästeliääksi rahan kanssa. Omille lapsillemme emme ole säästäneet rahaa, mm.lapsilisät ovat menneet elämiseen. Tyttö opiskelee ja elää omillaan toista vuotta eri paikkakunnalla ja poika toivottavasti pääsee tänä syksynä opiskelemaan. Kesätöitä ovat onneksi aina saaneet ja suostuneet myös tekemään kaikenlaisia töitä. Tytön luona käydessämme maksan mielelläni kauppaostokset, reilusti ruokaa pakastimeen ja kuivatavaraa kaappeihin. Perheitä ja rahavaroja on tietysti hyvin erilaisia, mutta varmaan jokainen vanhempi toivoo lastensa oppivan käyttämään rahojaan järkevästi.

Iisa
6/6 | 

Perheet, jotka kykenevät säästämään lapsilisät ovat myös usein suurituloisia. Pitäisikö näiltä perheiltä viedä etuisuus, jonka he ovat korkealla veroprosentillaan mahdollistaneet myös useille muille perheille?

Perheiden sisälläkin lapset ovat eriarvoisessa asemassa. Toisesta ja sitä seuraavista lapsista maksetaan lapsilisää enemmän kuin ensimmäisestä.

Lapsilisät on tarkoitettu lapsista aiheutuvien kulujen kattamiseen. Kuitenkin aina pitäisi ajatella lapsen etua.  Jollekin se on ruokaa pöytään ja muuhun peruselämiseen, toiselle säästöön rahaa lapsen tulevaisuuteen. Molemmat ovat yhtä oikein.

Se, ettet säästä lapsellesi rahaa ei tee sinusta huonoa vanhempaa. Kuten ei sekään, että säästää rahaa lapselleen tee paremmaksi.

On tutkittuakin, että vanhempien koulutus- ja tulotaso näkyy positiivisesti lasten tulevaisuudessa. Vaikka suurituloisten perheiden lapset saisivat pesämunan vanhemmiltaan, he todennäköisesti myös korkeakouluttautuvat ja heidän veroprosenttinsa on aikanaan korkea. 

Todella harva lapsi tulee samaan rahaa vanhemmiltaan koko elämäänsä. Vanhemmilta saadut rahat voivat alkuun helpottaa elämää, mutta eivät ne tee koko elämästä valmista. Lähtötasosta riippumatta, oli pesämunaa valmiina tai ei, vaaditaan paljon ahkeraa opiskelua ja työntekoa menestyäkseen elämässä.

Kaunismäesä
7/6 | 

Säästämme lapsille, mutta aika pienimuotoisesti, koska ylimääräistä rahaa ei ole ja ajattelen myös, että yhteiset kokemukset, esim. matkat ovat arvokkaita ja niitä halua välillä tarjota lapsillemme. Tavoitteena on lähinnä sellainen summa, että se kattaisi esim. ensimmäisen asunnon vuokravakuuden. 

Vierailija
8/6 | 

Itselläni ei ole lapsia, mutta itseni on potkastu persaukisena maailmalle, joten en ikinä tekisi omille lapsilleni samanlaista karhunpalvelusta. Itse todellakin säästäisin lapsen tulevaisuutta varten siten, että säästäisin oman asunnon käsirahan enkä antais lapsen ikinä mennä vuokralle 🤔

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
www.pixabay.com

Te, jotka olette blogiani jo jonkin aikaa seuranneet, tiedätte kamppailustani velkojen takaisinmaksun kanssa. Aina välillä olen järjestellyt luottojani, mutta vielä en ole päässyt eroon esim. luottokortin vinguttamisesta. En mieti tarkkaan, kuinka paljon rahaa saa mennä mihinkin asiaan vaan turvaan ajatukseen luottokortista, jolla saa, mitä tarvitsee sitten kun rahat loppuvat. Tästä on tullut minulle paha tapa.

Googlettaessani rahankäyttö-ja säästämisasioita törmäsin Jars metodiin. Se näytti mielestäni kivalta ja selkeältä tavalta hoitaa taloutta. 

 

Eli siis tässä esimerkissä 55 % tuloista käytetään välttämättömiin menoihin, kuten vuokra, ruoka, hygienia, vaatteet, sähkö, kotivakuutus jne. Loput 45 % voi käyttää kukin, miten itse kokee parhaaksi. Esim. 10 % pitkäaikaissäästämiseen, 10 % lyhytaikaissäästämiseen, 10 % itsensä kehittämiseen, 10 % hauskanpitoon ja 5 % esim. lasten kouluttamiseen.

Itse ajattelin käyttää tätä tällä hetkellä niin että, 50 % menisi välttämättömiin menoihin ja 50 % velkojen poismaksuun. 2000 eur nettopalkastani siis 1000 eur välttämättömyyksiin ja 1000 eur velkoihin. Yksinkertaista ja helppoa matematiikkaa.

Sitten, kun pääsen veloistani eroon, voisin alkaa toteuttaa tätä menetelmää säästämiseen jne.

Miltäs vaikuttaa sinun mielestäsi? Luuletko, että pystyn tähän? Sopisiko tämä systeemi sinulle?

 

 

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 | 

Epärealistinen ajatus sillä tavalla että sulla ei taatusi ole pelkästään pakollisia menoja. Budjetoi edes 10€ niihin noutokahveihin, karkkiin tms koska juuri kukaan ei pysty olemaan niin ettei osta yhtään mitään. Mitätöit koko budjetoinnin idean, jos jätät kategorioita pois. Vaikka vähän edes rahaa jokaiseen, et kuitenkaan pysty olemaan kokonaan kuluttamatta rahaa muuhun kuin pakolliseen.

Tai sitten sun pakollinen on ihan eri asia kuin jonkun toisen.

Jenna Jyrkiäinen
2/2 | 

Olen samaa mieltä ensimmäisen kommentoijan kanssa - budjetoi nyt ihmeessä rahaa myös hauskanpitoon, itsesi kehittämiseen yms, mikä sinulle on tärkeää! Pelkästään pakollisiin menoiin ja velkoihin budjetoiminen kuulostaa siltä, että siinä tuskin onnistuu - ja jos hauskanpitoon on budejtoinut joka kuulle edes sen pienen summan, voi hyvällä omalla tunnolla kyseisen summan siihen käyttääkin :) Silti samalla tulee pienennettyä velkoja järjestelmällisesti pois. Jos 50 % menee pakollisiin menoihin, laittaisin itse esim. 25 % velkojen maksuun, 10 % hauskanpitoon/kahvilakäynteihin tms ja vielä 5 % säästöön. Mun mielestä järkevää olisi nimittäin säästää silti koko ajan samalla, eikä "sitten joskus"!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

www.pixabay.com

Kirjoitettuani nyt muutaman postauksen liittyen säästämiseen vanhuuden varalle, olen saanut joitakin kommentteja liittyen siihen, että olen luuseri, kun en ole saanut säästöjä kertymään ja jonkinlainen väärinkäsityskin siitä, että aion pyytää lapsiltani rahaa vanhana on päässyt kehittymään. Jotkut tuntuvat lukevan näitä postauksia niin kuin itse asian haluavat nähdä.

Hyväosaisen on varmasti usein vaikea nähdä sitä, miten toiset joutuvat kuukaudesta toiseen taistelemaan jaksamisen ja rahojen riittävyyden suhteen. Itselläni ei ole edes mitenkään huono tilanne. Minulla on vakituinen työpaikka ja lapsetkin ovat päässeet peruskoulun ja lukion jälkeen opiskelemaan. Olen matkustellut, voin harrastaa, minulla on miesystävä ja lapsiinkin ihan hyvät suhteet, vaikka rahaa en juurikaan pysty heille antamaan.

Minä kuitenkin tiedostan sen, että kaikilla ei täällä Suomessa ole asiat niinkään hyvin kuin itselläni. On paljon ihmisiä, jotka eivät koskaan pääse töihin. He ovat usein jo syntyessään joutuneet huono-osaisuuden kierteeseen, josta eivät vain ole päässeet syystä tai toisesta pois.

Yhä useampi alle 30-vuotias jää työkyvyttömyyseläkkeelle. Suurimpana syynä taitavat olla mielenterveysongelmat. Ammattini puolesta tiedän, että ne eivät aina ole ihmisen omaa syytä vaan ihan biologisia tekijöitä, joihin ei ole voinut itse vaikuttaa.

Sairaanhoitajana minulle ei merkitse työssäni yhtään mitään se, kuinka paljon rahaa potilaalla on. Varakkaampi potilas ei saa minulta yhtään sen parempaa hoitoa kuin köyhäkään. Palveluasumispaikkoja järjestellessä kaikki potilaat sijoittuvat jonnekin ennemmin tai myöhemmin. Jos potilaalla ei ole rahaa, maksetaan hänen ylläpitonsa verovaroista.

En tunne juurikaan yksityisen puolen palveluasumistoimintaa, mutta en usko rahalla saavan sielläkään yhtään sen parempaa hoitoa. Toki varakas voi ostaa itselleen rahalla erilaisia palveluja. Köyhä joutuu tyytymään ihan perusasioihin.

Itse olen n. 70-vuotias päästessäni eläkkeelle. En juurikaan ole ajatellut sitä aikaa. Siihen on kuitenkin vielä n. 30 vuotta aikaa. En usko olevani 70-vuotiaana enää niin hyväkuntoinen kuin nyt. Ja epäilen sitäkin, että silloin ei enää edes makseta eläkkeitä. Sitä en tiedä, miten silloin sitten pärjään. Ehkäpä kuolo korjaa minut ajoissa pois, kun en pysty esim. hakemaan enää apteekista mahd. sydänsairauksiini liittyviä lääkkeitä esim. Marevania. En kuvittele vanhuuden olevan elämäni parasta aikaa.

Teille hyväosaisille 1950-ja 60-luvuilla syntyneille haluan sanoa, että jääkää ihmeessä ajoissa eläkkeelle, kun vielä pääsette. Minä en ainakaan pitkittäisi yhtään työntekoa muutaman satasen vuoksi. Tärkeämpää olisi nauttia niistä muutamasta terveemmästä vuodesta eläkkeellä. 

Tämän päivän kysymys onkin, että kuuluuko rahalla saada parempi vanhuus? Oletko luuseri, jos et pysty kerryttämään itsellesi vanhuuden varalle rahaa? 

 

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 | 

En oikein ymmärrä ajatuksenjuoksuasi näistä kirjoituksista. Tuntuu, että pidät itsestään selvänä sairastelua ja palveluasumiseen päätymistä. Se pitää suurella todennäköisyydellä paikkaansa, ettei 70-vuotiaana ole enää niin hyvässä kunnossa kuin 40-vuotiaana, elimistö kun kuitenkin rappeutuu koko ajan.
Miksi et säästäisi vanhuuden varalle, kun kerran nyt jo mietit, miten tulet pärjäämään? Pienetkin säästöt on paremmat kuin ei mitään. Mitä teet, jos kodinkone hajoaa? Ostatko uuden vai oletko ilman?
Edellisessä tekstissäsi kirjoitat, että pitää nauttia elämästä niin kauan kuin on suhteellisen terve. Mitä on "suhteellisen terve"? Jotenkin hassu ilmaisu. Ehkä voisit avata tarkemmin tätä. Läheisiin ihmissuhteisiin panostaminen on tärkeää, mutta valitettavasti sairastuminen voi vaikuttaa niihin heikentävästi sinusta riippumatta. Eivät kaikki kestä läheisen ihmisen sairastamista, eikä reaktioita voi etukäteen tietää.
Ja muuten, Marevan on halpa lääke, kuten myös monet sydänlääkkeet.

Vierailija
2/2 | 

Hyväosainen 60-luvulla syntynyt ? Miten niin ? Opiskelemaan ei päässyt sen helpommin kuin nykyäänkään. Itseasiassa tuntuu, että vaihtoehtoja tai jatko-opiskeluväyliä on nykyiselle peruskoulun päättäneelle sukupolvelle on aikaisempaa enemmän. Itse opiskelin akateemisen ammatin 80-luvulla. Nykyisiin tukiin nähden silloinen opintoraha oli pienempi ja opintolainaa oli miltei pakko ottaa, jotta pärjäsi. 90-l laman aikana ei vakituisia työpaikkoja niin vain ollutkaan, itsekin sain ensimmäisen vakituisen toimeni 2008. Pätkätöitä kyllä oli ja se sopi minulle hyvin, koska halusin hoitaa lapsia (3 kpl) osittain kotona. Tein lähes 20 vuotta erilaisia pätkätöitä. Työttömänä olen ollut 10 päivää koko työurani aikana. Tosin tulot olivat aika pienet noin 8 vuoden ajan, kun tein omasta halusta noita pätkiä. Tyytyväinen olen valintoihini, mutta sitä ihmettelen, että millä perustellaan 60-70-l syntyneiden hyväosaisuus ? Nyt olen hyvä osainen, kuten 80-l syntyneet työtoverinikin. On vakituinen ja melko varmasti pysyvä työpaikka. Eläkekertymä kuitenkin vielä vähän pienehkö, joten eläkkeelle jään vasta 65-68 vuotiaana, katsotaan miten terveys kestää.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

www.pixabay.com

Tätä asiaa olen pohtinut usein. Useimmat ihmiset tuntuvat ajattelevan, että pitää ostaa oma asunto heti, kun pääsee työelämään ja siinä samalla säästää tai sijoittaa rahaa niin että  vanhuus on turvattu taloudellisesti. 

Yksityiset hoitokodit ovat kalliita asukkaalle ja harva vanhus asuu kokonaan omakustanteisesti näissä hoitokodeissa. Usein nämä paikat maksetaan verorahoista ainakin joiltain osin.

Jos sinulla on säästöjä ja omaisuutta niin sinä myös maksat niistä oman asumisesi hoitokodissa niin kauan kuin rahaa riittää. Tämän jälkeen yhteiskunta huolehtii sinusta, mikäli eläkkeesi ei riitä hoitokodin maksuihin.

Jos taasen et ole saanut kerättyä omaisuutta ja eläkkeesi on pieni niin yhteiskunta maksaa sinun hoitosi verovaroista.

Itse olen ajatellut niin, että en aio säästää rahaa mitenkään erityisesti vanhuutta varten. Rahoista pitää nauttia jo ennen vanhuutta. Enkä pidä mitenkään erityisen nautinnollisena tavoitteena säästämiselle, että säästämäni rahat sitten menevätkin jonkun yksityisen hoitokotiketjun toimitusjohtajan pussiin ja hän nauttii minun säästämilläni rahoilla elämästään sillä aikaa, kun minä makaan nälissäni sängyssäni likaisissa vaipoissa pesemättömänä makuuhaavoja odotellen.

En aio säästellä rahojani vanhuuteen, vaikka en yhtään tiedä, millainen yhteiskuntamme silloin on. Täytyy vain toivoa parasta, että silloinkin vielä voi turvautua yhteiskunnan apuun. Tai ehkä poikani auttavat minua sitten jotenkin. Olenhan kasvattanut heitä hankkimaan itselleen kunnollisen koulutuksen ja töitä itselleen.

Lotto on taas tänään vetämässä. Ehkä sieltä saan vanhuudenturvaa itselleni.

Mitä mieltä olet, kannattaako vanhuutta varten säästää?

Kommentit (7)

Laajempi käsitys säästämisestä
1/7 | 

Kai sitä voi säästää muutakin varten kuin hoivakotimaksuja. Esimerkiksi sitä varten, että jonain päivänä voisi tehdä lyhennettyä työviikkoa, mahdollisesti viettää eläkkeelle leveämpää elämää tai mitä tahansa unelmia varten, jotka vaativat rahaa. Kyse voi tulojen tasaamisesta silloin, kun on ylimääräistä, ajalle, jolloin sitä ei ehkä enää ole samalla tapaa. En itse ainakaan säästä ajatuksena, että raha tulisi käyttöön vasta, kun terveys on jo mennyt.

Käyttäjä10926
Liittynyt14.10.2017
2/7 | 

Tottakai kannattaa vanhuuden varalle säästää. Tosin se säästäminen kannattaa aloittaa mahdollisimman nuorena, toivottavasti jo lapsen vanhempien aloittamana, jotta korkoa korolle hyöty ehtii tehdä sen säästämisen eikä joka senttiä tarvitse omista varoistaan säästää. Lapsena aloitettu säästäminen mahdollistaa pääomatuloja jo opiskelu- ja perheenperustamisaikoina eli niinä aikoina kun elämä on kalleimmillaan muttei vielä parastuloisimmillaan. Tuskin lapsilta voi tai edes saakaan odottaa elatusapua vanhuspäivillään jos ei ole lapsille minkäänlaista talousopetusta tai taloudellista turvaa antanut kotoa muuttaessa. 

Maryland
4/7 | 

Omaan asuntoon on hyvä säästää. Sitä ei voida alta viedä 😀👍 Raha tilillä makaamassa on typerintä.

Maaret.
6/7 | 

Eivät kaikki eläkeläiset ole sairaita ja asu hoitokodeissa. Yhä enemmän vanhuuden päiviä vietetään omassa kodissa. Mielestäni niihin päiviin kannattaa säästää, mutta ei vain elää säästellen koko elämän eläkettä varten. Kannattaa muistaa tasapaino tässäkin asiassa.

Martta_
8/7 | 

Olet kyllä nyt aivan hakoteillä sen suhteen miten vanhuspalvelut meillä järjestetään. Ensinnäkin ne vaihtelevat kunnittain sen mukaan mitkä on kunnan resurssit. Toisekseen, jos ihmisellä ei ole ollekaan varallisuutta kattaa omia hoitokustannuksiaan, niin hän on oikeutettu minimiin. Ja tämä minimi on juuri sitä, että makaat paskavaipoissasi ja ulkoilet kerran viikossa. Sen sijaan jos sinulla on omaa rahaa, niin yhteiskunta osallistuu kustannuksiin tuolla minimiosuudella, jonka lisäksi kun maksat osan omasta pussistasi, niin olet oikeutettu parempaan hoitoon. Toimii aikalailla samalla logiikalla kuin eläkekin.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Elämän keskivaiheilla blogissa pohditaan kaikkea maan ja taivaan väliltä, mitkä liittyvät omaan elämääni. Olen tällä hetkellä elämän muutosvaiheessa, jossa lapset eivät enää ole pieniä, vaan molemmat jo opiskelijoita, joista toinen ei asu enää kotona. Haluan elää laadukasta ja monipuolista aikuisen naisen elämää. Tule seuraamaan elämääni. <3

Blogiarkisto

2019
2018
Toukokuu
Huhtikuu

Kategoriat