Pienet lapset, pienet huolet. Isot lapset, isot huolet. Muistan kuulleeni tämän sanonnan usein nuorempana äitinä. Etenkin isojen lasten vanhemmat sitä hokivat. Tällä hetkellä voin sanoa ymmärtäväni tämän sanonnan.

Ennen lapset olivat enemmän kotona ja tehtiin enemmän asioita yhdessä. Tällä hetkellä pojilla on pitkiä koulupäiviä ja omia menoja. Isompi poika on usein yön pois kotoa ja en edes tiedä missä ja kenen kanssa. Hänellä toki on oikeus omaan elämäänsä. Hänhän on jo 19 v ja jonottaa omaa asuntoa.

Esim. viime yönäkään hän ei tullut kotiin. Olin niin väsynyt työviikosta, että nukuin silti ihan hyvin. Ja tosiaan olen jo tottunut tähän. Aamulla herätessäni huomasin, että poika ei ole tullut kotiin. Laitoin viestiä whatsappiin hänelle, että oletko kunnossa. Vastausta ei tullut ja näkyi, että paikallakaan ei ole ollut. Kun vastausta ei kuulunut, kokeilin soittaa. Tällöin selvisi, että puhelin kiinni. Mieleen alkoi hiipiä pelottavia ajatuksia siitä, mitä hänelle olisi voinut tapahtua.😮

Pohdin, että sen ikäistä lasta ei kamalan nopeasti poliisi ala etsiä. Ja mietin, että mistä häntä edes lähtisin etsimään. Onneksi sitten sain viestin lopulta, että on kunnossa.

Yksi huolenaiheistani on se, että sitten kun poika saa sen oman asunnon niin pärjääkö hän taloudellisesti itsenäisesti vai tuleeko hänen yksinasumisestaan kallis lasku minulle..

Onko muilla kokemuksia lasten omilleenmuuttamisesta?

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Elämän keskivaiheilla blogissa pohditaan kaikkea maan ja taivaan väliltä, mitkä liittyvät omaan elämääni. Olen tällä hetkellä elämän muutosvaiheessa, jossa lapset eivät enää ole pieniä, vaan molemmat jo opiskelijoita, joista toinen ei asu enää kotona. Haluan elää laadukasta ja monipuolista aikuisen naisen elämää. Tule seuraamaan elämääni. <3

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
Toukokuu
Huhtikuu

Kategoriat