www.pixabay.com

Tänään esikoiseni täyttää 21 vuotta. 21 vuotta on noin puolet elämästäni. Olin 20 vuotias, kun esikoinen syntyi. Todella nuori, kun nyt sitä aikaa muistelen näin nelikymppisenä. Voin siis sanoa, että tuosta päivästä alkaen olen yhdessä lapseni kanssa kasvanut kohti aikuisuutta kumpikin omalla tavallamme.

Kuinka paljon mahtuukaan onnea ja iloa näihin 21 vuoteen. Mutta myös surua ja murhetta. Harva meistä välttyy niiltä kokonaan elämänsä aikana.

Olen onnellinen, että sain juuri tuolloin tämän lapsen. Esikoisella on aina tietynlainen erityisasema perheessä, vaikka kuopus on minulle aivan yhtä rakas lapsi kuin veljensä.

Tällä hetkellä näen poikaani harvakseltaan. Hänellä on oma asunto ja omat menonsa. 21 vuotiaana harva meistä viettää aikaansa äitinsä kanssa. On normaalia, että nuorilla on omat menonsa. Äidit opettelevat tässä vaiheessa elämään sitä omaa elämäänsä. Nyt on sitä kauan kaivattua omaa aikaa. Onneksi osaan iloita siitäkin.

Tiesittekö, että kun täyttää 21 vuotta ei enää tarvitse toimittaa Kelaan tietoja vanhempien tuloista, kun hakee toimeentulotukea? Vanhemmat eivät ole enää velvollisia elättämään aikuista lastaan, kun tämä täyttää 21 vuotta.

Onnea siis vielä 21 vuotiaalle pojalleni! Olet rakas ja tärkeä minulle! 


 

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Elämän keskivaiheilla blogissa pohditaan kaikkea maan ja taivaan väliltä, mitkä liittyvät omaan elämääni. Olen tällä hetkellä elämän muutosvaiheessa, jossa lapset eivät enää ole pieniä, vaan molemmat jo opiskelijoita, joista toinen ei asu enää kotona. Haluan elää laadukasta ja monipuolista aikuisen naisen elämää. Tule seuraamaan elämääni. <3

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
Toukokuu
Huhtikuu

Kategoriat