Viime viikolla rentouduimme mieheni kanssa olohuoneessa; minä makoilin rennosti sohvalla ja hän omalla lepotuolillaan. Hänen poikansa pelaili huoneessaan. Yhtäkkiä mieheni sanoi "onpa outo tunne - ihana kun edes hetken voi tuntea että kaikki on hyvin. En muista milloin viimeksi olisin ollut onnellinen" Hätkähdyttävä lause kesken kaiken. "Etkö sinä normaalisti ole onnellinen minun kanssani, enkö riitä sinulle" Lipsahti suustani, vaikka aivan tarkkaan tiesin mitä hän tarkoitti. 

Hänen elämänsä on ollut jo pitkään jatkuvaa kamppailua omista oikeuksistaan, oikeudesta olla isä omille lapsilleen. Oikeusprosesseja, lakimiehiä, sosiaaliviranomaisia, vaatimuksia ja määräaikoja. Ja mikä on hänen elämäänsä, on myös minun elämääni, meidän yhteistä arkeamme. On hetkiä, kun on tehnyt mieli luovuttaa, antaa asioiden olla. On päivämääriä joiden odottaa muuttavan kaiken vihdoin paremmaksi, mutta aina nurkan takana odottaa uusia kampailuja. Tuo pieni hetki sohvalla, kun hän koki hetkellistä onnellisuutta, oli pieni välirauha, hengähdys, kaikki järjestyy ja tässä hetkessä meillä on kaikki hyvin <3 

Vihdoin hänen poikansa, isänsä kuva, asui meillä. Poika oli haaveillut siitä jo kauan, kertonut haaveestaan isälleen jo edellisenä kesänä. Kaksi muuta lasta jäivät äidin luokse, nuorin ainakin toistaseksi. Oli liikuttavaa kuulla kun mieheni sanoi, miten iso pala itsestä oli tullut takasin, saattoi olla jälleen ihan oikeasti isä, osallistua lapsen arkeen. Tuon hyvän olon saattoi myös nähdä, siihen ei sanoja tarvittu. On ollut mukava seurata isän ja pojan touhuja - yhteisiä rakennusprojekteja, läksyjen tekoa ja arkisten askereiden opettelua. 

Samalla kun olen ollut onnellinen hänen puolestaan, tunnustan olleeni jopa vähän kateellinen. Erottuani minulle ei tullut koskaan mahdollisuutta yhteiseen arkeen tyttäreni kanssa. Asia on kipeä ja  kerro siitä , kun olen valmis. Tärkeintä kuitenkin on, että meillä on lämmin ja läheinen suhde, ehkäpä juuri siksi, ettemme ole jakaneet yhteistä kotia, vaan olemme  saaneet nauttia toistemme seurasta yhteisten harrastusten ja mielenkiinnon kohteiden parissa. 

Melkein onnellinen mies nousee nojatuolistaan, hymyilee ja pyytää iltakävelylle - arjen pikku asiat <3 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Alkuviikosta: Ajatuksia elämästä, ajanhallinnasta, elämänmuutoksesta, matkailusta sekä koiramaisesta arjestani. Viikon toisessa kirjoituksessa perehdytään  polkujuoksuun ja sen oheisharjoitteisiin sekä muuhun kuntoiluun ja hyvinvointiin.   Unelmia - ei vain haaveltavaksi vaan ajatuksella - One Life - make your Dreams come true <3

Hae blogista

Blogiarkisto

Kategoriat