Edellisessä kirjoituksessani kerroin mm. rakkaudestani talviliikuntaan - tänä talvena siihen olisi ollut mitä parhaimmat mahdollisuudet! Lunta on riittänyt enemmän kuin tarpeeksi ja luonnonjäät ovat ollet todella hyvässä kunnossa retkiluistelijoille.

Omalta kohdaltani talvi on ollut talviliikunnallisesti peruttu  ja unohdettu, aivan kuten tämä kirjottaminenkin. Elämä on viimeiset seitsemän kuukautta pyörinyt hyvin vahvasti töiden ja opintojen kehässä. Silti nyt, kun lopputentiin on hassut kolme viikkoa, tuntuu siltä, että mihin kaikki aika on mennyt, miksi en ole päntännyt enemmän? - Tai sitten olen juurikin opiskellut niin paljon kun voimavarat ovat antaneet myöten ja aivot ovat suostuneet vastaanottamaan, mutta kaikki ylimääräinen ympäriltä on pitänyt karsia minimiin ja silti tuntuu riittääkö tämä?

Muistan vieläkin kuinka istuin elokuussa skootterin kyydissä, nuuhkien Kreikan kesää ja mietin tulevaa. Aika eteenpäin tuntui niin pitkältä. Muistan kuinka mietin, että seuraava katkos arkeen olisi toukokuussa... TOUKOKUUSSA! - Siihenhän olisi ikuisuus.Kuinka ihmeessä jaksaisin viikosta ja päivästä toiseen ilman minkäänlaista hengähdystaukoa? 

Jaksotin elämäni kuukausiksi. Tiukkoina aikoina viikoiksi. Jokaisessa kuussa oli kohokohtia; koulupäiviä, pitkiä, raskaita mutta erittäin antoisia. Ihanat luokkakaverit, uudet ystävät, joiden kanssa sain jakaa saman intohimon, rakkauden liikuntaa kohtaan. Sai oppia uutta ja vaihtaa ajatuksia eri aloilta tulevien ihmisten kanssa. 

Olin syksyllä  suunnitellut, että myös kotona tekisimme jotain erityistä mieheni kanssa kuukausittain; pienen retken, viettäisimme leffaillan tai kävisimme ulkona syömässä. Syksyllä kyllä retkeilimme ja teimmekin erilaisia asioita, mutta kun arki, kiire, stressi ja taloudellinen tiukkuus painoivat päälle ( autokin otti ja hajosi jouluna) , oli usein helpointa luopua niistä yhteisistä jutuista, kuin asioista joita halusi tarjota esimerkiksi lapsille. 

Välillä olen tuntenut riittämättömyyttä myös töissä. Aika ei tunnu riittämään mihinkään, päivät ja viikot soljuvat ja joskus tulee tunne: olenko saanut mitään aikaiseksi? Tähän apukeinoksi,motivaattoriksi ja seurannaksi laadin itselleni päiväohjelman. Jokaiselle päivälle x määrä erilaisia vaadittuja asioita, ettei illalla huomaa päivän kuluneen esimerkiksi yhden asian parissa. Suosittelen ehdottomasti sinullekin, jos koet että sinulla on ongelmia ajanhallinnassa tai työnkuvasi on monipuolinen ja koet että joudut "repeämään joka paikkaan". Rakastan monipuolista työtäni ja ajankäytön suunnitelma on helpottanut ja tehostanut  työskentelyäni ja rauhoittanu mieltäni todella paljon! 

HUHTIKUU, moneessakin mielessä käänteen tekevä meille molemille, niin minulle kuin miehellenikin. Minulle huhtikuu tarkoittaa opintojen lähijaksojen päättymistä,  muutamia näytöjä on vielä työn alla touko-kesäkuun aikana. Mieheni saa (toivottavasti) päätökseen erään kauan, oikeastaan sieltä elokuusta asti muhineen, mieltä painaneen asian. 

Millainen sinun talvesi on ollut? Toivottavasti olet voinut nauttia monipuolisesti talven tarjoamista riemuista! Vai oletko kohdannut haasteita ajankäytössä kuten minä? Kuinka olet selviytynyt? Mistä olet itse saanut voimaa tiukkoina aikoina? Jos koet ongemia ajankäytössäni - kannustan sinua laatimaan itsellesi to do -listan. Järjestä asiat paperille. Mistä on tärkeintä aloittaa? Mikä asia voi odottaa? ja näin lähde selvittämään vyyhtiä, askel kerrallaan - sinä selviät kyllä!

TOUKOKUU, et voi uskoa kuinka sinua odotan. Omahyväisesti, itserakkaasti ja ylpeänä sanon ihan reilusti jo etukäteen: LOMA OLEN SINUT ANSAINNUT - tule pian ja vie meidät Roomaan !

 

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Alkuviikosta: Ajatuksia elämästä, ajanhallinnasta, elämänmuutoksesta, matkailusta sekä koiramaisesta arjestani. Viikon toisessa kirjoituksessa perehdytään  polkujuoksuun ja sen oheisharjoitteisiin sekä muuhun kuntoiluun ja hyvinvointiin.   Unelmia - ei vain haaveltavaksi vaan ajatuksella - One Life - make your Dreams come true <3

Blogiarkisto

Kategoriat