Mitä sinulle tulee mieleen kun kuulet nimen  Rooma? Coloseum - Vatikaani - Pizza?

Matkustin mieheni kanssa ensimmäisen kerran tuohon ikuiseen kaupunkiin  toukokuussa. Omissa ennakkokäsityksissäni Rooma pursusi historiaa, muuta en juurikaan ennakkoon tiennyt. Sain kaupungissa käyneiltä ystäviltäni lukemattomasti neuvoja paikoista joissa vierailla, listat olivat pitkiä ja kiinnostavia, joten ennakkoon neljä lomapäivää kuulosti stresaavan lyhyeltä. Tämän miniloman tarkoitus olisi kuitenkin arjesta irrottautuminen, matkasta ja yhdessä olosta nauttiminen ja kerrankin - rentous. Olisko mahdollista tällä kertaa vaikkapa istustella kahviloissa ja katsella ihmisiä, syödä pizzaa puistossa ja nauttia ilmapiiristä ja kivasta välimerellisestä ilmastosta?

Lähestyimme Rooman Fiumicinon lentoasemaa, pilviverhon alta esiin pilkisti  ihastuttavaa maalaismaisemaa -kumpuilevaa vihreyttä - viinitarhoja, maanviljelyksiä, vanhoja rakennuksia - olen aivan myyty ja huokaisen miehelleni "voi kunpa meilla olisi ollut mahdollisuus lähteä tuonne - vuokrata auto tai vespa ja huristella pitkin pieniä maalaisteitä, nuuhkia oliivilehtojen tuoksuja, raikasta maalaisilmaa ja merellisiä tuulahduksia"

Se tunne kun saavut uuteen maahan ja uuteen lomakohteeseen.. miten sinä aistit uutta paikkaa? Onko kysymykseni outo? Minulle aivan ensimmäisenä tulevat tuoksut, miltä tässä maassa tuoksuu? Miltä ilma tuntuu? Oletko sinä huomannut, että jokaisella maalla on oma tuoksunsa?  Vasta sen jälkeen tulevat muut visuaaliset elementit - äänet; paikallisten, yleensä lentokenttähenkilökunnan keskinäinen puhe ja kehonkieli - entä miltä täällä näyttää.. sille en yleensä vielä saapumisvaiheessa anna kovin suurta painoarvoa, sillä terminaalit ja niiden läheisyys eivät yleensä ole visuaalisesti erityisemmin säväyttäviä ja voivat varsinkin väsyneenä luoda pettymyksiä "tännekö minä nyt olen tullut kokonaiseksi viikoksi tai kahdeksi"

Lentoasemalta suuntaamme Leonardo Express junayhteydellä keskustaan, kuten niin usein, radanvarret eivät välttämättä anna sitä kaikken aistikkainta ensivaikutelmaa uudesta kaupungista. Pääsemme kuitenkin jouhevasti puolessa tunnissa  suoraan Terminin asemalle, jonka lähestyydessä hotellimme sijaitsi.

Astuttuamme ulos asemarakennuksesta, se ensimmäinen luontainen reaktio on ryhtyä tutkimaan mistäpäin hotellimme löytyisi - kävelemme muutaman pizzapaikan ohi, kunnes toteamme, nythän on muuten NÄLKÄ!  Ruokaa tänne, NYT ja HETI -päädymme ensimmäseen kohdalle osuneeseen pikkukioskiin, jossa luki epäilyttävästi "HALAL GYROS". Ahtaudumme sisälle pieneen muutaman pöydän käsittävään kojuun ja manailen vähän mielessäni ja ehkä lausun sen ääneenkin mitä ajattelen  "tämä nyt ei kyllä kuulosta kovin italiailaiselle, mutta otetaan nyt Gyrokset, kun se on kuitenkin niin hyvää". ja kyllä, makunautinto oli  siihen väsymyksen ja nälän hetkeen täydellinen. 

En lähde  luettelemaan kaikkia niitä upeita, toinen toistaan hienompia nähtävyyksiä joita Rooma on pullollaan. Olet varmasti kuullut ja lukenut niistä, ehkä itse käynytkin Roomassa, joten keskitytään tunnelmaan. 

Jonkulaisella ennakkosuunnitelmalla kevensimme matkasuunnitelmaamme ja pyrimme tuomaan siihen kaivattua rentoutta, yksi päänähtävyys päivää kohti olisi sopivasti. 

Saatoimme eksyä kapeille pienille kujille, jossa paikalliset roomalaiset kuivattivat pyykkejä ikkunoistaan tai löysimme upean köynnöksillä vuoratun rakennuksen - mitä löytyisi noiden portaiden päästä - päädyimme vahingossa upella pikku aukiolla 

Eräänä aamuna heräsimme vähän aikasemmin ja lähdimme katselemaan  Rooman heräämistä. Kävelimme Terminin aseman lähellä sijaitsevaan puistoon, jossa kodittomat vielä nukkuivat pahvisuojiensa alla tai puistonpenkeillä, puiston toisella kulmalla aamuvirkut kiinalaiset olivat aloittamassa aamujoogaansa, osallistujat ryhmittyivät kentälle, ohjaaja laittoi itämaisen musiikin soimaan ja he aloittivat kuin yhteisen, sulavan näytöksensä meille. He olivat täysin keskittyneitä omaan hetkeensä, ohjaaja oli heidän edessään, mutta hänen  ei tarvinnut sanonut mitään, jokainen tiesi mitä teki, he eivät häiriintyneet meistä tai kadulta kantautuvista  autojen äänimerkeistä. Nautin kaikilla aisteilla siitä harmoniasta, jota tuossa hetkessä oli.

Oletko sinä kiinnostunut historiasta? Nopea vastauksesi saattaa olla "en". Entäpä jos kysyn, oletko kiinnostunut ihmisistä ja heidän menneisyydestään? Seison antiikin Rooman raunioilla, katselen alas menneeseen ja en voi olla pysähtymättä ajatuksiini, keitä täällä on asunut, kenelle ovat kuuluneet tuon pienen asujaimiston rauniot? Montako ihmistä tässä pienessä "kopissa" on asunut. Mikä on ollut heidän kohtalonsa? Mennyt on käsinkosketeletavasti läsnä kaikkialla Roomassa, mutta erityisestä Forum Romanumin alueella.

Pysähdyn myös katselemaan toinen toistaan taidokkaampia yksitysikohtia. Kuka on tämänkin tehnyt ja mihin tarkoitukseen? Mitä hän nyt ajattelisi, jos näkisi  taideteoksensa nyt lepäämässä kappaleina nurmikolla matkailijoiden ihmeteltävänä

En on kiinnostunut ainoastaan meneestä ajasta ja sen ihmisista, en tiedä onko se sitten minussa asuva "sisäinen ullataalasmaa" joka saa mietteliääksi ja mielikuvituksen lentämään, mutta eräänä päivänä kävelimme pitkän matkan Tiberjoen varrella ja näimme jotain hienoa! Kenellä on omakotitalo omalla puutarhalla joen rannalla, omalla venepaikalla Rooman keskustassa? En käynyt koputtamassa tai enempää tiirailemassa, mutta kiintoisa ajatus, vai mitä sanot? 

Rooma on paljon muutakin kuin Coloseum ja Vatikaani- se on todellakin myös pizzaa, pastaa, jäätelöä ja cappucinoa! Olemme vaatimattomia matkailijoita ja pidämme kotoisista ruokapaikoista, niinpä nautimmekin pizzaa kadunkulmien pienissä kojuissa. Toinen toistaan herkullisempia valmiita paloja - ja kyllä - yhdet pizzat nautimme myös takeaway periaatteella puistossa! Eräs koju oli ylitse muiden - mutta arvaatko löysimmekö sitä enää uudestaan? Ehkä parempi niin, saatamme makumuistillamme muistella sen pizzapohjan rapeutta ja suussasulavuutta ja ihaille sen esteettistä kauneutta kuvasta!

Loppuun en voi olla lisäämättä sitä tunteista kauneinta, rakkaus. Roomasta sanotaan, että se on rakkauden kaupunki - olen samaa mieltä. Odotin Fontana di Treviltä vähän rauhallisempaa tunnelmaa, paljon vähemmän ihmisiä, mutta loppujen lopuksi, en enää nähnyt siellä kuin tuo yhden miehen ja tunsin itseni kunikaalliseksi

Rooma kaikilla aisteilla -suosittelen!

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Alkuviikosta: Ajatuksia elämästä, ajanhallinnasta, elämänmuutoksesta, matkailusta sekä koiramaisesta arjestani. Viikon toisessa kirjoituksessa perehdytään  polkujuoksuun ja sen oheisharjoitteisiin sekä muuhun kuntoiluun ja hyvinvointiin.   Unelmia - ei vain haaveltavaksi vaan ajatuksella - One Life - make your Dreams come true <3

Hae blogista

Blogiarkisto

Kategoriat