Rakastan kirjoja!

Ensimmäinen muistikuva rakkaudestani kirjoihin ulottuu lapsuuteeni. Asuimme koulun yhteydessä olevassa talonmiehen asunnossa. En ollut vielä koulussa, luultavasti olin noin eskari-ikäinen. Koulujen alkuun oli joitakin päiviä. Muistan miten hiippailin koulun puolelle, saatan vieläkii muistaa miltä koulun vahatut lattiat tuoksuivat, hiippailin salassa luokkaan. Niitä ei ollut monta. Näin opettajan pöydällä kaksi isoa pinoa upouusia kirjoja! Koskemattoman kauniita, odottamassa uusia omistajiaan. Matematiikka 1-2 ja Aapinen. Tiesin etten saisi, mutta otin silti yhden kirjan käteeni, sivelin sen pintaa, avasin salassa ja en voinut sille mitään, mutta vedin syvään henkeä ja nuuhkaisin uuden kirjan tuoksua. Se oli ihana! Ette voi uskoa kuinka olisin halunnut tuon kirjan omakseni! Hassua, että muistan vieläkin n. 5 vuotiaan logiikalla miettineeni huomaisiko kukaan jos ottaisin niistä yhden - mutta ymmärsin, että ne oli varmasti laskettu ja jokaiselle kirjalle oli jo omistaja. Harmitti. Siinä olisikin ollut (taas) äidillä selvittämistä jos pikku Taru olisi ihan vähän lainannut yhtä kirjaa ja ihan vähän täyttänyt sen sivuille asioita. En nyt mene (ainakaan tällä kertaa) vielä enempää siihen mitä muuta hupaisaa sattui kun vietin lapsuuttani "koulukodissa" 

Ollessani 10-vuotias muutimme maalle omaan uuteen kotiin, isäni kotipaikan lähelle. Pienessä maalaiskylässä meillä oli myös oma kylälääkäri, jonka vaimo oli ihan oikea kirjailija. Vierailimme heillä jonkun verran ja muista aina miten jännittävää oli nähdä Marian työhuone, joka oli katosta lattiaan täynnä kirjoja! Se oli ihan oikea pikku kirjasto - väittäisin, että siellä oli enemmän kirjoja kuin pienen kyläkoulumme hyllyillä! Olin haltioissani, ehkä sieltä on lähteny ajatus että minäkin haluisin itselleni kirjaston. Muistan miten katselin hänen valtavaa valikoimaansa ja sain lainatakin sielä Pienitalo Preerialla kirjat. Se lienee ensimmäsiä kirjasarjoja joita luin. Sitten tulivat Helena sarjat, Neitsi Etsivät ja muut. 

Ihan ensimmäinen kirjani? Nousen ja kävelen kirjahyllylleni, tiedän tarkalleen mihin ojennan käteni - postikorteista tehty kuvakirja minulle vauvana, Tässä se nyt on kädessäni,Tellervo mummon tekemä lahja minulle <3  Olen säästänyt lähes kaikki elämäni kirjat - siis oikeasti, KAIKKI. Kirjahyllyni on silti vielä vaatimaton ( jos minulta kysytään, mutta jos sama kysymys esitetään miehelleni hänen vastauksensa on : VALTAVA) , mutta sieltä löytyvät mm. kaikki peruskoulun oppikirjani, siitä Matematiikka 1-2 kirjasta alkaen jonka sitten viimein itselleni sain, kuin lukion kirjanikin. Jokunen ammatikirjallisuuden teos on tullut myytyä, kuten Ravintola Ranskaa ym. hyötyteoksia :) 

Lapsena ja nuorena luin ihan jonkun verran, vaikkakin olin erittäin kömpelö lukija, mutta oli ihana upputua tarinoiden pariin. Aikuisena aikaa ja jaksamista on ollut valitettavan vähän. Olen kuulunut kirjakerhoon yli 20 vuotta ja tilannu melkoisen määrän kaunokirjallisuutta, lukenutkin, mutta paljon on hyllyyn kertynyt teoksia odottelemaan sitä "parempaa aikaa". Nykyisin hankin myös enemmän tietoteoksia, ammattiin ja harrastuksiin liittyviä oppaita, joita voi selailla ja lukea vähän "sieltä täältä"

Voitte siis uskoa, että rakastan kirjakauppoja - mikäli mieli on maassa tai haluan piristystä ankeaan päivän on mukava mennä kirjakauppaan katselemaan. Tällä viikolla minulle tuli pitkästä aikaa sellainen tunne. Nyt on keksittävää jotain pientä piristystä päivään - aikaa on vähän, poikkean ruokatunnilla, joten en selaa koko valikoimaa kuten yleensä, pöytä kerrallaan. Astelen suoraan pöydän ääreen jossa on "hyvinvointi, terveys, liikunta" aihaisia teoksia. Silmät säteillen nostan ensimmäisen kirjan käsiini, avaan varovasti ja silmäilen sen sisältöä;" tehtäviä mielenhallintaan. missä olen hyvä? mitkä asiat saavat sinut onnelliseksi? luettele 10 asiaa joita toivot tulevaisuudelta ". Lasken kirjan takaisin pöydälle ja valitsen seuraavan: joogaopas, lempeitä liikkeitä, mielenhallintaa, rentoutumisohjeita, houkuttelevia kuvia. Jatkan vielä avaamalla muutaman kirjan. Tällä kertaa maltan mieleni, enkä nuuhkaise kertaakaan, vaikka edelleen rakastan kirjojen tuoksua! Niin haluaisin jonkun noista - ei ainakin kaksi. Hillitsen mieleni. Olen opetellut. Taru entisestä elämästä olisi miettimättä tempaissut kasan haluamiaan ja kävellyt kassalle, nyt maltan mieleni. Se on nykysin osa tätä juttu, uutta minää.  Katson kelloani, käännyn kohti ulko-ovea ja poistun tällä kertaa ostamatta mitään. Hymyilen. Ihana hetki omaa aikaa, josta voimaannun loppupäiväksi.  Aivan kuten tehdessäni aikaisia matkansuunnittelmia,  olen myös opetellut nauttimaan tavaroista joita minulla ei ihan vielä ole. Luulen, että toivon jonkun noista kirjoista vaikkapa joululahjaksi tai käyn joulun alla itse itselleni ostamassa. Nyt mieleni valtaa ihana odotus, mahan pohjaa kutittaa. Tänään oli hieno päivä <3

Oletko sinä kokeillut mielikuva shoppailua? Käynyt hypistelemässä jotain ihanaa ja jättänyt tilaa haaveelle. Suosittelen kokeilemaan <3

  

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Alkuviikosta: Ajatuksia elämästä, ajanhallinnasta, elämänmuutoksesta, matkailusta sekä koiramaisesta arjestani. Viikon toisessa kirjoituksessa perehdytään  polkujuoksuun ja sen oheisharjoitteisiin sekä muuhun kuntoiluun ja hyvinvointiin.   Unelmia - ei vain haaveltavaksi vaan ajatuksella - One Life - make your Dreams come true <3

Blogiarkisto

Kategoriat