Olin ajatellut ettei minulle koskaan tulisi enää koiraa. Lapsuuden kodissani minulla sellainen oli, mutten osannut tuolloin oikein arvostaa ja ymmärtää Pehtoorin merkitystä. Hän oli suloinen, kiltti koira, mutten varsinaisesti osannut arvostaa häntä silti tuolloin. Koen huonoa omaatuntoa vieläkin, 30 vuoden jälkeen siitä miten vähän hänelle aikaani uhrasin , varsinkin hänen elämänsä loppumetreillä. Koin kauan etten minusta koskaan olisi koiranomistajaksi.

Elämässäni alkoi kuitekin uusia ajanjakso 2012, raskas ja tunteita myllertävä elämänvaihe, johon mahtui lähes kaikki ihmisen stressitekijät: avioero ,uusia koteja, uusia ammatteja, epävarmuus tulevasta, uusi parisuhde ja uusioperhe. Oma tyttäreni oli teini-iässä ja reagoi avioeroon täysin eritavalla kuin olin kuvitellut, kapinoi, tappeli ja käänsi minulle ajoittain selkänsä julmasti, oma pieni tyttöni.  Keväällä perheeseemme tuli Masa - Panda´s Smooth and Soft - mikä onni että tulit <3 Jälkeenpäin miettien, en tiedä miten olisin selvinnyt ilman sinua <3 

Ajatus koiranpennusta ei suinkaan tullut minulta,  mieheni ja tyttäreni sitä yhdessä puuhasivat ja viimein minäkin aloin sullaa ajatukselle. Olin jo jonkin aikaa seurannut muutaman ystäväni ihastuttavia päivityksiä Cavalier KingCharlesinspanieleista, joita heillä oli. Kun otin yhteyttä Panda´s kenneliin,  oli asia oikeastaan äkkiä selvä. Yksi urospentu olisi vailla kotia.Pennut olivat syntyneet 11.3,  joka oli minulle päivänä erityinen ja kun kasvattaja halusi pennun saavan hyvän, rakastavan kodin, eikä mitenkään vaatinut meitä näyttelytoimintaan, tiesin, että tässä olisi meidän poikamme. Täydellinen kaveri juuri minulle - sylikoira, helittävä söpöläinen, ystävä ja uskottu <3 

Masa tuli meille 8 viikoisena - pienenä ja helyyttävänä. Sovimme mieheni kanssa, että Masa on perheenjäsen, joka kulkee mukanamme mahdollisuuksien mukaan mitä teemmekin. Niinpä jo pienenä se pääsi kanssamme autoajeluille, katselemaan oopperavieraita Olavinlinnan liepeille, LIppakioskille pehmikselle tai lörtsylle sekä melontaretkille. Kotona istuimme yleensä sylikkäin ja juttelin sille asioita kuten kaverille konsanaan. Masa kuunteli ja näytti kuin ymmärtäisi mistä puhutaan. Jo aivan pienenä huomasin, että Masalla oli erityinen kyky ymmärtää ja aistia tunnetiloja ja tilanteita.


oma pikkuannos jätskiä kioskilla
Masa melomassa
 

Erityisesti mieleeni on jäänyt eräs  tapaus Masan ensimmäiseltä kesältä, kun hän oli vasta noin puoli vuotias. Tavallisesti Masa kohtasi ja kohtaa edelleen ihmiset hyvin innokkaasti hyppien vasten ja tervehtien innokkaasti. Olimme Sulkavan Souduissa, ihmisiä oli paljon kaikkialla. Näin jonkun matkan päässä pienen tytön isänsä kanssa. Isä oli kumartunut tyttären korkeudelle ja kuvaili Masaa. Pian ymmärsimme, että tyttö on sokea. Kysyin isältä haluaisikohan tyttö mahdollisesti silittää koiranpentua. Masa meni tytön vierelle, rauhallisesti. Ei hyppien, vaan täysin eritavalla kuin se normaalisti käyttäytyi. Liikutun vieläkin kun ajattelen tilannetta, se ymmärsi, että nyt hänen on oltava rauhallinen. Tyttö sai silittää Masan pehmeää turkkia ja huomasin miten tyttökin nautti tilanteesta.

Toinen tapaus joka liittyyy hänen uskomattomaan  kykyynsä lukea tunnetiloja ja tilanteita tulee mieleeni, kun Masa joutui leikkaukseen noin 1,5 vuotiaana.  Häneltä poistettiin ulkoinen  kasvain mahasta. Tikkien poistoaika läheni ja tietysti juuri viikonloppuna se alkoi itse pureskella niitä, mieheni joka on lähihoitaja sanoi, että hän yrittää saada tikit napattua pois. Voisi kuvitella että koira olisi riehunut, purrut ja estellyt, mutta ei - Masa kävi mieheni  syliin selälleen ja venytti jalkaansa ja pysyi rauhallisesti paikallaan koko toimenpiteen ajan, ymmärtäen että näin on parempi. 

Koirat aistivat hienolla tavalla tunnetilojamme. Masa ymmärtää kun olen pahoillani ja tulee lohduttamaan, istuu syliini ja painaa päänsä minua vasten, nuolee kyyneleeni tai hyppii ilosta kanssani. Se lohdun määrä jota rakas lemmikki voikaan antaa pelkästään olemalla vain sylissä! Hän on seuranani kun olen yksin. Seuraten minua kaikkialle - se ei ärsytä, mutta kieltämättä välillä huvittaa, kun istumme yhdessä vaikka vessassa <3 Joskus onkin pakko sanoa, anteeksi rakas, mutta saanko ihan pienen hetken yksityisyyttä !

Masa sai "pikkuveljen" toissa talvena, Keken, tai Leinosen kuten mieheni häntä kutsuu. Masa on ollut kärsivällinen opettaja pikkuiselle ja jaksaa edelleen, kun toinen kiukuttelee ja murisee ajoittan mustasukkaisena vaikkapa sylivuoroista. Masaa ei kiinnosta kinastella, vaan luopuu mielummin omista eduistaan ellei kyse ole ruuasta :D Pojat ovat ihan parhaat kaverit <3

 

Eilen koin jälleen hänen viisautensa. Olimme metsässä. Yritin viedä meidät uudelle alueelle jossa ei ollut kunnon polkua. Äkkiä huomasin, että idea oli huono. Märkiä mättäitä oli siellä täällä ja aloimme olla umpikujassa. Etsin järkevää reittiä pois mutta koko ajan vastassa oli lisää kosteikkoja. Masa lähti vetämään vastakkaiseen suuntaan. En ollut mitenkään eksynyt, mutta en suinkaan tarkalleen muistanut mistä olimme tulleet - Masa veti minua itsepintaisesti takaisin ja johdatti minut kuivalle alueelle ja palasimme tismalleen samaan pisteeseen josta olimme poikenneet polulta metsään!

En enää osaa kuvitella elämään ilman poikia. On suuri vastuu ottaa lemmikki -pitää siitä parasta mahdollista huolta, ruokkia, ulkoiluttaa, huolehtia sen terveydestä. Se vaatii myös taloudellisia uhrauksia. Lemmikin hankkiminen on iso päätös ja toivoisin, että jokainen pohtisia omia valmiuksiaan. Vastaavasti ne antavat sinulle takaisin niin paljon, jos vain osaat ottaa sen rakkauden ja välittämisen vastaan <3 

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille lukijoilleni & nautitaan & pidetään huolta lemmikeistämme - ystävistämme uskollisimmista!

 

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Alkuviikosta: Ajatuksia elämästä, ajanhallinnasta, elämänmuutoksesta, matkailusta sekä koiramaisesta arjestani. Viikon toisessa kirjoituksessa perehdytään  polkujuoksuun ja sen oheisharjoitteisiin sekä muuhun kuntoiluun ja hyvinvointiin.   Unelmia - ei vain haaveltavaksi vaan ajatuksella - One Life - make your Dreams come true <3

Hae blogista

Blogiarkisto

Kategoriat