Nellan näkemys äidistä 2009

Näin vuoden vaihteen lähestyessä varmasti usempi meistä, ehkä sinäkin, pysähdyt miettimään mennyttä vuotta, tai ehkäpä elämääsi vähän pidemmällekin taaksepäin. Mitä on tullut tehtyä ja koettua? Kuinka asiat ovat kenties muuttuneet? Oletko kasvanut, ehkä muuttunutkin ihmisenä? Mitä tekisit toisin, vai tekisitkö? "Tekemätöntä ei saa tekemättömäksi" tokaisi Matti Nykänen ja näin se on - turha murehtia menneitä liikaa. Sen sijaan menneisyyttä miettimällä voit kasvaa ihmisenä ja rakentaa tulevaisuuttasi, ammentamalla voimaa ja viisautta kokemuksistasi. 

Minä olen muuttunut - tajusin sen konkreettisesti tällä viikolla. Olen siitä onnellinen. Tänä vuonna usemman vuoden "antijouluilun" jälkeen odotin ihan kunnolla joulua; se merkitsisi ansaittua lepoa ja rauhoittumista, akkujen lataamista talven opiskeluihin. En ottanut stressiä jouluvalmisteluista. Normaali viikkosiivous lauantaina ja helpotettuja ruokavalintoja sopivassa määrin, muutamia lahjoja läheisimmille olin hankkinut jo pitkin syksyä. Aatonaattona, läksin kesken siivouksen vielä muutamille viime hetken ostoksille kaupungille, otin tyttäreni mukaan tekemään viimeiset jouluostokset. Paluumatkalla kaupungista autoni hyytyi aivan yllättäin mitään ennakkovaroitusta antamatta tienlaitaan. Se oli sitten siinä! Vanha Taru olis varmasti kironnut ja itkenyt ja ollut kaikintavoin dramattinen. Mitä minä asialle mahdoin? Siihen levisi. Hätävilkut päälle, kassit kainaloon ja kävellen kotiin Yhdessä tunnelma oli kaikesta surkeudesta huolimatta suorastaan hilpeä! 

Illalla hinasimme mieheni kanssa autoni pois tienlaidasta ja hän totesi että kone on mahdollisesti hajonnut kokonaan. Siinä meni vasta pari vuotta sitten ostettu minulle kallis auto! Ihmettelen vieläkin miten tyynesti olen ottanut asian. Olen taloudellisesti todella tiukoilla vielä jonkun aikaa, ja tilanne oli oikeastaan aika epätoivoinen, mutta se ei joulumieltäni vienyt. Ajattelin että tuota murehtimalla auto ei korjaannu joten antaa nyt olla.

Vietimme aaton suunnitellusti rentoutuen, katselimme elokuvia Netflixistä, syöden ja paketteja pikku hiljaa availlen. Nellan kanssa vietimme kivan tyttöjen illan Tomin lähdettyä yövuoroon töihin. Ihana päivä <3 

Periaatteessa voisin jonkun aikaa pärjätä ilman autoakin, mutta mieheni pisti kuitenkin facebookin kirpparille hakuun "edullisen auton" joulupäivänä. Ei mennyt kauan, kun  saimme ensimmäisen tarjouksen Ford Sierra -91!! Entinen Taru ei olisi edes kyytiin kehdannut istua! Minulla oli aiemmin käsitys että autot ostetaan uusina kaupasta tai ainakaan käytettyä autoa samasta kaupungista ei ilkeäisi kyllä ostaa. Siinähän sitten katsoisivat että " tuo se nyt on ostanut meidän vanhan auton" Hävettää kun kirjoitan tätä ja suorastaan pyydän teiltä lukijani anteeksi, että olen joskus ollut noin tyhmä. En koskaan ole ollut olemukseltani "hienohelma" mutta ajatusmaailmaltani näin jälkikäteen sanoen olin sitä mitä suurimmassa määrin!  Nyt olin kuitenkin vakavasti harkitsemassa ikivanhaa Sierraa, joka sekin ylittäisi olemattoman budjettini,  takapuskuri irti, jarruissa "vähän laittamista", hillittömät kattovalot, tarroja ja tekstejä siellä sun täällä - ja niin vain kaupat tehtiin! Ja olen erittäin onnellinen että minulla on nyt uusi ikioma auto! Tapaninpäivän aiottu rento oleskelu vaihtui autoremontiksi, johon Nellakin riensi mukaan innoissaan. Nautin päivästä aivan suunnattomasti, saimme olla yhdessä, opin uusia asioita, saimme raitista ilmaa koko päivän annoksen, emmekä vain köllötelleet sohvalla. Ja auto koki melkoisen ryhtiliikeen meidän kolmen ahkeroitua!  Rentouttava, erilainen, ihana perhejoulu 2017 <3 

Erottuani marraskuussa 2012 elämäni muuttui todella paljon. Tiesin etukäteen että näin tapahtuisi, mutten onneksi aivan täysin ymmärtänyt sitä ennakkoon. Elin taloudellisesti suhteellisen huoletonta elämää ja yhtäkkiä jouduin opettelemaan normaalin kauppareissun uudelleen; ruokaostoksilla oli saattanut hetkenmielijohteesta ostaa vaikkapa muutaman puseron, jos niin halusin, tai ennen saatoin kävellä urheiluliikkeeseen katselemaan uusia juoksukenkämalleja ja huomasin käveleni ostoskassin kanssa ulos. Nykyisin se olisi täysin mahdotonta. Olen onnellinen muutoksesta. Olen oppinut arvostamaan omistamiani tavaroita aivan uudella tavalla ja  myöskin ymmärtänyt sen ettei kaikkea tarvitse saadakaan. Myös korjaaminen ja itsetekeminen on rikastuttanut elämääni. Miten ihana onkaan asua talossa, jonka olemme ihan itse omin käsin kunnostaneet omannäköiseksemme tai miten elämyksellistä olikaan ensimmäisen kerran vaihtaa mieheni kanssa autoon renkaita, eikä viedä vain rengasliikkeeseen! 

Palatakseni lopuksi vielä uuteen Sierraani; olen siitä kovin ylpeä, ehkä juurikin siksi,että näpäytän sillä vanhaa itseäni ja vanhaa materiakeskeistä elämääni. On vaatinut paljon aikaa, asennemuutosta  ja kyyneileitäkin sopeutua erilaiseen elämään, välillä olen ollut peloissanikin taloudellisesta selviämisestäni mutta harkitsevilla päätöksillä ja silloin kun mahdollista, pienellä ennakoinnilla, olen oppinut pärjäämään vähemmälläkin ja elämästini on tullut sisällöllisesti paljon rikkaampaa!

Kokemusrikasta ja Antoisaa alkavaa vuotta 2018! Ole armollinen ja lempeä itsellesi - jaksat olla sitä silloin myös läheisillesi <3

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Alkuviikosta: Ajatuksia elämästä, ajanhallinnasta, elämänmuutoksesta, matkailusta sekä koiramaisesta arjestani. Viikon toisessa kirjoituksessa perehdytään  polkujuoksuun ja sen oheisharjoitteisiin sekä muuhun kuntoiluun ja hyvinvointiin.   Unelmia - ei vain haaveltavaksi vaan ajatuksella - One Life - make your Dreams come true <3

Hae blogista

Blogiarkisto

Kategoriat