epämääräinen johdanto:

Kirjoittaminen ja sen aloittaminen on ollut kauan vaikeaa. Olen alkanut ymmärtämään taiteilijoita, jotka eivät saa uutta tekstiä, sävellystä, taideteosta, maalausta .. jotain luovaa aikaiseksi. Sitten taas voi seurata kausi, jolloin luovuutta on loputtomasti. Muistan miten itsekin ajattelin joskus, että kirjoitan vaikka tulitikusta jos on pakko ja jotakuta aihe kiinnostaa. Nyt minulla on puolenkymmentä otsikkoa, mielenkiintoisia tarinoita odottamassa, mutta sormeni ovat kohmeessa ja ajatus ei luista. Vuosi on ollut ilmeisen raskas ei vain isälle ja pojalle vaan ihan meille kaikille. Olen tiedostanut, että asiasta on kirjoitettava, epäkohdat, joihin olemme törmänneet, vaativat julkista huomioita. Omat virheet olkoot toisille opiksi. Sitten taas jähmetyn. Pelkkä asioiden vatvominen väsyttää ja ahdistaa. Puhumme tilanteesta kotona päivittäin. Kun on mahdollista olla puhumatta, ei ole enää tarvetta eikä voimia velloa aiheessa ja sen kaikissa epäkohdissa ja peloissa, joita siihen kohdistuu.  Luen omaa epämääräistä kerrontaani ja pudistelen päätäni. Huonoa epämääräistä kerrontaa, kiertelen aiheeseen tarttumista. Skarppaan. Välilyönti ja uusi kappale.

asiaan:

Meillä kaikilla on huonoja päiviä ja teemme varmasti virheitä työssämme. Kuka voisi olla mokaamatta koskaan? Minulle virheen tekeminen saattaa tarkoittaa sitä, että asiakkaamme avainkortti ei toimia ja hän ei pääsekään kuntosalille aamulla klo 5 vaikka haluaisi. Olen koodannut kortin väärin, jättänyt tallentamatta tms. Asiakas harmistuu, saattaa suuttuakin, mutta löytää ovenpielestä puhelinnumeroni ja soittaa minulle. Herään. Ärsyttää. Ennen kaikkea olen vihainen itselleni että olen mokannut. Hyppään housuihini ja ajan salille. Asiakas pääsee treenaamaan ja minä olen korjannut virheeni.

Kun oikeusavustaja/ lakimies tekee työssään virheen kärjäoikeuden istunnossa, ei sitä virhettä korjaa kukaan. Sormet jäätyvät jälleen. Poika halusi muutta isänsä luokse asumaan ( tästä olenkin kertonut aiemmissa kirjoituksissa). Asiasta oli sovittu myös selkeästi pojan äidin kanssa viesteillä,( kun hän ei kykene keskustelemaan ). Muuton piti tapahtua alunperin 1.9.2018. Äiti kuitenkin pyysi paria viikkoa jatkoaikaa, että poika jäisikin isälle vasta 15.9. IDIOOTIT! Huudan nyt jälkikäteen, toki se meille kävi, pari viikkoa ei tässä näytellyt mitään meille. Kiva, että poika pian olisi meillä <3 Saimme vähän lisäaikaa uudistaa huonetta ja hankkia jotain pieniä asioita hänelle valmiiksi.

Samaanaikaan oli nimittäin menossa oikeudenkäynti jossa äiti haki ex-pariskunnan kaikkien  yhteisten lasten yksinhuoltajuutta vetoamalla huonoihin väleihin ( jotka hän oli itse rakentanut lopettamalla kommunikoinnin). Tuo kirottu oikeudenkäynti oli 14.9, päivä ennen pojan muuttoa. EIKÄ MEILLÄ KELLOT SOINEET!

Mies meni oikeuden istuntoon suoraan yövuoron jälkeen väsyneenä. Olimme puhuneet kotona asiasta toki ja siitä, että pojan muuttoasia pitäisi tuoda esille käsittelyn aikana. Miehen oikeusavustaja oli ollut pari viikkoa sairaana ja saapui myöhässä paikalle. He tuskin ehtivät keskustella ennen käsittelyn alkua. Mies yritti sanoa pojan asiasta. Oikeusavusta neuvoi ,ettei se kuulu tähän, vaan muuttoasia käsiteltäisiin erikseen seuraavassa, uudessa istunnossa. Hän myös kehotti jälleen olemaan sopetuva ja suostumaan kaikkeen ,niin saadaan vaikutelma, että olemme yhteistyökykyisiä. HERRANEN AIKA! Näin nujittiin päätös, jossa yhteishuolto säilyi, mutta äiti sai oikeuden KAIKKIEN lasten asioiden hoitoon poislukien uskontoon ja sukunimen vaihtoon liittyvät päätökset. Huokaus. Äiti meni iloisena kotiinsa, poika ja hänen pikku veljensä olivat tulossa meille viikonlopuksi. Poika oli pakannut vähän tavaroita muuttaakseen meille. Äiti pamautti ilouutisensa pojalle näillä sanoilla : eikö olekin kiva, nyt et saakaan muutta, kun minä päätän asioistasi! Poika kirosi ääneen: PERKELE! Purki reppunsa ja tuli kuitenkin meille, olihan tapaamisviikonloppu. Äiti kantoi kaksinkäsin viiniä sisään poikein lähtiessä kotoa. Juhlailta.

Asiaa selviteltiin poliisien ja sosiaalipäivystäjien kanssa viikonlopun aikana ja poika sai viranomaisilta yksimielisesti muuttoluvan isän luokse. Hän asuu meillä edelleen, mutta tuo vuodentakainen käräjäoikeuden päätös on edelleen voimassa. Siitä valitettiin välittömästi. Mies vaihtoi asianajajaa. Sai hyviä neuvoja ja pojan osoitteenmuutos, huolto- ja elatusasioista laitettiin asia vireille virallisten, pakollisten  käänteiden jälkeen marraskuussa 2018.

Lasten asiat käsitellään ensisijaisesti oikeudessa ja niitä kiirehditään. Lapsen etua on ajateltava. Mies sai tiedon, että tällaisten asioiden käsittely tapahtuu päivässä - >puolessa vuodessa, kiireellisyydestä riippuen. Tätä asiaa ei kuitenkaan ole käsitelty vieläkään. Olemme pärjänneet taloudellsesti jotenkin. Äiti ei ole osallistunut poikansa elatukseen mitenkään koko aikana. Mies jopa maksoi alkuun elatusmaksutkin hänelle, kun oli toiveikas että päätös tulisi pian. Sitten loppuivat rahat. Oli pakko jättää pojan osuus maksamatta. Äiti laittioi maksut ulosottoon. Mieheltä meni luottotiedot. Äiti perui ulosoton. Luottotietoja ei ole korjattu. Hän kokee leimautuneensa, enkä ihmettele yhtään. Hän on mies joka hoitaa asiansa jämptisti.

Kaikesta on jouduttu taistelemaan. Äiti pimitti passin ( siitä kerroinkin aiemmin). Poliisi myönsi uuden. Poika menetti yhden ulkomaan matkan, mutta onneksi pääsi kesällä vihdoin matkallekin! Äiti oli uhannut ettei poika tule saamaan koskaan mopokorttia jos asuu isän luona. Kortti myönnettiin hänelle heinäkuussa. Äiti oli yrmeänä. Hän ei ole juurikaan kutsunut poikaansa käymään koko aikana; ei jouluna eikä lomaaikoina. Hän ei saapunut konfirmaatuikirkkoonkaan. Onnitteli sentään viestillä syntymäpäivänä ja rippipäivänä. Poika ajoi isän hankkimalla mopolla ylpeänä kaikesta huolimatta käymään äidin luona heti kortin saatuaan. Äiti tervehti ja läksi sienimetsään.  

Heinäkuussa mies sai ennakkotiedon että oikeuskäsittely olisi elokuun lopulla - syyskuun alussa. Sen jälkeen äidin asianajaja oli kuitenkin laatinut kirjelmän käräjäoikeudelle jos vedottiin 14.9.2018 päätökseen, ettei isällä ole oikeutta edustaa poikaansa oikeudessa ja käsittelyä ei tulisi järjestää ollenkaan. Tuossa kirjelmässä myöskin väitettiin että poika tosiasiallisesti haluaisi asua tasavertaisesti myös äidin luona ja maksut tulisi ohjata edelleen äidille. Poikaa ei ole kuultu ja hän ei ole itse olliut tuota mieltä. Äiti jonka pitäisi olla asiassa myöntyvänä osapuolena, olikin jälleen hyökkäämässä: vaatien lisää rahaa, vaikka oli aiemmin oli vaatinut maksujen sopimista kiinteäksi aina lasten 18v ikävuoteen asti. Kaikesta hänen tekemisestään kirkuu, että raha määrittelee hänen keissiään.

Käsittelypäivästä ei ole enää kuulunut mitään, ei vaikka mies laati kärjäoikeudelle suoraan siitä kyselyn sen jälkeen, kun myös pojan koulun vaihtohakemus evättiin osoitteen olleessa muualla. Olisi ollut helpotus päästä lähelle kouluun.jossa oli myös nykyiset kaverit, matka lyhyt ja matkakustannukset jäisivät pois.

Mitä mies ajattelee tästä kaikesta? Miten sinä suhtautuisit hänen asemassaan? Kaikki on mennyt pieleen koko ajan, 7 vuotta, siitä lähtien kun he ovat taistelleet erilaisista asioista. Tuntuu, että elämä on pelkkää oikeusmurhaa. En ihmettele, että hän on peloissaan, että taas tulee takkiin. Entä jos äiti voittaa, entä jos on maksettava takatuvasti hänen vaatimiaan rahoja. Henkilökohtainen konkurssi. Sentään siihen emme ole uskoneet että poika palautettaisiin äidille. Vaikka heikkoina päivinä sekin on käynyt varmasti mielessä. 

Miten tämä kaikki on vaikuttanut mieheen?Väsymystä. Hajamielisyyttä. Omaan itseensä vetäytymistä. MIelenkiinnon puutetta. Voitko ihmetellä? 

Entä poika? Näennäisesti ok. Iloinen, reipas, sosiaalinen. Hän on saanut uusia ystäviä. Alkanut liikkua enemmän ja viettää normaalia nuoren elämää kavereineen. Mutta mitä hän ajattelee tästä kaikesta? Ottaa asiat näennäisen tyynesti, mutta voiko se olla mahdollista? Hän ei ole halunnut valita puolta. Ainoastaan asua isän luona ja käydä säännöllisesti äidin luona. Äiti on kuitenkin siivonnut huoneen muuhun käyttöön. Jakanut hänen tavaransa tai sen  toisen kerran käydessään, löysi tavaroitaan pihalta romukasasta. Äiti ei ole pyytänyt käymään ennen kuin poika sai mopokortin. Nyt poika voisi ajaa omalla kustannuksellaan käymään.  Äiti moralisoi ja ihmettelee kun poika ei käy. Viimeksi jokunen viikko sitten kertoi pojalle tämän pikku veljen olevan kaupungilla. Poika kävi tapaamassa veljeään. Selvisi, että myös äiti oli paikalla, muttei halunnut tulla tapaamaan. Istui mielummin sisällä ravintolassa.

MIten minä olen jaksanut? Sulkemalla välillä asiat pois päästäni, tai ainakin yrittämällä sitä. Riittämättömältä kuten miehestäkin. Kun et voi tehdä mitään asioiden hyväksi. Et vaikka kuinka haluaisit. Yrittämällä luoda uskoa itselle ja miehelleni oikeuden voittoon ja yhdessä jaksamiseen. Kun toinen uupuu on toisen jaksettava ja kannateltava. Yhdessä olemme vahvoja <3 Rakastamalla toinen toistamme ja pitämällä huolta pojasta ja tarjoamalle hänelle turvallisen kodin ja terveellisen mallin tulevaisuuteen 

Vielä tulee päivä, kun voimme huokaista, me selvisimme <3

 

 

.

 

 

 

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (1)

Vierailija
1/1 | 

Lopetappas tällaiset kirjoittelut julkisesti, ei näitä asioita tarvitse täällä käsitellä,  varsinkaan kun kirjoitat vain oman totuutenne. Sinä syyllistyt tässä kirjoittelussa kunnianloukkaukseen. Kunnianluokkauksen määritelmä täyttyy tässä blogissasi koska sinut tunnistetaan (omat kasvosi) ja näin ollen tässä kirjoittelussasi mainittu ex- vaimo on myös tunnistettavissa. 

Ja lopuksi jottei tarvitse arvailla kuka tämä kirjoitti niin vihjeeksi annan sen että seuraan tätä asiaa hyvin läheltä ja en ole miehesi ex-vaimo vaan hänelle läheinen miespuolinen henkilö jonka kanssa hän on naimisissa nykyään. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Ajatuksia elämästä, ajanhallinnasta, elämänmuutoksesta, matkailusta sekä koiramaisesta arjestani. Välillä juttua myös mm. polkujuoksuun ja sen oheisharjoitteisiin sekä muuhun kuntoiluun ja hyvinvointiin.   Unelmia - ei vain haaveltavaksi vaan ajatuksella - One Life - make your Dreams come true <3

Hae blogista

Blogiarkisto

Kategoriat