Kun aloitin tämän blogin kirjoittamisen - tiesin, että edessäni olisi haastavin talvi pitkiin aikoihin. Suoriutumista monista vaativista asioista; paineita töissä, uusien asioiden opiskelua, taloudellisia paineita. Tiesin jo kesällä, että tuleva talvi vaatisi minulta henkisesti ja fyysisestikin paljon; ajankäyttöä tulisi suunnitella, jotta ehtisin tehdä kaiken tarvittavan ja pienelle rentoutumisellekin pitäisi osata löytää aikaa. Silti aloitin vielä bloginkin kirjoittamisen kunnianhimoisella tavoitteella - 2 kirjoitusta  viikossa - olen pahoillani lukijani, kuluneen marraskuun aikana en siihen pystynyt.

Tämän blogin ideana itseasiassa olikin olla se henkireikä ja rentoutumiskeino kaikkien arkisten paineiden alla. Olen oppinut jo kauan sitten, että kirjoittaminen on erittäin terapeuttista ja sen avulla voi itse työstää asioita jotka ehkä painavat mieltä tai kirjoittamisen kautta on ilo myös jakaa mukavia kokemuksia. Koska tiedostin paineet joita kohtaisin, halusin myös keskittyä positiivisten asioiden löytämiseen haastavissakin tilanteissa. Olen jo joissakin kirjoituksissa pohtinut raskaita tai stressiä aiheuttavia tekijöitä, mutta pyrkinyt löytämään asioista aina niitä myönteisiä, voimaannuttavia asioita. 

Entäs sitten kun ei vain enää kertakaikkisesti  jaksa?  Jos rakkaasta työstä tulee töihin raahautumista, iloa tuottavista asioista teenäistä "kivaa" ja hienot,  suunnitelmat tulevaisuuden varalle eivät sitten toteudukaan, joihin olet käyttänyt kaiken energiaisi ja voimavarasi viimeiset viikot?  En nyt sano, että kaiken tämän koin, mutta kun yksi asia menee pieleen, voi helposti nähdä kaiken ympärillään yhtenä suurena, synkkänä "möykkynä". Aina aurinkorannan tuijottelut ja uusien matkojen suunnittelu ei vain auta piristämään, hitto.

Olen aina ollut luonteentani peruspositiivinen, iloinen selviytyjä. Joskus se suorastaan ärsytti, kun koin jotain vaikeaa sain kuulla "sinä olet vahva" Teki mieleni huutaa "EN OLE; AUTA" Ajatus siitä, että kaikesta selviää ja kaikessa on jotain hyvää ja asioista on löydettävä niiden valoisat puolet - tuntui ihan hirveältä teennäiseltä sonnalta suoraan sanottuna.

Kuinka sitten selvisin, jälleen? Asiat on asetettava oikeisiin mittasuhteisiin. Jos olen rättiväsynyt, minun ei ole pakkokirjoittaa blogia .Voin vetää happea ja jatkaa sitten kun siltä tuntuu ja minulla on siihen voimia. Luultavasti lopputuloskin on luettavampaa. Opiskelu, kyllä sitä on ylläpidettävä, mutta minun ei ole pakko laittaa lauantaiaamuna kelloa soimaan ja aloittaa umpiväsyneenä. Voin nukkua, nukkua jopa oikein kunnolla ja aloittaa levänneenä vaikkapa iltapäivällä, jäljellä on vielä riittävästi tehokkaita tunteja vuorokaudessa. Ajattelin myös että olisin työviikoilla liian väsynyt opiskelemaan. Opettelin käyttämään pieniä hetkiä joka arkipäivä kuunnellakseni yhden opetusvideon, loppuviikosta huomasin opiskelleeni jo hyvän tovin ennen viikonloppua, joihin olin aluksia ajatellut opintoni keskittää. Työ, vaikkakin rakas, ei ole kaikki kaikessa. Tämä oli ehkä se vaikein juttu selvitettäväksi. Valvoin eräänä yönä ja kaikki mitä yritin miettiä kiertyi tavalla tai toisella takaisin työhön. Sanoin itselleni "ihminen - eikö sinulla ole muka oikeasti mitään muuta elämässäsi" Aloin työstää asiaa ja löytyihän niitä; koirapojat, koti, ihana mies, rakas tytär ( tosin hänen kanssaa puuhailemme enimmäkseen nykyisin juuri töissä), kirjoittaminen, oma hyvinvointi ( no se taas sai ajatukset töihin kun mietin kuinka pitää itseäni fyysisesti hyvässä kunnossa). Pettymysten kohtaaminen ja suunnitelmista luopuminen. Niin, se on monesti vaikeaa, jos sinulla on hieno visio, uskot asiaasi ja joudut luopumaan silti asian toteutuksesta tai ainakin siirtämään sitä. Ajattele asiaa järjellä. Haluat ehkä jotain asiaa kiihkeästi, mutta onko se järkeävää ja mitä ovat riskit asian ympärillä? Johtavatko tunteet toimintaasi? Anna asialle aikaa. Suunnitelmat ovat juuri sitä varten, että voit todeta asian joka toimivaksi tai sitten luopua niistä. Kun saat asioille etäisyyttä saatat todeta itsekin, että olipa hyvä, että pysähdyin miettimään. Ehkä aika ei ollut kypsä tässä kohdassa. Olet todennäköisesti kasvanut ihmisenä ja oppinut uusia asioita.

Hyvästi musta marraskuu - tervetuloa jo alkanut Joulukuu & ihana joulun aika - Innolla odotan myös tulevaa Itsenäisyyspäivää - rakas Suomi 100-vuotta!

Ihanaa alkavaa viikkoa & valoa sydämeesi - asioilla on tapana järjestyä aikanaan ja on hienoa huomata miten kasvamme ihmisinä, kun kohtaamme vaikeuksia, nyt voin sen jälleen sydämestäni sanoa <3

Kommentit (0)

Seuraa 

Alkuviikosta: Ajatuksia elämästä, ajanhallinnasta, elämänmuutoksesta, matkailusta sekä koiramaisesta arjestani. Viikon toisessa kirjoituksessa perehdytään  polkujuoksuun ja sen oheisharjoitteisiin sekä muuhun kuntoiluun ja hyvinvointiin.   Unelmia - ei vain haaveltavaksi vaan ajatuksella - One Life - make your Dreams come true <3

Hae blogista

Blogiarkisto

Kategoriat