Istuin skootterin takaistuimella, lämpimät tuulenhenkäykset hellivät kasvojani. Olemme vihdoin lomalla, tätä on odotettu jälleen kokonainen vuosi. Rakkaani on aivan lähelläni, ajaa varmoin ottein ja minä saan nauttia maisemista kaikilla aisteillani, kuumat tuulahdukset, oliviipuiden tuoksu, upeat maisemat. Nuuhkaisen välillä hänen niskaansa, se kuulemma tuntuu hassulle ja kutittaa. Olen onnellinen, me olemme tässä, yhdessä <3.  

Olemme kolmatta kertaa yhdessä Kreikassa. Tällä kertaa olemme matkustaneet Rodokselle. Yleensä haluan matkoiltani eksotiikkaa, erilaisuutta, ei mitään massaturismia, suomibaareja. Matka Rodokselle on siis tietoinen riski, sanoinkin ennakkoon tätä matkaa eräänlaiseksi "myytinmurtaja matkaksi". Halusin selvitää ja löytää sen aidon Rodoksen ja ne pienet maalaiskylät joihin ihan jokainen turisti ei eksy. - Ja väitän, että onnistuimme

Istuessani tuossa skootterin päällä viikon, ihaillen maisemia, ehdin myös tehdä syväluotaavaa itsetutkiskelua. Kulunut vuosi oli ollut antoisa mutta raskas. Ei lähimainkaan sitä mitä olin jo kokenut  viimeisten viiden vuoden aikana, kun  vuoden 2012 jälkeen   kaikki muuttui - Avioero - uusi parisuhde - uusia ammatteja (kyllä monikossa) - uusia koteja - uusia perheenjäseniä ( niin koiria kuin uusperhearkea) ja oman rakkaan teinitytön kipuilua näissä käänteissä.

Vihdoin vuonna 2017 kaikki alkoi olla kunnossa. Töissä elin unelmaani, työskennellen vihdoinkin liikunnan parissa, mutta samalla olin oppinut alan haasteet ja kuluttavuuden, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Enimmäkseen ajatukseni kumpuilivat tulevassa, odotin innolla ja pienellä kauhulla tulevaa syksyä, siitä tulisi mielenkiintoinen mutta raskas, paljon töitä, opiskelua, haasteita ja uuden oppimista. Samalla haaveilin ja ehkä tsemppasin itseäni " paremmaksi ihmiseksi", väsymykseen vedoten koirien (jatkossa käytän heistä sanaa pojat, sillä he ovat lapsiani) aamu- ja iltalenkitkin olivat kutistuneet hävytömän lyhyiksi. Koin huonoa omaatuntoa jaksamattomuudestani. Kotiin päästyämme heräisin aikasemmin ja jaksaisin paremmin, ostaisin aikaa heille. Suunnittelin myös kuinka olisin ahkerampi, aktiivisempi, pirteämpi. Lukisin omatoimisesti kieliä, siivoaisin.. tekisin sitä ja tätä ja tuota. Niin ja alkaisin jälleen kirjoittamaan blogia, ihan oikeasti. 

Tajusin itsekin, että kaikki nuo ajatukset olivat täysin hulluja. En millään voisi revetä aivan kaikkeen. En silti masentunut ajatuksesta. Nautin jokaisesta hetkestäni Kreikan lämmössä. Se oli toinen kotimme, jonne kaipasimme aina kun edellinen matkamme oli päättynyt.

Tänään on kulunut reilu kuukausi siitä kun palasimme. Arki on alkanut. Herätys soi puolituntia aikasemmin kuin ennen lomaa, pojat ovat saaneet pidemmät lenkkinsä jokaikinen päivä, en ole aloittanut omatoimista kieltenopiskelua, enkä aiokaan, sen sijaan kouluni, liikunnan ammattitutkinnon suorittaminen alkaa reilun viikon päästä. Olen valmistautunut lukemalla vähän alan perusteoksia,  ja uusi blogini on tässä, Drömhus. 

Oletko itse pysähtynyt miettimään elämääsi? Mitä haluaisit ehkä olevan toisin? Onko muutos sen arvoista -  on hyvä pohtia asioita eri näkökulmista, haluttu muutos ei aina välttämättä ole viisas pidemmällä tähtäimellä. Oletko valmis tekemään töitä unelmiesi eteen? Aina muutosten en myöskään tarvitse olla suuria - herätys 30min aikaisemmin on tuonut itselle mielenrauhaa, laadukasta aikaa raikkaassa ulkoilmassa. 

Ihanaa alkavaa viikkoa! 

 

Kommentit (2)

Seuraa 

Alkuviikosta: Ajatuksia elämästä, ajanhallinnasta, elämänmuutoksesta, matkailusta sekä koiramaisesta arjestani. Viikon toisessa kirjoituksessa perehdytään  polkujuoksuun ja sen oheisharjoitteisiin sekä muuhun kuntoiluun ja hyvinvointiin.   Unelmia - ei vain haaveltavaksi vaan ajatuksella - One Life - make your Dreams come true <3

Hae blogista

Blogiarkisto

Kategoriat