Kesä 2015 - Euroopan pakolaiskriisi alkaa näyttää todellisen luonteensa ja pakolaisten määrä alkaa olla hallitsematon. Vaarallisia merireittejä Välimerellä käyttävät sadat tuhannet pakolaiset. Lyhimmillään merireitti on Turkin ja Kreikan pikku saarten välillä. Piskuinen Samoksen saari sijaitsee Egeanmeren pohjoisosassa, vain muutaman kilometrin päässä Turkin rannikosta.

Tämän viehättävän saaren olimme valinneet ensimmäiseksi yhteiseksi Kreikan kohteeksemme, kaikkien toinen toistaan houkuttelevampien saarien joukosta. Miehelleni matka Kreikkaan olisi ensimmäinen, joten halusin jotain erityistä, aitoa ja paikallista, ei liiallisia turistimassoja. Tässä oli paljon pelissä, sillä haluisin hänenkin hurmaantuvan Kreikasta. Salaa toivoin myös, että matkallamme olisi erityinen merkitys, joten senkin vuoksi halusin, että kohde olisi myös sen arvoinen.

Saavuimme Samokselle loppu kesästä, aivan elokuun alussa, uutisia pakolaisvirroista olimme kotona nähneet uutisista, mutta paikanpäällä kaikki konkretisoitui. Majoituimme Samoksen pääkaupunkiin Samokseen ja hotellimme ( nimeltään muuten Samos!)  oli aivan rannalla, tulliaseman vieressä. Jokaikinen aamu istuskellessamme aamiaisella meidät kohtasi sama näky, satamaan, lähes silmiemme eteen yli tuotu kymmeniä kumiveneitä ja pakolaisia istui pelokkaina rivissä laiturilla. Ihmisiä kaikista ikäryhmistä; miehiä, naisia ja lapsia. Tiukkaotteiset vartijat kuulustelivat ja sättivät heitä jo rannalla. Osa vartijoista näytti olevan onneksi rauhallisempia.

Liikuskellessamme aktiivisesti ympäri saarta saatoimme nähdä rauhallisten rantojen  lähesyydessä, tienposkeen heitettyjä pelastusliivejä ja vaatteita. Nuoria miehiä käveli peräkkäin paahtavassa kuumuudessa kohti parempaa tulevaisuutta. He olivat todennäköisesti onnistuneet hoitamaan merimatkan omatoimisesti, ilman ihmissalakuljettajia. Saarella liikkuessamme törmäsimme myös pakolaisleiriin, joka oli rakennettu saaren sisäosaan. 

Näillä kaikilla ihmisillä on varmasti unelmia paremmasta ja he ovat päättäneet ryhtyä sanoista tekoihin. Unelma turvallisesta tulevaisuudesta.  Monelle lähtö oli varmasti ollut vaikea, mutta jos vaihtoehto oli pelätä henkensä puolesta - oli otettava riski Välimerellä ja kohdattava epävarmuus tulevasta.

Meillä matkailijoilla on unelmia, kun matkustamme ulkomaille. Haaveilemme usein lämmöstä, hyvästä ruuasta, leppoisasta oleskelusta, kenties rannalla tai uima-altaalla köllöttelystä, uusien asioiden tutkimisesta ja  elämyksistä. Itsekin voin allekirjoittaa melkein koko listan, hirmuinen rannalla makoilija tosin en ole. Samoksella maistoin ehkä maailman parasta omenapiirakkaa - olimme pienessä maalaiskylässä vuorilla. Paikallisen mummun tavernassa - luulen etten koskaan unohda sitä makua & tunnelmaa <3

Tällä matkalla minulle oli myös salainen unelma, joka toteutuikin, kun rakkaani kysyi vihdoinkin tahdonko rakastaa häntä vielä vanhanakin - kihlauduimme toisena lomapäivänämme, 5.8.2015  tällä ihanan kauniilla saarella! <3 Tarkoituksemme oli luonnollisesti myös hankkia sormukset Samokselta,mutta koska Kreikan talous oli myös tuona kesänä 2015 hyvin syvällä, paikallisissa kultasepänliikeissä oli ainoastaan mallikappaleita sormuksista. Kauppiaat sitten myynnin tehtyään tilasivat sormukset Ateenasta. Emme luonnollisestikaan voineet tehdä kauppoja sillä sormukset eivät olisi ehtineet millään perille muutamassa päivässä.Tämä varmasti vaikeutti ja rajoitti paljonkin heidän kaupankäyntiään erityisesti meille matkailijoille. Kreikan epävakaa talous ja pienten yritysten ongelmat näkyivät myös normaalissa kaupankäynnissä. Jouduimme  varaamaan koko matkakassan käteisenä, pieninä seteleinä, sillä yritykset eivät uskaltaneet tallettaa rahojaan pankkeihin ja tästä syystä korttimaksut onnistuivat vaikeasti, jos ollenkaan.

Kaikkien unelmat eivät kanna - aivan Samoksen kaupungin keskusta kohtasimme lohduttoman näyn; hylätyn rantabaarin aivan päärannan edustalla, ns. paraatipaikalla! Tuolit, pöydät ja aurinkovarjot oli vain jätetty paikoilleen ja lähdetty. Ravintolan pieniin sisätiloihin olivat ovet auki ja kaikki näytti niin lohduttomalle, mutta silti meille haaveilijoille heräsi ihana unelma - ajattele miltä tuntuisi pyöritää pientä rantakahvilaa meidän rakkauden saarellamme! Silloin ensimmäisen kerran leikkisästi heitimme ajatuksen, että voisimme joskus asua Kreikassa.  

 

 

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Alkuviikosta: Ajatuksia elämästä, ajanhallinnasta, elämänmuutoksesta, matkailusta sekä koiramaisesta arjestani. Viikon toisessa kirjoituksessa perehdytään  polkujuoksuun ja sen oheisharjoitteisiin sekä muuhun kuntoiluun ja hyvinvointiin.   Unelmia - ei vain haaveltavaksi vaan ajatuksella - One Life - make your Dreams come true <3

Hae blogista

Blogiarkisto

Kategoriat