Koko viikon odotin ensilumen leijailua ja eilen se vihdoin tapahtui! Vaikka lumentulo aloittaakin pitkän, pimeän ja kylmän ajanjakson, jonka päättymistä alkaa odottaa jo useimmiten tammikuussa, on se silti joka syksy odotettu ihana ja piristävä muutos! Lumi tuo valoa muuten niin pimeään ja usein märkään vuoden aikaan. Samalla se aloittaa virallisesti joulun odotuksen. Viime vuosina ei ole ollut kovinkaan innokas jouluihminen, mutta jotain minussa on muuttunut ja olen jälleen alkanut odottaa joulua ja sen lämmintä tunnelmaa.

Syy-yhteys ensilumen ja joulun välillä on hauska; yläasteen aikainen ruotsin lehtorini Heleena Räisänen kertoi meille joskus tunnilla, että nähdessään ensilumen leijailevan hänellä on tapana kaivaa Elviksen joululevy esille ja soittaa sitä. Tiedättekö - tuo tarina oli niin lumoava että varastin sen itselleni! - En tosin ihan vielä silloin mutta vähän vanhemmalla iällä, joinakin vuosina toteutus  on jäänyt ajatusasteelle, mutta nähdessäni ensi lumen leijailevan muistan tuon tarinan aina. Tänä vuonna siirsin toteutuksen nykyaikaan ja se ei ollut ollenkaan niin hohdokas - Spotify - hakusana "Elvis Christmas" ja siellähän se oli ensimmäisenä oma suosikkini jota kuvittelen Heleenankin kuunnelleen "Blue Christmas". 

Lumi on ollut minulle tärkeä elementti aina - varsinkin lapsena rakastin sitä! Sain sukset ollessani 2-vuotias (tosin tuolloin ulkona oli kuulemma ollut "liian liukasta" joten siirsin harrastuksen sisätiloihin kotimme olohuone-keittiö ympyrään) mutta jo kolmevuotiaana nappasin voiton tytöt 3v sarjassa, tosin olin ainut osanottajakin :D

Muistan että vielä vähän isompanakin ensilumen tulo tarkoitti sitä että sukset kaivettiin esille ja lähdin oitis nurmikolle hiihtämään! Jotekin muistelen ettei isä ihan hirveästi tykännyt aina tästä, sillä kyllähän ne sukset pohjat siinä varmasti vähän kärsivät :) Teini-ikään asti hiihdin kaiket talvet silkasta nautinnosta lajiin - kilpailin kyllä piirin tasolla, mutta silti se ei ollut totista puurtamista ja sanoisin että menestystä tuli se vähä mitä tuli  enemmänkin luonnonlahjoilla kuin harjoittelulla. Parhaimmaksi saavutuksekseni tui kuitenkin piirinmestaruus tytöt 14v viesteissä, josta lunastimme paikan SM-hiihdoissa. Syy hiihtourani loppumiselle ei suinkaan ollut teini-iässä vaan sairastin hinkuyskän, jonka jälkeen hengitystieni eivät sietäneet pakkasilmassa hengästymistä moneen vuoteen.

Nyt aikuisiällä olen hiihtänyt hävyttömän vähän - tilalle on tullut niin paljon muuta ja aika ei riitä kaikkeen. Usein näin syksyin halu on kova ja suunnitelmat mahtavia, asunhan nykyisin lähes hiihtoradan varrella, mutta aina löytyy selityksiä miksi kilometrejä ei kerry. 

Monelle aikuiselle hiihtäminen on kirosana. Koululiikunta hiihtokilpailuineen on tappanut innon ja monen olen kuullut sanovat että kun enää ei ole pakko, niin hiihtämään en mene! Mitäpä jos silti kokeilisit? Ja jos päädyt tähän rohkeaan kokeiluun - suosittelen, että aloitat tasaiselta maalta tai mielellään siis vaikkapa kunnon talven koittaessa ihan tasaiselta järvenjäältä. Anna suksille mahdollisuus - saatat yllättyä! -Niin on käynyt monelle!

Pirteää alkavaa viikkoa!

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Alkuviikosta: Ajatuksia elämästä, ajanhallinnasta, elämänmuutoksesta, matkailusta sekä koiramaisesta arjestani. Viikon toisessa kirjoituksessa perehdytään  polkujuoksuun ja sen oheisharjoitteisiin sekä muuhun kuntoiluun ja hyvinvointiin.   Unelmia - ei vain haaveltavaksi vaan ajatuksella - One Life - make your Dreams come true <3

Blogiarkisto

Kategoriat