Kirjoitukset avainsanalla #ero #parisuhde #kunnainenjuo #alkoholismi #huoltajuuskiista

Äiti, isä ja lapset, idyllisesti maaseudun rauhassa, Äiti kotona lasten kanssa, isä hankkien "leivän pöytään". Viikonloput yhdessä puuhastellen lasten ehdoilla pieniä kotoisia asioita. Sitten, pikku hiljaa, salakavalasti tapahtui jotain. Äiti oli ollut liian kauan kotona, eristäytynyt ja kaiketi tylsistynyt arkeen. Hän alkoi viihdyttää itseään viattomasti lasillisella viiniä silloin tällöin. Pikku hiljaa, huomaamatta lasillisia kului enemmän. Mies ei aluksi huomannu mitään, olihan hän päivisin töissä. Jossain vaiheessa vaimo alkoi juoda avoimemmin ja enemmän. Mies häpesi vaimonsa juomista, vaikkei itsekään mikään absolutisti ollut. Pikku hiljaa he alkoivat viettää vähemmän ja vähemmän aikaa yhdessä, eristäydyttiin idyllisen unelmatalon eri kerroksiin omiin puuhiin. Jossain vaiheessa kaiketi havahduttiin siihen että toisen kanssa ollaan "koska on aina oltu ja niin kuuluu tehdä"  Asioista ei puhuttu. Vaimo alkoi viihtyä enemmän netissä, hakien hyväksyntää ja löysikin lohdutusta yksinäisyyteensä. Mies oli yksinäinen ja väsynyt. Hän huolehti yhä enemmän lapsista. Vaimolle oli alkanut tulla menoja, hän kaipasi "omaa aikaa". Mies ehkä aavisti jotain muttei halunnut myöntää sitä itselleen mikä oli ilmeistä. Vaimo oli löytänyt toisen. Yhtenä kauniinä kevätpäivänä hän sanoin sen ääneen "olen rakastununut toiseen". Mies oli musertunut ja neuvoton.

Työpaikalla oli kiva työkaveri, ei vähempää kuin pomon vaimo, jonka kanssa oli luonteva jutella. Mies oli ollut pitkään samassa työpaikassa ja he tunsivat toisensa hyvin. Pelkkä miehen olemus kertoi ettei kaikki ollut kohdallaan. Mies kertoi huolensa ja tunsi miten osa taakasta keveni, kun sen oli saanut kertoa edes jollekin, tutulle, mutta riittävän vieraalle, joka osasi kuunnella myötätuntoisesti, tsemppasi ja rauhoitteli, muttei neuvonut. Mies oli jo heidän ensitapaamisellaan, työhaastattelussa pannut merkille naisen hauskan ulkonäon ja iloisen olemuksen. Nyt tässä hetkessä, vuosia myöhemmin hän katsoi tätä jälleen, tällä kertaa kuin pelastavana enkelinä, joka antoi hänelle toivoa, sinä selviät ja kaikki voi vielä muuttua parhain päin. 

Mies palasi töistä aiemmin kuin aikaisemmin, vihdoin usemman vuoden hiljaisuuden jälkeen he keskustelivat vaimon kanssa ja päättivät vielä yrittää yhdessä. Vaimo myönsi yksinäisyyden vieneen hänet epätoivoon ja todellisuuden sumentuneen. Hänkin halusi lasten parasta, ydinperheen.. 

Elämä jatkui, vaimo meni töihin, mutta vuosia sitten alkanut viinin juonti ei loppunut ja hyvin pian puolisot olivat samassa tilanteessa, eristätyneinä omiin oloihinsa. Vaimo alkoi yhä enemmän viettää vapaa-aikojaan lasten kanssa vanhempiensa luona toisella paikkakunnalla. Mies jäi yksin, pitkien työpäivien jälkeen lämmittämään taloa ja huolehtimaan koirasta, jonka vaimo oli aikoinaan välttämättä halunnut, mutta josta oli tullut miehen juttukaveri ja ystävä. Ja sitten oli työpaikan ystävä. Yhä useammin mies huomasi ajattelevansa häntä. Yhä useammin hänellä ei ollutkaan  kiire kotiin vaan hän halusi jäädä juttelemaan niitä näitä työpaikalle. Pikku hiljaa varovasti jutut muuttuivat henkilökohtaisemmiksi, ajatuksia alettiin vaihtaa myös parisuhteesta ja perheestä ja haaveista millaista pitäisi olla. Heillä oli hämmästyttävän samanlaiset tilanteet kotona. Tapahtumat lähtivät vyörymään vauhdilla ja he huomasivat haluavansa yhteisen elämän, asunnon, jossa olisi vain yksi kerros ja alkoholia tämä suhde ei kaipaisi. 

Eroista tuli sotkuiset ja rumat, vaikka he yrittivät tehdä kaiken toisia ajatellen ja mahdollisimman vähän ketään satuttaen. Samaan aikaan oli käynyt ilmi, että myös vaimolla oli jo jonkun aikaa ollut uusi mies, työkaveri. Tämä oli miehelle helpotus, vaimo ei jäisi yksin ja hän ei olisikaan yksin se "paha perheen rikkoja". Vaimo uusi mies muutti heti miehen lähdettyä taloon ja he menivät pikavauhtia naimisiin. Alussa lasten asiat luistivat ja ex-puolisot jopa soittelivat ja vaihtoivat viestejä lasten tapaamisista. Myös  tapaamisviikonloppujen vaihdot onnistuivat ongelmitta. Kaikki meni hyvin niin kauan kunnes mies ja tämän uusi puoliso muuttivat yhteen. ( niin he asuivat ensimmäset kuukaudet omillaan, totutellen uuteen tilanteeseen, sopeutuen ja sopettaen läheisiään) 

Tänään tarinan pariskunnan erosta on kulunut lähes kuusi vuotta. Vaimo on edelleen katkera ex-miehelleen. Hän on uhkaillut tätä yksinhuoltajuudella kaikki nämä vuodet. Pian miehen ja tämän uuden vaimon muutettua yhteen, lasten tapaamiset alkoivat vaikeutua. Äiti on terrorisoinut lasten tapaamisia kaikki nämä vuodet, keksinyt muita menoja, lahjonut ja vedonnut yksityiskohtaisen tapaamissopimuksen pykäliin, jotta isä saisi jännittää jokaisen tapaamisen onnistumista.

Mies istuu yksikerroksisen omakotitalonsa sohvalla ja odottaa. Sosiaaliviranomaiset ovat tulossa kotikäynnille, selvittämään pystyykö hän nykyisen vaimonsa kanssa tarjoamaan lapsilleen asialliset olosuhteet ja onko hänestä isäksi.. Mies on jännittynyt vaikka asia on päivänselvä, heillä on kaunis ja siisti koti. Lapsilla on omat viihtyisät huoneet, joiden sisustukseen he ovat voineet vaikuttaa. Lapsilla on harrastusvälineitä ja heidän kanssaan puuhaillaan kotoisia mukavia asioita. Välillä käydään pienillä retkillä. Hänelle täysin vieraat ihmiset ovat tulossa arvioimaan hänen vanhemmuudentaitojaan lyhyen tapaamisen perustella ja antavat tapaamisesta lausunnon käräjäoikeudelle. 

Jos kysessä olisikin satu, päättäisin tarinan sanoihin: "Sen pituinen se" , mutta koska tämä tarina on pääpiirteissään valitettavasti  täyttä totta ja tarina ei pääty tähän. 

Rakkauden päätyttyä älä katkeroidu vaan näe se hyvä mitä siinä joskus oli <3 

 

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Alkuviikosta: Ajatuksia elämästä, ajanhallinnasta, elämänmuutoksesta, matkailusta sekä koiramaisesta arjestani. Viikon toisessa kirjoituksessa perehdytään  polkujuoksuun ja sen oheisharjoitteisiin sekä muuhun kuntoiluun ja hyvinvointiin.   Unelmia - ei vain haaveltavaksi vaan ajatuksella - One Life - make your Dreams come true <3

Blogiarkisto

Kategoriat