Kirjoitukset avainsanalla #marathon #marathonmatkat #urheilumatkat #kestävyysjuoksu

New York City Marathon 6.11.2011

Sillä nimellä minua usein kutsuttiin kotikaupungissani. Vuoden  2014 heinäkuussa kuitenkin  kävelin pettyneenä kotiin parin kilometrin matkan, olin juuri lähtenyt lenkille; takareidessäni sykki kipu, joka  pakotti minut kävelemään. Oireita oli ollut jo pidemmän aikaan ja vaikka olin käynyt fysiotrerapeutillakin, oireet vain pahenivat lenkki lenkiltä. Helsinki City Maratonille oli aikaa 3 viikkoa. Tämä oli nyt tässä. 

Olin juossut vuodesta 2006. Takana oli tuhansia harjoituskilometrejä, 10 täyspitkää ikimuistoista ja erilaista maratonia eri puolilla maailmaa. Olin tehnyt kaupunkikierroksen kerran New Yorkissa ja Budapestissä , kahdesti Berliinissä .Tukholmassa ja Helsingissä molemmissa kolmesti. Puolimaratoneja oli kertynyt liki saman verran, lähinna Helsingissä, Helsinki Cityrun, joka avasi kesäisen juoksukauden aina toukokuussa oli jo perinne ja suosikkini. Tietynlainen kevätkunnon mittari.

Olin jo 2005 alkanut salaisesti haaveilla juoksemisesta, puolimaratonin juokseminen olisi huikea saavutus. Yritin ehkä aloitellakin harjoittelua, mutta oli helppo aina lopettaa, vedoten kiireeseen ja tyttärenikin oli tuolloin vasta 4 vuotias. Olin myös tottapuhuen melko huonossa kunnossa. Tajusin ainakin alitajuisesti ettei minun vielä kannattaisi asettaa itselleni tuollaisia tavoitteita, vaan rakentaa sinnikäästi pohjakuntoa. Niinpä aloin käymään BodyPumpissa ja kävelylenkeillä. Muistan ikuisesti ne ensimmäiset BodyStep tunnit, kun kunto ei kertakaikkiaan meinannut riittää tuon 60minuutin läpiviemiseen. Vuonna 2006  löysin Sport lehdestä harjoitusohjelman puolimaratonille. Se tähtäsi juurikin Helsinki Cityrun tapahtumaan ja harjoittelu alkaisi helmikuussa. Ei kovin innostava aika vuodesta aloittaa juoksua nollasta. Kävin lenkillä ehkä kahdesti ja lopetin, Mutta säästin ohjelman, jonka olin saksinut irti lehdestä. Keväällä radio Nova alkoi mainostaa syksyistä Popmaraton tapahtumaa Vuokatissa. Päätin, että nyt sen teen! Kaivoin harjoitusohjelman esille ja aioin aloittaa heti  kesäkuun ensimmäisellä viikolla harjoittelun tuohon syksyiseen tapahtumaan. Taisin innoissani ilmoittautuakin heti mukaankin!

Hauskojen sattumusten kautta pyysin siskoani Satua mukaan lenkille. Hän ei päässyt mut nuorin siskoni Sini, tuolloin vasta 14 vuotias lähti mukaani ja siitä alkoi meidän yhteinen harjoittelu ja tärkeä kahdenkeskinen aika.  Meillä on ikäeroa lähes tasan 20 vuotta, mutta meillä oli harrastus joka yhdisti meitä ja toi meidät samalle tasolle. Kannustimme toisiamme jaksamaan ja jatkamaan. Tämä rikastutti ja syvensi  suhdetamme ja teki siitä ainutlaatuisen. Myös tuolloin 18 vuotta täyttänyt Satu kävi ajoittain kanssamme lenkillä. 

Sinin kanssa Tukholmassa 2009

En tiedä johtuiko intoni ja päättäväisyyteni projektille siitä, että olin saanut juoksukaverin. Itse pidän sitä ehkä merkittävimpänä seikkana sille, ettei projektini katkennut vaan harjoittelin sinnikkäästi ja juoksimme ensimmäisen puolimaratonin elokuussa, ja vieläpä huippuaikaan 2:05. Aloitellessani vasta harjoittelua kesäkuussa, näin  paikallislehdessä Tanhuvaaran Urheiluopiston maratonkoulumainoksen, joka alkaisi syyskuussa. Hullua, mutta tajusin jo alkuvaiheessa että haluan ehdottomasti juosta tuon kuninkuusmatkan, vaikka vasta tavoittelin kuntoa puolimaratonille! Ilmoittauduin muutaman päivän mietittyäni mukaan maratonkouluun! Minulle se tarkoitti samaan kuin olisin ilmoittaunut itse maratonille! Harmiksemme siskoni Sini oli vielä tuolloin 2008 liian nuori osallistuakseen täyspitkälle maratonille (osallistujan tulee täyttää kisavuonna 18 vuotta) Jatkoimme harjoittelua yhdessä ja keväällä 2009, Sinin ollessa vain 17 vuotias (syyskuussa 18v) juoksimme yhdessä Tukholman maratonin. Olosuhteet olivat näännyttävät, lämpötila oli tuona päivänä Tukholmassa liki +30 astetta. Selvisimme maaliin mutta Sini jätti maratonmatkat ja keskittyi opintoihin ja muuttikin pian tuo jälkeen Kuopioon jolloin päivittäiset lenkkimme jäivät. Olin kuitenkin saanut niin vahvan pohjan harrastukselleni, että "pärjäsin myös yksin" ja ilmoittauduttuani maratonkouluun olin saanut myös uusia ystäviä. Sarista tuli minulle läheinen ja kävimme lenkeillä yhdessä viikottain ja teimme kaksi hullun hauskaa maraton matkaa Berliiniin yhdessä. 

Minä Berliinissä 2012

New Yorkiin matkustin yhdessä tyttäreni Nellan ja äitini kanssa. Juoksin maratonin 40-vuotispäivänäni! Se oli kokemus jota en unohda koskaan! En pitänyt kiirettä, fiilistelin, valokuvasin ja kyllähän se 42kilometriä myös varmasti koetteli lihaksia, kramppasikin yhden sillan alla, mutta en oikeastaan muista kipua tai kärsimystä, muistan vain tuon 5 tunnin unohtumattoman elämyksen New Yorkin kaduilla.

New York 2011 marraskuussa

Viimeinen maratonini Tukholmassa oli ääripää sille ensimmäiselle, lämpötila oli +4 astetta kesäkuisessa Tukholmassa, vettä satoi ja tuuli. Siskoni Satu oli tuohon aikaan jo kesävalokuvaajana paikallislehti Itä-Savossa ja sattuma puuttui jälleen peliin, eräs matkaseurueemme jäsen ei päässytkään mukaan, niinpä Satu lähti matkaan tekemään kuvareportaasia tuosta hyisestä reissusta. Siellä hänelle heräsi hullu ajatus - muistan hänen sanoneen "näyttää niin sairaalle, tuota on kokeiltava! " Lupauduin ilomielin sparraajaksi. Treenasimme seuraavan vuoden, enimmäkseen omaan tahtiin, mutta matkustimme yhdessä Budapestiin juoksemaan maratonia! Tavoitteemme oli 5 tunnin alitus, olen aika ylpeä meistä, alitimme tavoitteen puolella minuutilla ! Tuo maraton oli minulle "helppo" jos maratonista voi koskaan niin sanoa. Olin siihen aikaan hyvässä juoksukunnossa ja "jäniksen" ja tsempparin roolini onnistui. Elämäni rennoin ja siinä mielessä onnistunein maraton jäi tällä erää viimeiseksi. Täysi kymmenen mitalia oli tullut kerättyä. Se oli myös eräänlainen virstanpylväs ja motivaation rakentaminen jatkolle oli vaikeaa. Olin saavuttanut asiat joita maratonilta tavoittelin, myös aikatavoite juosta maraton joskus alle 4:30 oli lähes täytetty, Berliinin hieno 4:33 riitti minulle. 

Sadun kanssa Budapestissä 2013

Minä olin myös uudessa elämäntilanteessa. Olin eronnut edellisen vuoden marraskuussa ja elin nyt onnellista uutta parisuhdetta, olin myös uudessaa palkkatyössä. Minulla oli uusi koti. Kaikki oli muuttunut. Aikaa juoksemiselle oli vaikea löytää ja sitten oli vielä kipeä jalka. Katsoin totuutta silmiin ja totesin että eräs aikakausi on päättynyt. On aika tehdä jotain muuta. Olo oli haikea, rakkasta harrastuksesta luopuminen ei ole helppoa. Asia joka oli täyttänyt vapaa-aikasi, ajattelusi, on yhtääkkiä mennyttä. 

Siinäpä lyhyesti kestävyysjuoksuhistoriani.  Miksi kerron tämän kaiken? No ehkä muistokseni itselleni. Jokaikinen maraton noista kymmenestä ansaitsisi varmasti oman tarinansa, mutta tämä läpiläpileikkaus kertoo myös yhyesti mistä kestävyysjuokussa on kyse  meillä kuntoilijoilla:

1. varsinkin alussa treeniseuran merkitys on uskomattoman suuri - kun sovit lenkin ystävän kanssa, sinun tulee lähdettyä lenkille, et kehtaa perua

2. aseta itsellesi tavoite, vaikka pienikin ja ilmoittaudu heti mukaan tapahtumaan vaikka sinne olisi pidempikin aika ( minulla oli aina seuraava maratonilmoittauminen jo "sisällä" kun juoksin edellistä. joskus sitä siellä juokusn lomassa vähän kirosinkin :D 

3. Suunnittele harjoitteluasi, älä anna työkiireiden tai iltamenojen sotkea suunnitelmia, järjestele, vaihda treenipäiviä. Mieti edellisellä viikolla kuinka toteutat seuraavan viikon harjoitukset

4. Jos mahdollista: Liity maraton- tai juoksukouluun tai kysy pätevältä kestävyysvalmentajalta neuvoja sinulle sopivan harjoitusohjelman laatimiseksi. Myös lehtien ohjelmat voivat olla hyviä, mutta koulussa saat lenkkiseuraa, saat valmentajan jolle tietyllä tavalla olet "tilivelvollinen" treenaamisestasi. Saat neuvoja juoksutekniikkaan ja ehkäpä näin vältyt rasitusvammoilta

4. Opi kuuntelemaan kehoasi heti alussa. Tunnista aito väsymys ja "ei jaksa" fiilis

5. Anna elimistölle riittävästi tilaa lepoon ja palautumiseen. Juoksemaan oppii juoksemaalla ja juoksukilomterit kerryttävät kestävyyskuntoasi, mutta älä kuormita itseäsi liikaa. Tukkoon ajettu keho ei ota vastaan harjoituksia. Miulummin periaatteella vähemmän on enemmän. Panosta miulemmin harjoitteiden  laatuun kuin määrään

6. Anna keholle tilaa tottua uuteen harrastukseen. Jalat vaativat totuttelua iskutukseen, varsinkin jos juokset asfaltilla. Jos mahdollista suosi pehmeämpää alustaa. Kävele aluksi ylämäet

Nyt menimmekin jo vähän alueelle josta olisi tarkoitus kirjoittaa ensimmäisessä varsinaisessa kirjoituksessa jossa lähden valmistautumaan tähän uuteen projektiin. Mitä tekijöiitä on otettava huomioon kun aloittaa polkujuoksua tai juoksua yleensäkin? Seuraava juoksujuttu ilmestyy la 16.6 . Tervetuloa juoksemaan kanssani!

 

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Alkuviikosta: Ajatuksia elämästä, ajanhallinnasta, elämänmuutoksesta, matkailusta sekä koiramaisesta arjestani. Viikon toisessa kirjoituksessa perehdytään  polkujuoksuun ja sen oheisharjoitteisiin sekä muuhun kuntoiluun ja hyvinvointiin.   Unelmia - ei vain haaveltavaksi vaan ajatuksella - One Life - make your Dreams come true <3

Blogiarkisto

Kategoriat