Kirjoitukset avainsanalla #rakkaudestaliikuntaan #liikunta #rakasharrastus #tunteet #muistot #elämyksiä

hetken tie on kevyt

Tammikuinen pakkasaamu jokunen viikko sitten, maanantai. Väsytti, taas uusi viikko haasteinen vasta alkamassa. Ulkoilutan kiireisesti poikia. Joka-aamuinen rituaali. Sää on kaunis, ajatus harhautuu haaveilemaan vapaapäivästä - olisinpa vapaa lähtemään vaikkapa luistelemaan - viileittäisin pitkin Pihlajavettä Punkaharjulla - antaisin pakkasen purra hellästi poskipäitäni ja  nauttisin hentoisesta auringonpaisteesta, joka yrittää pilkistää esille pilviverhon takaa. Palaan nykyhetkeen. Ei tänään. Ei ehkä koko talvena. Kiire. Stressi. Suorittamista. Lähestyn kävelylenkilläni kuntorataa, jossa jo lapsen hiihdin kilpaa. En ole suinkaan menossa sinne kävelemään. Mutta pakko mennä kurkistaman missä kunnossa latu on tänään. Ajatus karkaa elämäni tähtihetkeen hiihtoladulla. Piirinmestaruus viestihiihdossa, kotiareenalla Aholahdessa. Olen joukkueemme aloittaja. Radan tiukimmassa nousussa ohitan kovamaineisen Mikkelin hiihtäjien joukkueen. Mäessä on katsojia tätä todistamassa - jollain tekniikalla, sana kiirii lähtoalueelle. Tunnelma on odottava ja jännittynyt. Tuon kaikkien yllätykseksi joukkueemme ensimmäisenä vaihtoon. Elämäni hiihto.

Sm-kisapaikka Rukalle lunastettiin pm-voitolla, oma startti jäi tekemättä, se onkin toinen tarina
Sm-kisapaikka Rukalle lunastettiin pm-voitolla, oma startti jäi tekemättä, se onkin toinen tarina

Palaan nykyisyytteen ja huomaan miten kyynelet valuvat vuolaasti pitkin poskiani kun muistelen ja eläydyn tuohon vanhaan hetkeen. Hymyilyttää ja vähän ehkä hävettääkin. Tässä minä seison kuntoradan reunalla kaksi koiraa talutushihnoissa ja itken vuolaasti. Mahtoi olla erikoinen näky maanantaisessa pakkasaamussa. 

Tilanteesta huvittuneen sukellan syvemmälle liikunnallisiin muistoihini ja mieleeni nousee toinen  elämäni liikunnallinen  tähtihetki.

Helsingin Olympiastadion 2008. Ensimmäinen maratonini. Lähestyn maalialuetta. Kapuan viimeistä rinnettä Olympiastadionin vieressä ja siellä se näkyy, Olympiatunneli - väsymys, kylmät väreet, itku - tässä minä tavan kuntoilija juoksen Paavo Nurmen jalanjäljissä stadionille kyynelten vieriessä pitkin poskia, vajaa kierros stadionilla, kansa hurraa! Olen maalissa itseni voittaneena sankarina ja varmasti kerrassaan hassun näköisenä :) 

Palaan takaisin nykyhetkeen. Ei tarvitse palata kuin pari viikkoa ajassa taaksepäin kun edellisen kerran liikutuin liikunnan tuomasta hyvästä olosta.Vuoden viimeinen spinnitunti. Olen ohjaamassa. Salissa on mukavasti asiakkaita. Lopetamme tunnin juhlavasti Abban Happy New Year biisiin, ja sieltä ne taas tulevat: onnen kyynelet - soperran asiakkaille kiitokseni kuluneesta vuodesta, innokkaasta osallistumisesta, peittelen kyyneleitäni, nolostun, kun huomaan että tilanne saa minut niin suuren liikutuksen valtaan, että meinaan ratketa aivan täydellisesti. 

Rakastan liikuntaa. Se on aina ollut tärkeä osa minua. Olen imenyt sen kirjaimellisesti äidinmaidossa. Äitini juuri kertoi kuinka hiihti vielä kilpaa minua odottaessani, niin että oksensi erääänkin kisan aikana.  Liikunnan  tuomaa mielihyvää on vaikea kuvaille sellaiselle, joka ei tunne samoin. Onko sinulla jokin intohimo elämässäsi? Se voi olla joku taiteenlaji tai harrastus, josta saat suurta mielihyvää ja rentoudut. Toivottavasti on. Meillä jokaisella pitäisi olla. Raskaan arjen keskellä jaksamiseen tarvitsemme rentoutuskeinoja, elämyksiä ja onnistumista.

Liikunta, sen monissa muodoissa on minulle sellainen <3

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Alkuviikosta: Ajatuksia elämästä, ajanhallinnasta, elämänmuutoksesta, matkailusta sekä koiramaisesta arjestani. Viikon toisessa kirjoituksessa perehdytään  polkujuoksuun ja sen oheisharjoitteisiin sekä muuhun kuntoiluun ja hyvinvointiin.   Unelmia - ei vain haaveltavaksi vaan ajatuksella - One Life - make your Dreams come true <3

Blogiarkisto

Kategoriat