Kirjoitukset avainsanalla tytär äiti-tytärsuhde rakkaus

Poiminta

Katselin sinua ensimmäisen kerran sumein silmin synnytyssalissa ja muistan ajatteleeni  "miten ihmeessä saan sinut kestämään ehjänä aikuiseksi asti. Olet niin pieni, avuton ja täysin minun varassani" 

Tuosta illasta on kulunut 17 vuotta. Sinusta on kasvanut kaunis nuori nainen. Päättäväinen, reipas ja itsevarma. Pärjäät tässä maailmassa, mutta silti olet minulle se rakas pieni tyttöni, josta kannan edelleen huolta. Siitä äitiydessä on kyse, ei huoli ja huolehtiminen lakkaa varmasti koskaan. Sen olen vuosien saatossa oppinut, että aiheet huolille vain muuttuvat. 

Kun olit pieni huolehdit ettet satuittaisi itseäsi rappusissa, kävelin takanasi kun opettelimme kiipeämään kotimme portaita yläkertaan. Kun saavutit ylimmän portaan taputimme yhdessä. Tästä onkin jäänyt mieleen hauska muisto kun tätisi Sini oli sinua vahtimassa ( ja tädillähän oli ikää noin 12 vuotta). Sinin ote oli vähän herpaantunut ja olit päässyt yksin rappusiin, minä tein töitä työhuoneessa. Havahduimme yhtäaikaa Sinin kanssa kun kuulimme iloisen taputuksesi yläkerrasta :)

Vähän isompana sait ensimmäisen oikean polkupyöräsi. Olit jo oppinut ajamaan ilman apupyöriä, mutta taisimme ensimmäisen kerran harjoitella ajamista kotimme hiekkatiellä. Naapurin pappa tuli minua jututtamaan ja sinä läksin menemään pyörälläsi kevyesti viettävää alamäkeä, tajusin, että nyt pitäisi juosta sinut kiinni, tuo näyttää liian vaaralliselle kun näin että vauhtisi vain kiihtyi, mutta naapurin papalla vain riitti juttua. Kun oli jo liian myöhäistä läksin juoksemaan perääsi ja kaaduit pyörinesi tielle. Polvet hiekassa ja pikku kivien haavoittamina. Et voi uskoa miten olen soimannut itseäni etten lähtenyt juoksemaan perääsi aiemmin tai lähtenyt heti kulkemaan vierelläsi, että olisit välttynyt siltä kipeältä. 

Kun saavuit teini-ikään pyörät vaihtuivat mopoiksi.  Itse et mopokorttia koskaan halunnut, mutta miten pelkäsinkään kun ajelitte Popin kanssa milloin missäkin! Jännitin muutenkin teini-ikääsi, miten vaikea siitä tulisi. Olet aina ollut voimakastahtoinen ja pelkäsinkin miten läheinen suhteemme kestäisi tuon ajan -  mutta minusta selvisimme melko hienosti!

En ole  aina voinut suojella sinua kaikelta, eikä niin kuulu ollakaan. On hyvä, ettet ole joutunut kokemaan paljon fyysistä kipua, mutta monia elämän pettymyksiä ja epäoikeudenmukaisuuttakin  olet varmasti jo joutunut kohtaamaan elämässäsi. Olen yrittänyt  antaa sinulle suuntaviivoja, ohjeita ja apua, jotta osaisit itsenäisesti tehdä viisaita ratkaisuja elämässäsi ja jotta tiesi olisi mahdollisimman tasainen. Oma polkuni on ollut kaikkea muuta, ja olen yrittänyt auttaa sinua tekemään hyviä ratkaisuja. Antanut neuvoja, jotta pohtisit ratkaisujasi ja mitä ikinä sitten päätätkin ja teetkin, olen luvannut olla aina tukenasi. 

Olethan sinäkin töppäillyt, kuten me kaikki. Olen onnellinen, että olet uskaltanut olla minulle avoin. Olemme puhuneet kipeistäkin asioista rehellisesti. Opetin sinulle pienestä pitäen, että vaikka mitä tapahtuisi "vaikka sinä pankin ryöstäisit" minä en sinua hylkää ja minulle voit huolesi kertoa. En sinulle huuda, se ei auta asiassa, olipa tapahtunut mitä tahansa. Parempi on jutella ja käydä läpi miten olisi pitänyt tehdä tai olla tekemättä, kuin huutaa. Kerran muistan, että kuitenkin huusin. En kerro tapausta tarkemmin, mutta te  tytöt olitte olleet pelottavassa tilanteessa ja neuvokkaasti olit soittanut ystävällesi ambulanssin , mutta minä kuulin asiasta vasta kyliltä. Silloin olin vihainen. 

Nyt olet aikuisuuden kynnyksellä. Ystävilläsi on autoja. En voi, enkä halua  kahlita sinua kotiisi. Miten voin sinua suojella? - Voin edelleen antaa sinulle hyviä neuvoja ja ohjailla ehkä mielipiteilläni valintojasi, auttaa sinua itse tekemään oikeita, järkeviä päätösiä. Oli ihana kuullu,kun sanoit minulle yhtenä iltana kun ensilumi oli tullut maahan "pitää vähän kattoa kenen kyytiin menee" No olen sitä samaa puhunut kesät talvet ja tiedän, että sinulla on tervettä järkeä tässä asiassa vuodenajasta riippumatta.  

Otit ensimmäisen tatuointisi loppukesästä. Olit puhunut siitä pitkään. Olin kehottanut sinua harkitsemaan ja miettimään päätöstäsi pitkäkestoisesti. Halusit meidän, vanhempiesi syntymäajat solisluusi alapuolelle. Yritin saada sinut näkemään asian aikuisena. Mieti kun sinulla on omia lapsia, eikö vaikkapa lapsesi syntymäaika olisi rakkaampi ja tärkeämpi? En jyrkästi kieltänyt ,mutten myöskään luvannut. Ajattelin että odottaisit, kun täytät 18 vuotta. Mutta siinä ne sitten komeilivat, kauniin taitavasti kirjailtuna ihollasi 6.11.1971 ja alapuolella 11.5.1960. Olin shokissa. Minun kaunis pieni viaton vauvani, jonka iho oli kuin persikka oli nyt lopullisesti turmeltu. Se ei lähtisi pois vaan olisi ikuisesti siinä nuo numerosarjat. En itkenyt, mutta minua harmitti, harmitti aivan suunnattomasti. Muutaman päivän mietin ja murehdin. Sitten totesin että elämässä voisi tapahtua niin paljon hirveämpiäkin asioita. En voinut asialle mitään ja juuri siksi tässä vaiheessa pahinta mitä olisin voinut tehdä sinulle, olisi saada sinut itse katumaan, joten hyväksyin asian.

Kului ehkä kuukausi aloit puhua "olen jo kauan  halunnut ruusun olkapäähän" Ei taas.."miten olet kauan voinut haluta, kun minä en ole kuullut mitään" Juttelin sinulle samat asiat harkitsemisesta ja mahdollisesta katumisesta ja mitä ajattelet kun olet vaikkapa 50-vuotias. Lupasti harkita ja pohtia ja siinä ne sitten olivat - ruusuja oli kaksi ja ne EIVÄT OLLEET PIENIÄ kuten olit sanonut. En voi sanoa, että olisin ollut harmissani, olin kauhuissani! Näin aluksi vain kuvan käsivarrestasi. Isäsi oli ystävällisesti antanut tähänkin luvannut ja jopa kustantanut sen sinulle syntymäpäivälahjaksi! Satuin näkemään hänen autonsa pari päivää tapahtuneen jälkeen marketin pihalle ja vaikka emme ole olleet puheväleissä vuosiin teki mieleni mennä huutamaan hänen autonsa viereen, että mitä sinulla oikein liikkuu päässä ääliöl!! - En kuitenkaan mennyt, onneksi. Olkapäätäni pakotti pari päivää, kun kuvittelin kivun, jota mahdollisesti tunsit noin ison tatuoinnin jäljiltä, muutoin ajatukseni tasoittuivat nopeammin kuin tuon ensimmäisen tatuointisi jälkeen. Pelkäsit että olen vihainen. Muistan miten kysyit voitko tulla käymään luonani jos olet t-paidassa. Hassu rakas, tietysti voit - kuten sanoin sinulle jo pienenä - mitä ikinä teetkin, rakastan sinua aina! Tatuointi on tehty taidokkaasti ja se on hieno! Olet luvannut, että se on viimeinen ja minä luotan sinuun <3 

Tyttäreni, olet aivan loistava persoona ja seurassasi ei ole koskaan ollut tylsää - on mahtavaa, että suhteemme on niin läheinen ja luottamuksellinen - olemme kokeneet paljon yhdessä ja uskon ja toivon, että edessämme on vielä monta huikeaa seikkailua!

 

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Alkuviikosta: Ajatuksia elämästä, ajanhallinnasta, elämänmuutoksesta, matkailusta sekä koiramaisesta arjestani. Viikon toisessa kirjoituksessa perehdytään  polkujuoksuun ja sen oheisharjoitteisiin sekä muuhun kuntoiluun ja hyvinvointiin.   Unelmia - ei vain haaveltavaksi vaan ajatuksella - One Life - make your Dreams come true <3

Blogiarkisto

Kategoriat