Kirjoitukset avainsanalla omaa aikaa

Jokaikinen aamu menen metsään, kiitos ihanien koirapoikieni, Masan ja Keken. Aina ei ole ollut näin, viime keväänä ja kesälläkin ennen lyhyttä lomaani olin todella väsynyt ja aamun ulkoilutus saattoi olla nopea poikkeaminen lähikadulle. Nyt olen napannut takaisin kiinni tuosta rutiinista ja olen huomannut kuinka se palkitsee antamalla minulle voimaa ja hyvää mieltä päivään! Päästäkseni metsään, minun ei kuitenkaan tarvitse mennä kauas, käytännössä takapihaltamme alkaa jo metsä. Tätä reittiä en tosin ole vielä kertaakaan hyödyntänyt vaan kävelen muutaman satametriä päästäkseni lenkkeilypolullemme. 

Viime vuosina arvostukseni luontoa kohtaan on lisääntynyt merkittävästi. En oikein tiedä mistä ja koska se alkoi, mutta pikku hiljaa huomasin ihailevani puita, sammalmättäitä, hämähäkin seittejä heinikossa. Aloin kiinnittää erityistä huomiota yksityiskohtiin ja luonnon kauneuteen. Opin hiljentämään vauhtiani, hiljentymään. Milloin putoilevista lehdistä tuli silmissäni taidetta tai pihlajanmarjoista valokuvauksellisia? 

Sunnuntai, ihana kiireettömyys - hentoisessa tihkusateessa astelimme jälleen tutulle polulle. Pojat olivat innoissaan, kuten aina. Minuakaan ei pieni sade haitannut, nautin ajatuksesta, ettei ollut kiire. Tänään poikkeaisin jälleen vasta kesällä löytämälleni uudelle polulle - hassua, tuttu kuntorata jolla käymme, on ollut osallisena elämässäni koko ikäni  - lapsena kävin siellä hiihtokilpailuissa, nuorena aikuisena se sijaitsi  pesäpallojoukkueeni harjoituskentän vierellä ja kävimme siellä lenkkeilemässä. Joitakin vuosia myöhemmin muutin sen lähelle asumaan ja aloitin juoksuharrastukseni kiertämällä sen jo tuttuja muotoja. Nyt muutaman vuoden tauon jälkeen asun jälleen sen äärellä, lähempänä kuin koskaan. Silti kaikkien näiden vuosien jälkeen, olen löytänyt aivan uusia ulottuvuuksia tuosta hienosta alueesta. 

Vaikka sunnuntai aamupäivä on jo pitkällä,  ei kuntoradalla tavata kuin yksi vastaantulija, jolta saamme iloisen katseen, hänen katselleessaan poikien menoa. Tällä kertaa ei toivotella huomenia eikä jäädä juttelemaan, kuten usein käy aivan ventovieraitakin kohdatessamme. Hiljaisuudesta huolimatta, haluan ihan oikeaan metsään ja löytämälleni "uudelle" polulle. Se on kuin satumetsä - oma taikamaailmani - muutaman sadan metrin pätkä, jota selvästi kuljetaan, mutta jossa en koskaan ole vielä kohdannut ketään. Saatan helposti kuvitella sen omaksi salaiseksi polukseni. Vedän keuhkot täyteen ilmaan. Pysähdyn välillä. Suljen silmäni ja jään kuuntelemaan; vaimeaa lintujen laulua, jota en osaa eritellä, sateen kevyttä helinää joka ei kuitenkaan yletä minuun, suuret puut pitävät huolen siitä että olemme sateelta suojassa. Metsän tuoksu. Vanhat, juhlavan kokoiset puut ympärilläni saavat minut huomaamaan pienuuteni. Sitten ajatus harhautuu taas hassuille raiteille - mitä kaikkea tuoki mänty nähnyt? Mitä sillä olisi minulle kerrottavana? Lopetan ajatusleikin tällä kertaa lyhyeen. Voiko olla rauhoittavampaa hetkeä! Masa ja Kekekin ovat rauhoittuneet ja nuuhkivat uteliaina ympärilleen. Koppaan pojat kainaloon ja nostan yksi kerraallaan mättäälle, haluan ikuistaa tämän yhteisen aamun. Aivan kuin asettelesin pieniä lapsia kuvaan, hekään eivät ymmärrä mitä tässä nyt tapahtuu, vaikka ovatkin jo tottuneet siihen, että räpsin kuvia tuon tuosta. Pienen maanittelun jälkeen saan heidät pysymään paikoillaan edes hetken, lopputuloksesta tulee heilahtanut, mutten viitsi kiusata toisia pidempään!

 Kumarrun maahan ja poimin mukaani kaksi kaunista lehteä, muistoksi tästä aamusta - tuossa ne nyt katselevat minua työpöydälläni. 

Missä sinä asut - löytyykö läheltäsi vaikka vain pieni puisto, muutama puu, edes pieni pala luontoa, järven- tai merenranta?  Pue yllesi jotain säähän sopivaa ja lähde kokeilemaan!

Kommentit (0)

Seuraa 

Alkuviikosta: Ajatuksia elämästä, ajanhallinnasta, elämänmuutoksesta, matkailusta sekä koiramaisesta arjestani. Viikon toisessa kirjoituksessa perehdytään  polkujuoksuun ja sen oheisharjoitteisiin sekä muuhun kuntoiluun ja hyvinvointiin.   Unelmia - ei vain haaveltavaksi vaan ajatuksella - One Life - make your Dreams come true <3

Blogiarkisto

Kategoriat