Kirjoitukset avainsanalla #loma #lomamatka #rodos #agiosisidoros #vieraanvaraisuus

Viimeisenä lomapäivänä Rodoksella katselimme aamiaispöydässä karttaa - vuoristossa, kaukana pääkaupungista "kummitteli" pieni kylä, jossa emme olleet vielä käyneet: Agios Isidoros. Siinä oli jo nimenä jotain kiehtovaa, ja ennen kaikkea sen sijainti, kartan ruskealla alueella, vuoristossa, näytti niin syrjäiseltä, että se suorastaan huusi luokseen. Emmin hetken ääneen, olisiko tuossa järkeä, kun näyttäisi olevan melko kaukanakin, noin 80 kilometrin päässä vuoristossa. Toisaalta reitin varrella olisivat jälleen Profitis Ilias ja Eloussan aavekylä, jonka halki ajaminen olisi elämys. Dimylian eloissassa kylässä voisimme jälleen poiketa jo tuttuun supermarkettiin tai tavernaan virvokkeille. 

Skootterilla ajellessa pystyy kaiken aistimaan niin toisin kuin ilmastoidussa autossa istuskellen, jo pelkästään ajonopeus antaa mahdollisuuden reagoida ja havainnoida asioita, jotka jäisivät muutoin todennäköisesti huomioimatta. 

Pysähtelimme matkanvarrella milloin katselemaan kilipukkeja tai tutkimaan vuorensolaa. Meillä ei ollut kiire. Kokonainen päivä olisi aikaa tälle retkelle. Rodoksen vanhakaupunki oli kyllä upea, mutta se ei varsinaisesti houkutellut luokseen. Maaseudun rauha ja aitous olivat asioita, jotka saivat mielen lepäämään ja ajatukset rentoutumaan.

Saapuessamme Agios Isidorkseen peppu alkoi olla jälleen hellänä istumisesta ja suuta kuivasi - veden tai minkään virvokkeen  pitäminen mukana oli sula mahdottomuus, sillä kuumuus oli niin huumaava ettei se ollut mahdollista. Etsisimme siis paikallisen tavernan ja istahtaisimme lepäämään. 

Ajaessamme kylän kapeaa tietä alaspäin näimme ensimmäisenä kirkon, jonka jälkeen näkyikin jo houkuttelevan näköinen, mutta hiljainen taverna, toisella puolella katuakin oli taverna, edellistä vaatimattompi, mutta siellä istuskeli ihmisiä, jotka jo vilkuttelivat meille! Sinne siis! 

Tavernan pitäjä, vanhempi herra ohjasi meidän pöytään mutta samalla haki tukea pojastaan, joka osasi englantia paremmin. Tilasimme pari cokista ja ne tulivatkin ripeästi pöytään. Hetken päästä pöytäämme ilmestyi myös suuri lautasellinen vesimelonia! Olimme hämmästyneitä ja ehkä hivenen nolostuneitakin -ostimme vain juotavaa ja meille tarjottiin näin valtava annos vesimelonia! Raikasta mehevää ja mitä ilmeisimmin oman pellon tuotantoa! Hieman ujostellen päätimme maistaa! . Pian selkäni takaa alkoi kuulua rouvan ääni joka toisteli "karpoúzi, karpoúzi..." kesti hetken että ymmärsimme hänen puhuvan meille. Poika tulkkasi, että äiti haluaa opettaa meille  tuon tarkoittaman kreikaksi "vesimeloni". Nyökyttelimme ja kiittelimme kovasti, sekä ylistimme vilpittömästi raikasta makua!

Perheen poika alkoikin siinä jutustella kanssamme, vanhemman väen seuratessa mielenkiinnolla keskusteluamme, suomalaisiksi meidät tunnistettiin heti, ja niinpä kysymyksiä alkoi tulvia, mistä olimme, mikä oli lämpötila Suomessa ja miten tarkenimme talvella! Itse hän kertoi käyneensä myöskin Suomessa juurikin talvella ja Kokkolassa oli ollut kylmä, -47 astetta! Emme hennoneet oikaista hänen innokasta kerrontaansa vaan nyökyttelimme myötätuntoisesti. Pori, Oulu.. hän luetteli sujuvasti myös muita kaupunkeja joissa hän oli käynyt. 

Kesken rupattelutuokiomme poikkesi paikalle myös sipulikauppias. Hän kantoi suuren painavannäköisen sipulivakan ravintolan terassille ja siinä sitä yhdessä punnittiin - lopulta tavernanpitäjä nappasi kouraansa muutaman sipulin ja loput lähtivät autoon ja kauppias jatkoi matkaansa 

Tuo leppoisa elämäntapa, kiireettömyys ja perhekeskeisyys, toisen ihmisen kuunteleminen ja kunnoitus  saavat mieleni hymyilemään vieläkin, kun muistelen tätä pientä kylää ja tuota leppoisaa päivää Rodoksella. Ei näkynyt kännyköitä eikä somettajia.  Asiat soljuivat omalla painollaan. Varmasti heilläkin on omat murheensa ja huolenaiheensa, mutta pois ovat turha kiire ja kiukkuisuus. Olisipa kiva tietää, mitä nämä ihmiset ovat puuhailleet vaikkapa tänään.

Siihen olisi voinut jäädä pidemmäksikin aikaa, mutta kun limut oli juotu ja vesimelonit syöty oli aika suunnata eteenpäin. Istuskellessani siinä terassilla olin huomannut ravintolan tiskillä lasipurkeissa hunajaa - tämä jos mikä olisi se paikka, josta ostaa purkillinen aitoa rodoslaista hunajaa mukaan -miten mukava olisikaan pyöräyttää kotona viilenevässä syysillassa hunajaa teehen joka olisi ostettu juuri täältä! Joka kerta kun nauttisin tuota hunajaa mieleni palaisi Agios Isidorokseen! Kaksi colaa ja purkki hunajaa maksoivat 8 euroa. Annoin sedälle 10 euron setelin ja nyökkäsin että hän voi pitää vaihtorahan kiitoksena mehukkaista ja virkistävistä vesimeloneista. Hetken ehdin olla tyytyväinen tekemästäni vastalahjasta - mutta minut yllätettiin nopeasti - hetken kuluttua setä ojensi minulle suuren vesimelonin kiitoksena vierailustamme! Suomalaiseen tapaan yritin vastustella ja sanoin että se on aivan liikaa, mutta hänen herttainen hymynsä ja kiitollisuus vierailustamme sai vastusteluni loppumaan lyhyeen. Pyysin saada meistä yhteiskuvan muistoksi tästä lomaviikkomme ikimuistoisimmasta vierailusta! 

Mitä opin meistä ihmisistä - vielä on huomaavaisuutta, vieraanvaraisuutta, aitoa kiinnostusta toista kohtaan, kaikkea ei mitata tuotto-odotuksilla ja toisesta hyötymisellä - vaan se suuri pääoma joka meillä on - ystävällisyys, uteliaisuus vieraisiin kulttuureihin ja toisiimme tutustumisen lahja toimivat kielimuurinkin yli. Jos kerron sinulle lukijani enemmän siitä kuinka vieraat kulttuurit ja ihmiset vieraista kultuureista ovat rikastuttaneet elämääni ja ajatteluani. 

Kun matkustat seuraavan kerran jonnekin - heittäydy rohkeasti jutustelemaan paikallisten kanssa - aja turistialueen ulkopuolelle (toki kohteesi turvallisuustekijät huomioiden) keskustele rohkeasti, ota elekieli käyttöön kun sanat loppuvat, kuuntele. Voit aivan yhtä hyvin jutustella myös vaikkapa hotellialueen siivoojan tai vapaa-ajanohjaajankin kanssa - se rikastuttaa varmasti lomaasi & avartaa ajatteluasi sekä antaa sinulle kenties elinikäisiä muistoja - Agios Isidoros sydämessäni <3 

Kommentit (0)

Seuraa 

Alkuviikosta: Ajatuksia elämästä, ajanhallinnasta, elämänmuutoksesta, matkailusta sekä koiramaisesta arjestani. Viikon toisessa kirjoituksessa perehdytään  polkujuoksuun ja sen oheisharjoitteisiin sekä muuhun kuntoiluun ja hyvinvointiin.   Unelmia - ei vain haaveltavaksi vaan ajatuksella - One Life - make your Dreams come true <3

Blogiarkisto

Kategoriat