Kirjoitukset avainsanalla #ihmiset #kuunteleminen #ystävyys

Pari viimeisintä päivää olen tuskaillut ihmisten itsekkyydellä - mihin ovat kadonneet empaattisuus, avuliaisuus, toisen ihmisen kunnioittaminen, lähimmäisen kuunteleminen? En avaa näitä negatiivisia asioita sinulle enempää, sillä kirjoittamiseni on tarkoitus olla voimaannuttavaa, virkistävää ja positiivista. Haluan, että sinä lukija, saat kirjoituksistani iloa arkeesi ja oivalluksia joiden avulla jaksat eteenpäin - vaikka kohtaisitkin ikäviä asioita elämässäsi! Blogikirjoituksissani opetan sinua ehkä löytämään iloa pienistä asioista, tarttumaan pieniin arkisiin hetkiin ja löytämään niistä voimaannuttavia asioita. Se onkin haasteellista - jos sinulla on huono päivä - mistä keräät niitä voimavaroja, jotta saat käännettyä mustan mielesi jälleen kohti valoa?

Olen  luonteeltani sosiaalinen ja saan suunnattomasti voimaa erilaisten ihmisten kohtaamisesta. Olen tainnut olla sellainen aina. Jo ala-asteikäisenä minua kiinnosti tutustua koulun uuteen hiljaiseen tyttöön. Pian sainkin Maaritin mukaan meidän muiden tyttöjen porukkaan. Samoin yläasteella eräs luokkamme tyttö jäi sivuun toisten jutuista, oli hiljainen ja "outo". Halusin tutustua häneen tarkemmin, mitä hän ajatteli, minkälaisista asioista hän oli kiinnostunut, mitä yhteistä meillä ehkä olisi?  Mellun kanssa emme valitettavasti löytäneet kovinkaan paljon yhteisiä asioita, mutta olen iloinen, että tarjosin hänelle seuraa, ehkä iloakin. Hänen ei tarvinnut seisoa välitunteja yksin. Minua harmitti suunnattomasti etten koskaan kuitenkaan onnistunut tutustunut tuohon ujoo tyttöön oikeasti. Lukiossa luokalleni tuli se yläasteen "pahis", jota olin ehkä jopa vähän pelännytkin joskus, mutta enimmääkseen hämmästellyt ja ehkä vähän ihaillutkin hänen tempauksiaan. Aloin miettiä millainen tyttö hän olisi ihan oikeasti kaverina? Mitä löytyisi tuon kovan kuoren alta? Tutustuin fiksuun nuoren naiseen, jolla oli upeita ajatuksia, omia mielipiteitä, temperamentia ja räväkkyyttä tehdä asioita - eikä enää ihan niin päättömiä juttuja kuin silloin pahimmassa murrosiässä! -  Meistä tuli elämänmittaiset ystävät. Kiitos Anna - olet minulle edelleen tärkeä ja rakas ihminen - vaikka olemmekin  jälleen elämänvaiheessa, jossa emme niin aktiivisesti kohtaa toisiamme <3 

Olen edelleen utelias tutustumaan ihmisiin - on mitä hienointi kuunnella toista ihmistä, mitä hän ajattelee, mikä on tuottanut iloa tai pahaa mieltä, mikä on hänelle tärkeää. Oppia tuntemaan kokonaan uusi ihminen - kuulla hänen elämäntarinansa! Tai mitä jos pysähtyisitkin kuuntelemaan mitä työkaverillasi tai naapurin yksinäisellä vanhuksella onkaan sydämellään. Kysy mitä sinulle kuuluu? Jokainen tarina on arvokas ja kuuntelemisen arvoinen, mutta erityisesti innostun iäkkäiden kertomuksista, ajalta jota itse en ole päässyt kokemaan. Mikä suuri rikkaus meillä onkaan kaikilla ulottuvillamme, kun vain annamme toisillemme mahdollisuuden! 

Nuorena aikuisena työskentelin lähiöpubissa. Olin aiemmin ehtinyt jo muodostaa käsityksen lähiökuppiloista, "räkälöitähän" ne kaikki olivat ja juopothan vain niissä istuivat - käsitykseni muuttui hyvin pian aloitettuani työskentelyn Nassakassa. Tuosta ajasta on kauan ja raapaisen aihetta (ainakin)  tällä kertaa pintapuolisesti. Olin nuori ja innokas - kuulostaa ehkä omahyväiseltä, mutta voin silti vilpittömästi sanoa, että asiakkaat tykkäsivät minusta, olin iloinen reipas ja empaattinen. Siinä baaritiskillä kuulin monenlaisia elämäntarinoita ja opin tutustumaan näihin ihmisiin pintaa syvemmältä. Minulle he olivat oikeita ihmisiä, arvokkaine kertomuksineen, elämäntarinoineen. Mukaan mahtui paljon surullisia kertomuksia elämästä,mutta myös niitä iloisia tarinoita. Mieleeni on jääny eritisesti yksi kohtaaminen. Valomerkin aikaan baaritiskillä istui vielä vanha pappa. Hän oli vakiokasvo, kävi aina silloin tällöin tuopillisella. Suljin ovet ja kerroin hänellekin, että suljemme. Hänellä taisi olla vielä tuopin pohjalla olutta ja lupasin hänen juoda sen rauhassa loppuun - minulla oli vielä paljon puuhaa ennen kuin pääsisin kotiin. Pappa istui tiskillä,minä tein illan asioita, jossain vaiheessa hän alkoi jutella. Kertoi yksinäisyydestään, siitä kuinka hänen rakas vaimonsa oli jokunen vuosi sitten kuollut, taisi tulla tarinaa heidän pitkästä yhteisestä elämästäänkin, yksinäisyydestä, kun lapsetkin olivat muuttaneet pois paikkakunnalta ja yhteydenpito oli vähäistä. En niinkään muista  tarkkaa sisältöä keskustelustamme. Se mitä tulen aina muistamaan, on aika jota hänelle annoin. Muistan (tämä on hassua faktaa) että työpäiväni venähti 20 minuuttia pitkäksi, kun jäin jutustelemaan hänen kanssaan. Muutamia kuukausia tuon jälkeen pappa kuoli. Olin onnellinen, että minulla oli ollut hänelle aikaa. 

Jokinaika sitten  koin jälleen tällaisen pienen ikimuistoisen hetken. Monelle se olisi voinut olla ohikiitävä tapahtuma jota ei enää illalla edes muistasi, mutta minusta tuossa kohtaamisssa oli joitan erityistä ja hienoa. Luokseni tuli vanhempi rouva jolla oli upeita, tavoitteita. Hän pyysi etten nauraisi niille, en tietenkään. Kun hän kertoi niistä minulle, ei käynyt mielessänikään että olisin nauranut, päinvastoin, hengähdin ihaillen. On mahtavaa, kun ihminen asettaa itselleen tavoitteita, unelmia, joita kohti hän lähtee määrätietoisesti ponnistelemaan. Kävimme suunnitelmaa hänen kanssaan läpi - hän vitsaili jollekin antamalleni liikkeelle näinkö hän siihen pystyisi- minä vuorostani sanoin hänelle että koskaan osaisi soittaa pianoa, eihän minulla ole edes voimaa vasemman käden sormissani. Hän kääntyi katsomaan minua kun pidin käsiäni asennossa jossa kuvitteellisesti soittaisin ja huudahti " ethän sinä noin jaksaisikaan soittaa - tulehan istumaan" Siinä me istuimme vierekkäin kuntosalin penkillä, kaksi toisillemme melkein vierasta, eri sukupolvea edustavaa naista ja opettelimme soittamaan pianoa!

Mitä halusin tällä kaikella sinulle sanoa? Arvosta ja kuuntele - voit saada siitä myös itsellesi paljon voimaa. 

Tehtävä - pysähdy tänään johonkin kohtaamiseen - se voi olla vaikka lyhyt tuokio lähikaupan kassalla, rappukäytävässä, pukuhuoneessa ennen jumppaa. Anna aikaasi jollekulle - kuuntele & voimaannu <3 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Alkuviikosta: Ajatuksia elämästä, ajanhallinnasta, elämänmuutoksesta, matkailusta sekä koiramaisesta arjestani. Viikon toisessa kirjoituksessa perehdytään  polkujuoksuun ja sen oheisharjoitteisiin sekä muuhun kuntoiluun ja hyvinvointiin.   Unelmia - ei vain haaveltavaksi vaan ajatuksella - One Life - make your Dreams come true <3

Blogiarkisto

Kategoriat