Kirjoitukset avainsanalla #rodos #profitisilias #matka #loma #lomamatka #unelma

Kuukauden takainen matkamme Rodokselle on vielä tuoreessa muistissa, josta ammennan voimia vielä pitkälle syksyyn. Matkailu ja siitä saatava nautinto ulottuu paljon pidemmälle kuin niille muutamille päiville itse matkaa.  Tätäkin matkaa olin alkanut suunnitella jo edellisen vuoden lokakuussa. Surffailen nettisivuilla, vertailin ja  tutkin kohteita, hotelleja, laskien kustannuksia ja  unelmoiden. Saatan  kuvitella itseni juuri tuohon hotelliin tai tuohon kohteeseen. Mitä sieltä löytäisin? Mistä olisin kiinnostunut?  Se on sitä arjessa jaksamista. Pitkät talvikuukaudet kuluvat usein arkisesti, varsinkin viime talvi oli erityisen tavallinen - kestimme kotikaupungin rajojen sisäpuolella poikkeuksellisen sitkeästi. Ajatukset auringosta ja Kreikan lämmöstä auttoivat jaksamaan <3

Emme kuitenkaan tee liian tarkkoja etukäteissuunnitelmia viikon varalle etukäteen. On hyvä tietää jotain perustietoa kohteesta jonne on menossa, ne "must" nähtävyydet, mutta yleensä paikanpäällä ja karttoja tutkimalla ja sopivalla uteliaisuudella olemme osanneet löytää ne mielenkiintoisimmat kohteet. 

 Kun "pakolliset" kohteet loman muutaman ensimmäisen päivän jälkeen oli käyty katsomassa, oli  aikaa tutustua kartaan tarkemmin ja lähteä tutustumaan saaren pieniin vuoristokyliin.

Turistikartan takana esiteltiin vielä yksi käymätön paikka:  "Profitis Ilias, 720-metrinen havumetsäinen vuori, joka on saanut nimensä profeetta Iliaksen luostarin mukaan. Laen tuntumassa on kaksi svetsiläistä linnatyylistä hotellia, Elafos ja Elafina, jotka on rakennettu saaren italialaisen miehityksen aikana, mutta ovat olleet suljettuina jo useamman vuoden ajan" (lainaus Aurinkomatkojen Rodos kartasta) Toisessa hotelleista olisi ajoittain kahvilatoimintaa. Eipä kuulostanut järin mielenkiintoisella, mutta mennäänpä katsomaan. Vuoristotiet itsessään, kun olivat jo kiinnostavia, tuoksuineen ja en tiedän,  näin suomalaisena tuo tiheä puusto veti puoleensa ja jyhkeät puut saivat huokailemaan ihastuksesta. 

Profitis Ilias sijaitsee noin 65 kilomterin päässä saaren pääkaupungista ja loppumatkasta kiipesimme hyvän tovin kapeaa vuoristotietä ylöspäin. Saavuttuamme perille  huomasimme heti vasemmalla puolellamme hotellin jossa mitä ilmeisimmin oli kahvila auki, mutta myös bussi pihassa. Bussillinen pahimmassa tapauksessa suomalaisia ei nyt innostanut, joten katseemme kääntyivät oikealla puolellamme kohoavalle havupuiden peittämälle  vuorelle,  jota polveili kävelypolku määränpäähän joka ei ollut näkyvissämme. Muutamia ihmisiä näkyi kulkemassa rinnettä alaspäin. Jotain kiinnostavaa täytyi olla lähettyvillämme, siispä helteestä huolimatta lähdemme kiipeämään rinnettä ylös.

 

Jo varsin lyhyen patikoinnin jälkeen eteemme avautui aivan uskomaton näky: sanan varsinasessa merkityksessä hylätty, autio hotelli, tai suuri huvila! Rakennus näytti niin ränsistyneelle että itse alkuun epäilin olisiko järkevää mennä edes sisälle. Mieheni on aina ollut innostunut hylätyistä rakennuksista ja ennen kuin ehdin miettiä pidemmälle oli hän jo kiivennyt rappuset ylös. Sydän pamppaillen kiipesin perästä - ylhäällä minua odotti uskomaton näky - suuria saleja upeita parvekkeita, osittain romahtaneita kattoja, ei enää niin hienoja uuneja.. saatoin vain kuvitella mikä loistelias näky tämä on ollut silloin joskus ja se maisema joka avautui pääparvekkeelta alas sai minut huokaisemaan "onhan meille eurojaska vetämässä" Mies käytännön lähesenä, ja kotona pari vuotta remontoineena  totesi " ei tätä kannata remontoida - tulee liian kalliiks" Samalla hän oli ihan oikeasti tosissaan - olemme oikeastaan ihan vakavissamme suunnitelleet että jossain vaiheessa meillä olisi asunto Kreikassa - missä ja milloin, se ei ole vielä selvinnyt. Se on haave jota pidämme elossa - talo Kreikassa - Drömhus.

Tämän loisteliaan rakennuksen historia jäi kaivelemaan - mikä on saanut hylkäämään hotellin ?  - Liian kalliit ylläpito- kustannukset - syrjäinen sijainti Rodoksen vuoristoalueella, kaukana aurinkorannoista, vai jotain muuta? Koska se oli rakennettu ja kauanko toimintaa oli ollut - ketkä sitä olivat ylläpitäneet - millaisia olivat olleet sen vieraat? Puitteet saivat väkisinkin ajattelemaan, että tämä oli joskus ollut ylemmän luokan luksushotelli.

Vasta kotona ehdin syventyä aiheeseen rauhassa - selvisi, että tämä  hylätty hotelli olikin 1920-luvulla, Rodoksen Italiaismiehityksen aikaan  Mussolinille rakennettu huvila, joka oli tarkoitettu hänen eläkekodikseen. Mussolini ei kuitenkaan koskaan ehtinyt vierailla paikassa. Mussolinin kuoltua II maailmansodan loppuvaiheilla 1945,  myös tämä rakennus oli hylätty ja jätetty ränsistymään. 

Samalla reissulla, palatessamme vuoristosta alas kohtasimme toisen, ehkä vieläkin hämmästyttävämmän näyn, tulimme pieneen Eleoussan kylään, jonka varsin näyttävällä aukiolla oli muutamia autoja, jokunen ihminenkin, kunnantalo ja kirkko - ei tavernoita tai kauppoja, joita tyypillisesti löytyy jokasesta pienen pienestäkin kylästä. Näyttävän aukion toisella reunalla valtava hylätty rakennus, jälleen. Ei ovia, ei ikkunoita. No - jälleen kerran pienestä vastustelusta huolimatta huomaan kiipeäväni rähjäisiä rappusia - tuntui kuin olisin pahan teossa. Sisätiloiltaan tämä rakennus ei ollut läheskään niin loistelias kuin aiemmin näkemämme huvila, mutta vaikuttava oli tämäkin rakennus suurine tiloineen. Jälleen ei voinut kuin ihmetellä - mitä täällä on tapahtunut?  Tuntui kuin aika olisi pysähtynyt tässä kylässä, vaikka se sijaitsi varsin helppojen kulkuyhteyksin päässä saaren rannikosta. 

 

Kotitutkimuksissani selvisi, että tämäkin kylä oli aikoinaan rakennettu italiailaisen miehityksen aikana ja aukiota kutsutaankin "italialaiseksi aukioksi". Suuri rakennus oli rakennettu italialaisille ja ei ehkä sen vuoksi ollut kelvannut paikallisille? 

Mitä ajattelen kaikesta tästä? Italiailaisilla valloittajillakin, jotka tulivat Rodokselle 1912, oli ollut aikanaan unelma - rakentaa Rodoksesta kaunis, kukoistava saari, jossa nauttia elämästä. He rakensivat hallitsijalleen hulppean huvilan toivoen, että hän viettiäisi siellä vanhuuden päiviään, omassa rauhassa,  lempeässä vuoristoilmassa, ehkö hän olisi poikennut Eleousan kylässäkin, jossa kansalaiset olisivat voineet hänen kanssaan vaihtaa kuulumisia. Aina unelmat eivät toteudu, mutta se ei tee niistä tarpeettomia. Unelmat antavat voimaa arkeen, uskoa tulevaan ja joskus voivat olla se ainut oljenkorsi joka auttaa sinua jaksamaan. Älä siis lakkaa unelmoimasta - vaikka ihan pienesti. Mikä on sinun pieni unelmasi vaikka tälle päivälle? 

Kommentit (2)

Käyttäjä9909
Liittynyt17.9.2017

samaa mieltä! Nykysyin en voi olla pysähtymättä aina miettimään mitä kaikkea nämäkin seinät ovat nähneet, ketä täällä on asunut, mitä täällä on tapahtunut. Siinä on tosiaan jotain ihmeellistä!

Seuraa 

Alkuviikosta: Ajatuksia elämästä, ajanhallinnasta, elämänmuutoksesta, matkailusta sekä koiramaisesta arjestani. Viikon toisessa kirjoituksessa perehdytään  polkujuoksuun ja sen oheisharjoitteisiin sekä muuhun kuntoiluun ja hyvinvointiin.   Unelmia - ei vain haaveltavaksi vaan ajatuksella - One Life - make your Dreams come true <3

Blogiarkisto

Kategoriat