Tarja Tuovinen on elämänsä aikana käynyt 17 avustuskomennuksella. Hänen puheessaan vilahtelevat maat, joista kuulemme tavallisesti vain uutisissa: Irak, Afganistan, Etiopia.

Ja seuraavaksi Syyria. Siitä oma tytär ei tosin ole innoissaan.

- Yleensä perheenjäsenet ovat kannustaneet. Mutta tällä kertaa mun tyttäreni sanoi, että ai, sinne menet tapettavaksi, Tarja kertoo. Hän on kuitenkin luottavainen: alueella on ollut avustustoimintaa jo pitkään.

Komennuksillaan erikoissairaanhoitaja on aina kokenut olonsa turvatuksi.

- Lähden, koska työ on motivoivaa ja mielenkiintoista. Minä koen olevani siinä hyvä. Toinen syy on se kiitollisuus, joka näkyy niistä ihmisistä, kun me ollaan pystytty auttamaan heitä. Se on välillä niin ylitsevuotavaista, että siitä aivan liikuttuu.

Tarja kokee saavansa työstä paljon enemmän kuin itse pystyy ikinä antamaan. Vaikeina hetkinä hän kirjoittaa. Hänen koskettavia päiväkirjatekstejään on vastikään julkaistu teoksessa "Hikeä, kyyneleitä ja sideharsoa".

- Se on ollut alusta lähtien tapa tuulettaa päätä. Vastaan tulee asioita, joita ei pysty ymmärtämään. Kun kirjoittaa ne ylös, ja pohtii niitä, niin alkaa helpottaa.

Avustustyössä on kuitenkin myös pimeitä puolia, Niistä Tarja kertoo lisää tämänviikkoisessa jaksossamme.  

P.S. Olethan käynyt jo tykkäämässä Facebook-sivustamme? Sieltä saat aina tiedon uusimmasta jaksostamme. 

 

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Millaista on suomalaisten naisten elämä ulkomailla? Tässä podcastissa Ranskassa asuvat Lilli ja Helena juovat kahvia eri puolilla maailmaa asuvien suomalaisten kanssa ja selvittävät, mikä elämässä naurattaa, itkettää, ihastuttaa ja vihastuttaa.

Hae blogista

Blogiarkisto

2017