Sonja päätyi ammattisukeltajaksi Afrikan sarveen haettuaan paikkaa, jota ei koskaan ollut uskonut saavansa. 

- Sulkeltajan tehtävän vaatimuksissa oli, että piti osata sujuvaa ranskaa. Minä osasin hikisesti sanoa vain bonjour, mutta sain paikan silti. 

Aluksi Sonjan työ piti sisällään harrastajasukeltajien kouluttajan tehtäviä. Turisteja alueella oli vähän, mutta eri maiden sotajoukkojen tukikohtia sitäkin enemmän. Asiakkaat koostuivatkin pitkälti sotilaista - heistä, jotka halusivat vapaa-ajallaan sukeltaa sekä heistä jotka treenasivat tositoimia. 

- Me tehtiin esimerkiksi amerikkalaisten Navy Seal -erikoisjoukkojen kanssa harjoituksia, Sonja kertoo. 

Ensimmäisten, melko rentojen sukellusvuosien jälkeen Sonjan vastuutehtävät kasvoivat. Kuvioihin tuli mukaan myös ammattisukeltajan tehtäviä, mikä tarkoitti työskentelemistä mm. Suezin kanavaa alas tulleiden rahtilaivojen alla. 

- Se oli toisenlainen, fyysinen maailma ja kovaa bisnestä, jossa ei aina kauheasti naurattanut. Piti oppia enemmän tefloniksi, Sonja nauraa. 

Oman lisänsä tehtäviin toi se, ettei naisia sukelluspuolella ei ollut töissä muita kuin Sonja. Kuinka se taas vaikutti Sonjan arkeen Afrikassa, siitä lisää tämänkertaisessa haastattelussamme.

P.S. Olethan jo käynyt tykkäämässä Facebook-sivuistamme! Niitä seuraamalla saat aina tiedon uusimmasta jaksosta. 

 

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Millaista on suomalaisten naisten elämä ulkomailla? Tässä podcastissa Ranskassa asuvat Lilli ja Helena juovat kahvia eri puolilla maailmaa asuvien suomalaisten kanssa ja selvittävät, mikä elämässä naurattaa, itkettää, ihastuttaa ja vihastuttaa.

Hae blogista

Blogiarkisto

2017