Siitä on nyt noin kolmisen vuotta kun perustin blogini. Silloin kun aloitin niin Suomen digimarkkinoinnin ja sosiaalisen median kenttä oli blogien osalta ainakin aika hiljainen. Paljon on muuttunut viimeisten vuosien aikana ja mikä hienointa, parempaan suuntaan näin bloggaajan näkökulmasta.

Tämä alkuvuosi on ollut sinällään aika jännää aikaa, sillä kaksi ystävääni ovat saaneet uudet osoitteen lehtitalon alta. On  hienoa ajatella, että miten näiden naisten ahkeruus vie aivan uusille urille ja tällaisiin saavutuksiin :´)

Tulen tämänkaltaisista asioista niin äärettömän onnelliseksi.  Nämä ovat niitä hetkiä kun ei voi muuta tehdä kun hymyillä ja olla onnellinen. Työnteko ja uutteruus palkitsee Linda ja Johanna!

Osan näistä leideistä olen tuntenut jo kauan ennen meidän blogeja, mutta tämä blogimaailma on tuonut meidät taas eri kohdissa yhteen. Nämä upeat naiset ovat varsinkin blogiasioissa kultaakin kalliimpi verkosto. Apua ja tukea saa aina pyydettäessä.  Joskus esimerkiksi kun joku tietty yhteistyöjuttu ei tunnu omalta, niin sen antaa mieluusti jollekin muulle kenelle se sopisi paremmin.

Tällaisten asioiden takia se tuntuu ja maistuu entistä makeammalta, kun näen ystävieni ottavan isoja harppauksia itse luomillaan urilla. On niin hienoa miten oma mielenkiinto ja harrastus johtaa työksi. 

Itselläni tämä harrastus alkoi ihan vain siitä syystä, että minulla oli liikaa aikaa opiskelujen ohessa. Nyt siitä harrastuksesta on kasvanut elämäntapa ja työ, mikä on yksi elämäni rakkaimmista asioista. Tärkeintä minulle on kumminkin te siellä ruudun takana. Haluan että te löydätte täältä mielenkiintoista luettavaa jatkossakin, sillä  te menette aina mainostajien ja muiden edelle :´)

Näistä kuvista ja tunnelmista on kiva aloittaa taas lauantai-aamu. Niistä ikiomista unelmista pitää muistaa pitää kiinni. Muistattehan tekin

Kommentit (10)

Char

Awww.. <3 Näitä kuvia on niin ihana aina katsella ja muistella kaikkea, ei vaan matkaamme, vaan ystävyyttämme! Ja kaikki kiitos blogimaailman :)

Tarja

Ihania, iloisia kuvia! :)
Mielenkiinnolla olen seurannut blogimaailman kehitystä muutaman vuoden ja ihaillut teitä nuoria, fiksuja naisia, jotka teette niin hienoa työtä blogienne parissa. Kiitoksia, että jaksatte ilahduttaa meitä lukijoita! Sinunkin blogisi parissa olen niin monta mukavaa hetkeä viettänyt <3
Ja kiitokset tsemppauksesta! Minulla on ollut opiskelumotivaatio kovasti hukassa viime viikkoina. Lähdin toteuttamaan unelmaani, mutta nyt olen jotenkin kyseenalaistanut koko touhun järkevyyden. Että miksi tavallaan heitän hukkaan koko aikaisemman työurani ja aloitan taas alusta. Miten voin ikinä pärjätä näin vanhana kaikkien nuorten ja fiksujen joukossa. Itseluottamus on alamaissa. Täytyy taas yrittää kaivella mielen perukoilta niitä syitä, miksi tähän päätökseen oikeasti tuli. Siksi kiitos muistutuksestasi unelmien tavoittelemisen tärkeydestä!
Mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua!

Sofié

<3
Nimenomaan, se on kaikki kaikessa. Olisi ihana lähteä kaikki yhdessä matkalle. Vauvelit mukaan vain :)

Sofié

Hih, no me ei kyllä paljoa synkistellä kun olemme yhdessä :)

No tuohon kyseenalaistamiseen voin kyllä hyvin samaistua. Olen viime aikoina miettinyt niin usein, että miksi en mennyt opsikelemaan vähän jotain teknisempää tai käytännönläheisempää. Tai yliopistokoulutus sisältää teoriaa teorian perään, mutta harvemmin niitä työelämässä tarvitsee.

Äläs nyt. Olet ollut ihan todella rohkea kun olet lähtenyt uusille urille. Monesti kuulee ihmisten puhuvan halusta tehdä hyppäys mukavuusalueen ulkopuolelle, mutta harva uskaltaa.

Sinä se taas olet niin äärettömän rohkea ja aikaansaava. Pöh, ihan siinä samassa määrin sinulla on annettavaa nuoremmille kuin heillä sinulle. Voit olla heidän mentori ja auttaa heitä opiskeluissaan ja muissa asioissa. Itse ainakin pidän siitä kun minulla on elämässä erilaisia ja -ikäisiä mentoreita, niin työhön ja yleensä elämään liittyen. Kummitätini on yksi tällainen, jonka neuvoja kuuntelen mielelläni.

Unelmia pitää olla ja niistä on pidettävä kiinni. Minulle on aina sanottu että ikinä ei voi tähdätä liian korkealle :)

Ihanaa viikonloppua Tarja <3

Tarja

Kaunis kiitos ihanasta tsemppauksesta! <3

Itsekin ajattelen, että vaikka muut sanoisivat mitä, vain sydäntään kannattaa kuunnella. Nuorena en uskaltanut tehdä niin kuin halusin ja aikaisempaa tutkintoa opiskellessani toteutin kyllä enemmän sellaisia toiveita, joita kuvittelin vaikkapa vanhemmillani olevan. Myöhemmin olen ajattelut, että ehkä niitä toiveita ei edes ollut ja minä vain kuvittelin... No, joka tapauksessa koskaan ei ole liian myöhäistä, niinkin olen ajatellut. Nyt olen jostain syystä vain painunut johonkin kuoppaan ja unohtanut molemmat teesini... Ehkä kaipaisin juuri mentoria, joka ihan todella ymmärtäisi, mitä olen hakemassa. Toki monet lähipiirini ihmiset minua kannustavat, mutta jotenkin tuntuu, ettei kukaan oikein ymmärrä ihan perin pohjin, miksi tällaiseen "hullutteluun" rupesin - olihan minulla jo periaatteessa kaikki valmiina. Ammatti ja työkokemus - vain työ puuttui :)

Itsenäiseksi tottuneena on vaikeaa olla toisesta riippuvainen taloudellisessa mielessä ja rajoitanhan minä oman haaveeni toteuttamisella perheenikin tekemisiä ja hankintoja. Mutta jospa se kiitos ja palkkio odottaa jossain siellä kaiken puurtamisen lopussa :) Toivon niin!
Väistämätöntä varmaan, että kun näin pitkälle matkalle lähtee, niin jossain välissä tulee näitä kuoppiakin vastaan.

Mukavaa sunnuntaita sinulle - ihanan postauksen olit kirjoittanut omasta ajasta tuolla ylempänä :) Olit ihan pistänyt ranttaliksi ;) Ymmärrän niin hyvin! Nautin itsekin, kun saan joskus olla ihan yksin. Syödä pakastepizzaa ja lakkailla kynsiä ja katsoa rauhassa hömppäelokuvia. Ihan parasta!

Seuraa 

Blogiarkisto

2014
2013
2012
2011
2010