tulee olemaan kotikatu

Vuokrasimme Pariisista joskus muutama vuosi sitten asunnon uudeksi vuodeksi. Asuntoa silloin etsiessäni mietin ja pähkäilin kovasti, että mistä sellainen kannattaa kaupungista vuokrata, sillä suurkaupungeissa asuinalueella on todella väliä. Halusin vuokrata asunnon, joka olisi hyvien kävelyetäisyyksien päässä ydinkeskustasta ja josta olisi myös hyvät metroyhteydet niin lentokentälle kuin minne tahansa muualle Pariisia. Tärkeää oli myöskin, että Maraisin kaupunginosaan pystyi kävellä helposti. Niinpä näiden kriteerien jälkeen päädyin toiseen kaupunginosaan ja Rue Montorgueilin vierelle.

Kun ensimmäisen kerran menin poikaystäväni kotikulmille, niin vaikka vähän sokeana häntä väentungoksessa seurailin, alkoi hänen kotikulmat näyttää vähän liian tutulle. En edes ajatellut, että missä käytännössä olin, vaan mietin, että no kai Pariisissa näitä samanlaisia katuja on vähän joka puolella. Eipä ollut, vaan poikaystäväni asuu noin sadan metrin päässä asunnosta, jonka silloin aikoinaan vuokrasin.

Rue Montorgueil on vähän sellainen kylämäinen katu, jonka varrelta löytyy esimerkiksi kaupungin paras kalakauppa (kalakauppiaiden kanssa olen opiskellut paljon ranskaa). Kadulta löytyy tosi viehättäviä ravintoloita, kahviloita ja patonkikauppiaita ja myös kuninkaallinen leipomo. Kadun varrelta saa sellaisen kunnon ranskalaisen tai Pariisilaisen kokemuksen. Suosittelen siis teitä tulemaan uudelle kotikadulleni :)

Minua totta kai hivenen pelottaa ja jännittää tämä muuttoni. Hyvällä ja pahalla. Olen Ranskassa käynyt niin paljon, että ne samppanjan kuplat sekä vaaleanpunaiset auringonlaskut ovat saaneet rinnalleen myös todella realistiset kuvat. Pariisi on totta kai ihana paikka, mutta myös ehkä yksi haasteellisimmista paikoista asua liikenteen ja itse pariisilaisten takia. Onneksi kumminkin kotikatuni on tälle maalaistytölle sopivan pieni ja idyllinen, joten laskeutuminen Ranskaan on ainakin vähän helpompi. Ja onneksi siellä on myös ne kalakauppiaat, jotka huutelevat ” salut, mademoiselle finlandaise”  ja lähettelevät lentosuukkoja kun kävelen kaupan ohi :)

Kommentit (9)

Vierailija

Voi ihanaa - muutat Pariisiin! Mulla on haaveissa päästä sinne vihdoin vielä tän vuoden aikana ja nyt unelmoinkin joulusta Pariisissa. Tulen siis kyselemään vinkkejä vielä lähemmin! Sä olet niin pariisitar, etten usko muuton olevan mikään liian kauhea shokki <3

 

 

t. Hanna / www.hannansoppa.com

Avec Sofie
Liittynyt5.8.2013

Heippa, joo asustelen siellä pääasiassa ja osittain. Paljon olen siellä jo tänä vuonna ollut, mutta nyt laitan oman kotini pakettiin vaikka olenkin täällä kerran kuukaudessa vähintään.  :)

 

Joulu Pariisissa on mitä ihanin, suosittelen lämpimästi <3

Vierailija

Sehän on ihan hyvä, että vähän jännittää. Jos tekisit tuollaisen muutoksen ilman yhtään jännitystä, et taitaisi olla sydämelläsi mukana. Enpä olekaan ennen kommentoinut blogiisi, vaikka täällä vakituisesti käyn ammentamassa hyvää fiilistä, kiitos siitä! Olisi kiva kuulla lisää myös etätyöstäsi, vaikka ihan omana postauksenaan joku kerta? Että miten asia käytännössä on teillä työpaikalla hoidettu, mitä haasteita se tuo jne. Hyviä puoliahan on saatu instan puolella jo seurailla pidemmän aikaa :) 

Tsemppiä muuttojänskäykseen, kuten jo todettu, äkkiä varmaan kotiudut ja sitten jälkikäteen ihmetelet, että mikä se niin jännitti! 

 

-Hyppyromantikko

Avec Sofie
Liittynyt5.8.2013

Niin kai sitten :)

Olen tällainen kotihiirulainen ja välillä kai myös aika arkajalka, mutta olen myös aina tiennyt että sinne pitää ehdottomasti mennä mikä pelottaa. Ja elän muutenkin mieluummin jälkeenpäin katsottuna "oh well"- kuin "what if" -asenteella :)

Mielelläni kerronkin siitä teille. En osaisi edes tehdä muulla lailla töitä tai normaali 08-16 ja oman tiimin vierellä kököttäminen tuntuu oudolle. Itse ainakin pidän siitä kun voin istua toimistolla missä vain, kun koko ajan oppii jotain uutta yli tiimirajojen. Iltaisin saan toisaalta taas eniten aikaan, joten sen takia monesti avaan koneen yömyhällä ja nukun aamulla pidempään. Jos taas sataa tai on kova pakkanen niin jään kotiin. Jos pitää miettiä luovasti menen vaikka kahvilaan ja jos pitää oikeasti keskittyä niin toimiston sijasta jään AINA kotiin.

Monelle tällainen työ ei tietenkään sovi jos on tottunut tiiviiseen tiimityöskentelyyn ja tiettyihin kellonaikoihin jolloin työskennellä. Tällaisena läsnärinä pitää kumminkin johtaa sitä omaa työtä itse ja miettiä ne omat parhaimmat työtavat itse :)

Moni työkavereista asuu esimerkiksi Turun seudulla ja tekevät töitä sieltä. On sama oletko Piikkiössä vai Pariisissa, pääasia että koneet ja yhteydet toimivat :)

Avec Sofie
Liittynyt5.8.2013

Heippa,

on totta kai. Vaikk atosiasiassa tässä ei sinällään muutu muu kiun että minulla ei ole Suomessa enää kotia. Täällä käyn ja oleilen jonkun verran edelleen, mutta se oma koti jää nyt pois. Onneksi on kavereiden vierashuoneet ;)

Oi Italia! Se olisi unelma jos vain työjutut toimisivat samalla tavalla siellä mitä täällä :)

Vierailija

Jeps! Pariisi-fanina kävin kurkkaamassa seudun ja todellakin, se on huiken romanttinen asuinympäristö. Olen iloinen puolestasi. ;) Muutimme aikoinaan Teksasiin niin ettei kumpikaan ollut käynyt aiemmin koko maassa. Luulimme joutuvamme keskelle aavikkoa, mutta onneksi lentokoneen ikkunasta näimme paljon pieneiä vesilätäköitä, jotka osottautuivat sittemmin uima-altaiksi talojen pihalla. ;) Saksaan ja Sveitsiin muutot ovat menneet rutiinilla tuon ensimmäisen kokemuksen jälkeen. Muutto Ranskaan on jäänyt vielä haaveiden asteelle, mutta eihän sitä koskaan tiedä mitä elämä tuo tullessaan.. Ollaan vain avoimia ja vastaaottavaisia uusille asioille. ;)

Onnea muuttopuuhiin!

-tiau

Avec Sofie
Liittynyt5.8.2013

 

Heippa!

Kotikatu on paras katu. Siellä on niin Italialainen kuin kreikkalainen herkkukauppa, kahviloita ja ravintoloita. Välillä tuntuu etten lähde siitä minnekään kun kaikki mitä tarvitsen on siinä omalla kadulla :)

Hih, Teksasiin! On varmasti ollut jännittävä kokemus. Niin varmaan, Euroopassa kun muuttaa niin tietää suurin piirtein mitä odottaa. Juurikin niin, pitää olla avon ja luottaa siihen että se tulevaisuus kantaa. Itse luin juurikin hyvän quoten siitä että jos elät jokaisen vuoden samalla tavalla 75 kertaa, et voi kutsua sitä elämäksi. Jotenkin tuo ajatus ainakin herätti itseni tässä vähän aikaa sitten. Elämässä tulee aina ala- ja ylämäkiä, tärkeintä on että menee eteenpäin :')

Hih, kiitos. Muuttoapu olisi kaivattua :)

Rutistus

Vierailija

oih! Itse asiassa olen asunut tuollapäin kahdesti! Rue on sulle täy-dellinen aamuisine toreineen. Sitä paitsi ei niin kalliskaan, sellainen kotoisa tunnelma. Ja sijainti, hups olet Louvressa. Se Pariisin ikävämpikään puoli ei ole kaukana.

ihan vieressä katu, jossa on niitä sexshoppeja (jolla asuin) ja väsähtäneitä prostituoituja ja peepshow:ta.. Tuolla asuessani kipitin Montmartrelle aamukahville. Voi kun saisin taas työt sille mallille että voisin lähteä, onneksi työmatka piakkoin..

 bises ma belle (ja tosiaan olet varmaan aikamoinen menestys siellä kalakauppiaiden keskellä:) Ulkonäkösi on kyllä tosi välimerellinen, tälläisen vaalean taviksen mielestä!

 E.

Seuraa 

Blogiarkisto

2014
2013
2012
2011
2010