Olen tässä viimeisen kuukauden ajan painotellut, että josko tämä retkeni lihansyöjänä olisi tullut tiensä päähän. Vaikka olen myös miettinyt, että voinhan aina tarvittaessa syödä luomua, jos lihaa haluan. Olen ihan eksynyt täällä informaatioviidakossa. Puhutaan LOHAS-kuluttajasta, puhtaasta ruokavaliosta (eat clean diet), lähiruoasta, ruokapiireistänatriumglutamaatista ja ties mistä. Kirjoja ja artikkeleita puskee koko ajan läpi, ja tottakai niitä pitää lukea, mutta kriittisesti, sillä muutenhan eihän täällä voisi syödä yhtään mitään. Olen aina ollut pienoinen viherpiipertäjä, vaikka punaista lihaa on viimeisen neljän vuoden aikana silloin tällöin lautaselleni eksynytkin. Eilenkin laitoin sinimailasia ja herneenversoja (paljon proteiinia ja kuitua)  itämään, ne kaunistavat kotia ja ovat hyviä salaatissa. Lauantaina yritin tehdä hyvän teon ja kävelin Vaasan rantaan, jossa paikallinen kalastaja myy lauantai-aamuisin kalaa. Joku muukin oli lähiruoan perässä, sillä villisiika jäi saamatta, vaikka olinkin aikaisin liikkeellä. Niin ja sitten se suola, kerää nestettä ja on pahaksi minulle. Ajattelin senkin jättää pois ja siirtyä merilevätabletteihin, joilla korvaisin suolasta saamani jodin. Aspartaamia en juurikaan syö, sillä en juo keinotekoisesti makeutettuja juomia. Eli on yksi huoli vähemmän ainakin minun kohdallani. Mutta sitten jos alan katsomaan, että mitä kasviksia sitä sitten lautaselleni laittaisin, on niissäkin niitä huonoja ja epäterveellisiä, eli bataatin ja porkkanan voisin samantien jättää pois, perunasta puhumattakaan. Ja sitten jos haluaisin suun makeaksi, napsisin viinirypäleitä tai banaania, mutta jos tarkemmin ajattelen, enhän niitäkään voi syödä, sillä niissä on niin paljon hiilihydraatteja. Goji-marjat on korvattu suomalaisella mustikalla, ihan saman verran terveellisiä ainesosia, eikä mustikoita tarvitse toiselta puolelta maailmaa lähteä hakemaan. Tutustuin jopa  joogakeskus Moolan  pitämään Raw Food-kurssiin tässä ylitsevuotavassa informaatiotulvassa. Kuten huomaatte, alkaa pienellä pää olemaan aika pahasti pyörällä tästä kaikesta. Eli ehkä se kultainen keskitie on tässäkin asiassa ihan paikallaan. Ja pienenä vinkkinä kaikille teille ruoasta kiinnostuneille, klikatkaa itsenne Finelin sivuille ja kurkatkaa, mitä syömänne elintarvikkeet sisältävät. Nimenomaan elintarvike, tarvitsemme niitä kumminkin elääksemme, eri asia sitten onkin, että mitä niistä syömme elääksemme.

Kommentit (14)

Sofié

Uusi Aamu:Niin, vielä kun saisi sen puutarhan!! Mun puutarha sijaitsee tällä hetkellä ruukuissa, mutta ehkä mä joskus saan sen rintamamiestalonkin :)Itse tekeminen on ihan parasta! Meitä kun kun on vaan me kaksi, niin yritän olla leipomatta liian usein, sillä tuo urheiluhulluni pelkää valkoisia jauhoja, joten kaikki herkut jäisi minun kiusakseni. Muuten me tehdään aika eri ruokia arkisin, koska kummallakin on aika erilaiset ruokavaliot. Viikonloppuisin syödään yleensä yhdessä :)No aika erikoinen kommentti? Olen aika paljon raakaruoasta lukenutkin, mutta kiitos linkistä! Mä oon kyllä loppujen lopuksi aikamoinen nautiskelija, ja saan hyvästä ruoasta aikamoisia kiksejä! Näin tehdään, nautitaan syömisestä, mutta pidetään myös itsestä huolta :)

Uusi Aamu

Pakko vielä vähän myöhässä kommentoida. En ole kasvissyöjä, mutta huomaan itsessäni paljon samaa kuin sinussa ja Kaitaliinassa. Itse alusta asti tekeminen antaa vaan niin paljon, mm. tietoa. Ja kun tykkää tehdä käsillään niin sehän on parasta ajanviihdettä. Ja vielä kun saisi sen puutarhan!! Raakaruoasta sen verran, että itse aloitin vähän ehkä liian rajusti uuden vuoden. Intouduin ravinnosta ja terveellisyydestä ja kokeilin myös raaempaa ravintoa. Seurauksena oli lähes parin kuukauden sairastamisputki, joka katkesi vasta palattuani vähän taaksepäin. Juttelin tästä joogaopettajalleni, joka sanoi, että hänen mielestään, mitä hän on minua seurannut, ei raakaruoka sovi minulle. Siinä kohtaa mietin, että Hmm..miten tuo, joka ei ole koskaan nähnyt minun syövän osaa kertoa tuon, joka itse piti kokea kantapään kautta. Tarinani sen vuoksi, että kaikille ei raakaruoka sovi. Lisää mielenkiintoista juttua raakaruoasta löytyy raakaruoka.com-blogista.Nyt multa ehkä katosi vähän ajatus. Suositaan siis lähellä tuotettua ja nautitaan aterioimisesta :)

Sofié

Kaitaliina:Ei ei, en niin kommenttiasi ottanutkaan :)))Ennen olin ehkä vähän kriittinen muiden syömisestä, mutta nykyään yritän olla miettimättä toisten lautasia. Kun ihmisiä kumminkin kiinnostaa niin monet asiat. Joku on oikein onnellinen eines pizzaansa ja näin saakin olla, mutta itse en niitä söisi. Mulle tuottaa iloa jos saan tehdä kaiken itse alusta loppuun asti itse. Se vaan tuottaa minulle niin paljon hyvää mieltä :) Olisi ihanaa, jos olisi oma puutarha ja voisi hakea sieltä kaikki tarvitsemansa raaka-aineet :) Tai edes pieniä tiloja lähellä, joista voisi hakea tarvitsemansa. Kun oltiin Italiassa ystäväni perhetuttu teki itse ihan äärettömän hyvää juustoa. Ehkä parasta koko lomassa oli saada juustoa suoraan pieneltä juustotilalta! Olin muutenkin aika yllättynyt, että miten paljon he siellä luomua käyttävät ja yleensäkin kierrättävät (Etelä-Italiassa voi olla sitten ihan toinen juttu).Joo, se kurssi voisi olla ihan mielenkiintoinen!! Huomasin myös että se YogaNordicin Satu pitää nykyään tunteja Moolassa! Satu on ihan huippu!Cherry:Voi kiitos paljon!! Olen jo kyllä saanut kyseisen tunnustuksen muutamaltakin bloggarilta, mutta olen unohtanut laittaa sen tunnustuksen tuonne sivupalkkiin. Kiitos paljon tunnustuksesta :)

Kaitaliina

Näin on. Enkä siis kommenttini mahdollisessa kritiikissä tarkoittanut ollenkaan sinua, vaan yleisesti joitain (toisia) ihmisiä. Sinä ainakin tunnut syövän todella hyvin (siis tällaisella Kaitaliinan asteikolla), kun teet ruokasi itse, hyvistä raaka-aineista, sen enempää oikomatta reseptejä. Tai siis että olisihan se helpompi tehdä bageleita valmissämpylöistä, mutta se nyt ei olisi yhtään sun juttu. Musta kaikki ruokakeskustelut on tervetulleita, varsinkin tällaiset pohdiskelevat ja ehkä vähän kriittisetkin. On kiva syödä lähes kaikkea, mutta tykkään hurjasti tehdä kaiken itse. Jonkun mielestä ehkä vaikeimman kautta, mutta mä tykkään siitä. Siitä että kun on vääntänyt leivän juurta seitsemän päivää, voi vihdoin leipoa maailman herkullisinta leipää. Olen jotenkin ollut havaitsevissani sinussa samalaisia piirteitä. : )Silti tietenkin täytyisi muistaa, ettei tällainen ruoasta intoilu vain ole kaikkien juttu. Tästä huolimatta kaikkien olisi syytä kiinnittää huomiota ruoan alkuperään, jos ei sitten terveydellisestä näkökulmasta, niin ainakin eettisestä ja ekologisesta. P.s. mä tosissani mietin tuota raakaravintokurssia, se lauantai kun ei ole vielä varattu. Olisi varmasti mielenkiintoinen!

Sofié

Kaitaliina:Odottelinkin jo sua :)Niin terve järki on hyvä pitää mukana, ihan kaikessa. Julkaisin tämän eilinen ahdistus purkaukseni vahingossa sitä enempää miettimättä.Luomuruokaa ostaisin varmasti paljon paljon enemmän, mutta näin päätoimisena opiskelijana se on välillä aika hankalaa. En syö eineksiä tai muutakaan "pahaa". Teen ruokani itse, kouluruokaa lukuunottamatta, jossa valitsen yleensä salaattibuffetin. Vatsani ei kestä Suomessa muuta kun luomumaitoa, mutta ulkomailla voin syödä mielein määrin ihan kaikkia maitotuotteitta. Moni on huolissaan juuri tuosta D-vitamiinista, niin kun sanoit, ei sitä mistään maidosta saa, täällä pohjolassa se on otettava purkista jokatapauksessa. Itse syön D-vitamiinia yli suositusten (Suomessa kun ne suostukset tuppaavat olemaan aika alhaalla).Ennen olin aika ehdoton aika monessakin asiassa. Poikaystäväni tullessa elämääni aloin höllätä liian tiukkoja periaatteitani. Tietyissä ruokaineissa olen aika ehdoton, mutta niinkuin sanoit liika pingottaminen vie hauskuuden kaikesta. Ja olet varmasti huomannut, että olen nykyään enemmänkin nautiskelija kuin pingottaja, vaikka joskus (esim.eilen) pieni salaattifanaatikko nostaakin minussa päätään. Olen kumminkin nykyään armollinen omille ruokatottumuksilleni ja yritän sanoa itselleni, että kutianen keskitie on se paras tie.

Kaitaliina

Mä luulen, että kaikki, jotka valmistavat oman ruokansa alusta asti itse, välttävät suurimman osan lisäaineista. Tai ainakin ne pahimmat, einesten suurkuluttajan ovat niitä suurimpia "uhreja". Toki lisäaineistakin pitäisi erottaa ne turhat ja hyödylliset, eikä vain tuomita kaikkia. Luomuruoan ostaminen ja siitä kannustaen muille kertominen ovat myös tärkeitä juttuja. Monet eivät välttämttä tiedä mitä eroa on luomumaidolla ja tavallisella maidolla. Tai mitä eroa on niiden lypsylehmien pitäimisellä. Useat sanovat, etteivät juo luomumaitoa, koska siitä ei saa D-vitamiinia. Suomalaisen D-vitamiinintarvetta talvisin ei kuitenkaan saa tyydytettyä millään maitomäärällä (vai kuka juo litroittain maitoa päivässä) vaan se pitää saada purkista joka tapauksessa. Eli näitä ns. "vääriä" argumentteja olisi mielestäni hyvä aina välillä oikoa. Kieltäytyiminen kaikesta ja muutenkin sellainen ehdottomuus hankaloittaa mielestäni vain turhaan monen ruokailuja. No, enhän itsekään syö lihaa, mutta sen valinnan olen tehnyt ensisijaisesti eläinten ystävänä, en terveysvaikutusten takia. Silti on mielekästä tutustua eri teorioihin ja poimia sieltä ne parhaat palat itselleen. Ja käyttää sitä tervettä järkeä samalla. : )

Sofié

Jarks:Tottakai lisäaineista ja puhtaasta ruoasta puhuminen on hyvä asia, todella hyvä asia. Mutta pointti kirjoitukselleni oli ahdistus tästä kaikesta ruokakeskustelusta. Tällä hetkellä minusta tuntuu, että en voi syödä mitään, vaikka ruokavalioni onkin jo tavallista terveellisempi ja vihreämpi.

Sofié

Jarks:Tottakai lisäaineista ja puhtaasta ruoasta puhuminen on hyvä asia, todella hyvä asia. Mutta pointti kirjoitukselleni oli ahdistus tästä kaikesta ruokakeskustelusta. Tällä hetkellä minusta tuntuu, että en voi syödä mitään, vaikka ruokavalioni onkin jo tavallista terveellisempi ja vihreämpi.

Sofié

Saija:Olen ollut aiemmin tosi tarkka syömisistäni. Koin jopa sairaalloista hyvän olon tunnetta, kun toinen vieressäni söi hampurailaista ja minä vieressä popsin porkkanaa. Tästä on kuljettu pitkä tie tähän päivään. No hampurailiset eivätkä einekset edelleenkään uppoa ja meillä on kotona kaksi ihan erilaista syöjää. Lihan suurkuluttaja ja minä se vihreämpi, tofun voimalla taapertaja.Aasiassa ollessani, en syönyt oikeastaan ollenkaan hiivatuotteitta, maitotuotteita tai perunaa. Kalan ja soijan voimin elin aika pitkälti. Tuntui, että kehossa oli tosi hyvä olo, ensi kertaa elämässäni. On hyvä, että ihmiset alkavat heräilemään ja katsomaan lautasilleen ja puntaroimaan syömisiään, mutta tuntuu että nyt pitäisi noudattaa jos jonkinlaista ruokavaliota, mutta siltikään mikään ei riitä.

Jarks

Itse oon kokenut Antti Heikkilän keskustelun ruoka-aiheesta hyödyllisenä, hyvin perusteltuna ja vailla taloudellista intressiä, joka yleensä sekoittaa mukavasti soppaa. Lisäaineetonta, puhtaista ja luonnollisista sekä ravinteikkaista raaka-aineistä valmistettua oikeeta ruokaa!

Saija

Voi Sofie, mä niin ymmärrän sua. Mulla oli jossain vaiheessa ihan samanlainen olo, enkä oikein enää tiennyt mitä syödä. Liika informaatiotulva, kun juutuin lukemaan kaikkea mahdollista ja ravintojuttuja puski joka suunnasta. Nykyisin itselläni menee aika lailla jaksoissa miten syön. Välillä raakapainoitteisemmin, mutta sitten saattaa tulla jakso, jolloin tekee mieli vaikka kalaa ja kananmunia. Olen ajatellut, että keho kertoo mikä on hyväksi ja sen mukaan mennään. Kasvis, kala, luomu, raaka- ja hedelmälinjalla enimmäkseen. Minusta on ihana että voi tavallaan syödä kaikkea, mutta silti terveellisesti, sillä kaikille herkuille löytyy korvaajat. Valkoisia jauhoja, hiivaa ja maitotuotteita pyrin välttämään. Mutta kultainen keskitie kuulostaa juuri hyvältä! Ja se että lakkaa liikaa miettimästä, sillä ruoka on niin ihana, nautinnollinen asia ettei siitä halua tehdä ongelmaa. :)

Sofié

Iduska:Ihanko totta!? Olen ihan samaa mieltä kanssasi. Kaksi vuotta sitten ihmiset hurahtivat ylikalliisiin punaisiin marjoihin ja hylkäsivät meidän omat mustikat. Markkinoinnista tässäkin on kyse. Nyt viimeistään jos yhtään olisi bisnesälyä kannattaisi perustaa lähiruokakauppoja, go green-parantoloita ja muita lisäaineilla itsensä "pilanneille" ihmisille. Olen luomuruoan kannattaja ja minulla on aika vihreä ruokavalio, mutta tuntuu, että tämä ruokakeskustelu on saanut ihan äärettömät mittasuhteet. Niinkuin tekstillänikin yritin selittää, alkoi minusta tuntua, että en voi syödä enää mitään.

iduska

Jotenkin tuntuu että tämä homma lähtee vähän lapasesta... En ihan oikeasti jaksa uskoa että suomalaisen porkkanan syöminen on esimerkiksi huonompi vaihtoehto kuin joku kaikenparantavasupermarja. Järki pitää tottakai olla päässä ja esimerkiksi lisäaineista kannattaakin ottaa selvää MUTTA mielestäni on puoli voittoa jos tekee oman ruokansa edes suurimmaksi osaksi itse. Kaikkea kohtuudella :) Elämä on kuitenkin liian lyhyt että kieltäisi itseltään kaiken hyvän ja epäterveellisen.Oho, tulipas pitkä kommentti.

Seuraa 

Blogiarkisto

2014
2013
2012
2011
2010