"mutta en halua asua täällä."

On lause, jonka kuulen täällä ollessani melkein jokaiselta. Nyt jonkun aikaa täällä olleena ymmärrän suhteellisen hyvin, miksi näin minulle sanotaan. Pariisi on yksi ihanimmista kaupungeista olla ja vierailla, mutta yksi hankalimmista kaupungeista asua. Turistina näkee kaiken kauniin, mutta kun yrität selvitä arkipäivän askareista, se onkin vähän jo toinen juttu.

Yksi parhaimmista ystävistäni on alun perin ranskalainen, mutta Rosalie asui viisi vuotta Suomessa ennen kuin hän muutti takaisin Ranskaan elokuussa. Hän on asunut Pariisissa nyt reilu puoli vuotta ja on yrittänyt löytää tien pois Ranskasta viimeisten kuukausien ajan. Mieluiten hän muuttaisi Suomeen tai Tukholmaan ihan perus elämänlaatu kysymysten takia.

Moni tutuistani painii ihan peruskysymyksien kanssa. Työmatkat vievät monta tuntia päivästä. Heräät kuudelta lähdet töihin puoli kahdeksalta ja pääset töihin 9 maissa. Kotiin pääset lähtemään harvemmin ennen seitsemää ja kun olet matkustanut ruuhkassa kotiin, onkin kello jo lähemmäs yhdeksän. Rosa ei esimerkiksi ikinä voi ostaa vaatteita viikolla, sillä yleensä kun hän on keskustassa, ovat kaupat jo kiinni.

Meille suomalaisille on jollain lailla puoli absurdia ajatella, että omaan elämään ei jää viikolla ollenkaan aikaa. Pariisissa melkein jokainen kenet tunnen, ei ole elämää arkena. Tämä on ollut minulle hieman hämmentävä toteamus, vaikkakin en minäkään arkena mitään kummallista tee, mutta jo ihan perusasioiden pyörittäminen (kaupassa käyminen) on käytännössä mahdotonta jos työpaikka sijaitsee kaupungin ulkopuolella.

Täällä ollessa olen myös huomannut sen, että miten tärkeää on että miettii reitin kunnolla. Helposti käy niin, että et ehdi yhden illan aikana tehdä kuin yhden jutun kun välimatkat ovat pitkiä. Ruuhkien ja välimatkojen takia tässä kaupungissa paras kulkuväline on Vespa. Minulla menee meidän Ranskan toimistolle Vespalla 15 minuuttia, kun Metrolla siihen menisi tunnin verran. Autolla liikkumista en halua edes kokeilla, sillä jo parkkipaikan löytämiseen menee helposti puoli tuntia ja ylikin. Nämä pienet arjen jutut mitä tekee Suomessa päivittäin sen suurempia ajattelematta, ovat suurkaupungeissa suuri haaste.

Itselleni yksi haaste on myös kieli. Olen opiskellut ranskaa kolme vuotta ja ymmärrän sitä hyvin, mutta puhuminen kangertelee, varsinkin kun puhutaan vähänkin nopeammin. Sen takia pakotankin itseni puhumaa ranskaa koko ajan ja laitan itseni tilanteisiin joissa en voi puhua muuta kieltä kuin ranskaa (juustokaupassa, kalakaupassa tai kukkakaupassa esimerkiksi). Se on ollut jollain lailla hieman hämmentävää millaista kohtelua saa vastaan kun yrittää, mutta ei osaa täydellisesti. Suomalainen olisi ymmärtäväinen ja kannustaisi kokeilemaan, mutta ranskalainen katsoo sinua alaspäin ja alkaa kiukuttelemaan? Hassua :)

Kaikkien näiden kommellusten jälkeen rakastan kaupunkia kumminkin tosi paljon

P.S. Ei kannata kääntää sanontaa ”nostan kissan pöydälle” ranskaksi – merkitsee hieman eri asiaa..

Kommentit (10)

Vierailija

Kiva ja mielenkiintoinen postaus! Itsellä on aina tarve saada tietää millaista elämää missäkin paikassa ihmiset todella elää. Viime päivät olen haaveillut elämästä jossakin muualla (taas), mutta tämä auttoi muistamaan (taas), että ei se arki missään muualla sen ihmeellisempää ole :)

Vierailija

Minäkin rakastan Pariisia, mutta enpä ole koskaan tullut ajatelleeksi pariisilaisten työmatkoja. Mielenkiintoinen postaus siis :) Muissa suurkaupungeissa taitaa olla samat ongelmat. Oletko siirtynyt teidän Pariisin toimistoon töihin vai onko kyse väliaikaisesta paikan vaihdosta? - Merja

Vierailija

Mielenkiintoinen postaus. Lisää tälläisiä.

Omat kokemukseni ranskalaisista ovat samansuuntaisia sikäli, että ranskalaiset ovat tosiaankin kovia kiukuttelemaan. Kuin pieniä lapsia toisinaan, aikuisetkin. Kovin rasittavaa minusta. Ja katsovat nenänvarttaan pitkin.

Vierailija

Totta puhut, työpäivät ovat paljon pidempiä kuin Suomessa ja päälle matkat. Métro, boulot, dodo ja siinä se sitten olikin.

Opettelin itsekin puhumaan ranskaa juuri pariisissa, mutta mulla on vain myöntesiä kokemuksia kielen harjoittelusta. Eli en ole kokenut kiukuttelua. Jos olet ollut turistimestoilla, niin voi johtua kiireestä..

Pariisissa on myös paljon paikallisia, jotka eivät mistään hinnasta suostu vespan tai skootterin kyytiin, onnettomuustilastot ovat surullista luettavaa. Viiden vuoden sisällä kaupungissa asuessani olen silminnähnyt jo kaksi onnettomuutta missä skootteriajaja luultavasti loukkaantui hyvin pahasti...

Vierailija

Aika mielenkiintoista, Italiassa sen sijaan ollan todella iloisia jos joku yrittää puhua paikallista kieltä...

Itselle suurkaupungit Rooma ja Pariisi ovat liian isoja, juuri toi siirtyminen tuntuu mahdottomalta. Tykkään Helsingistä, se toimii, ja uskon sen tekevän sen tulevaisuudessakin vaikka kasvaisikin kaupunkina.

 

xxx
E

http://dragonflyelisabeth.blogspot.fi/

Vierailija

Hei!

Kiva postaus! Mä asuin 1,5 vuotta Pariisin esikaupungissa ja ehdin todistaa seitsemän (7!) moottoripyörä- ja skootterionnettomuutta. Enkä ihmettele onnettomuuksia ollenkaan koska ajotyyli varsinkin moottoripyörän selässä olevilla on useimmiten aivan kaamea.

Vierailija

Pitkät välimatkat, tai ainakin ajallisesti kauan kestävät matkat ovat monen suurkaupungin ongelma.

Ollessani Pariisissa (tai oikeasti sen laitakaupungilla) työkomennuksella kuljin alkuun keskustassakin metrolla muutaman pysäkin. Muutaman kuukauden jälkeen hoksasin, että metropysäkkejä Pariisissa on oikeasti todella tiheään (asemalta kurkistaessa tunneliin näkee yleensä seuraavan pysäkin valot...) ja asemilla joutuu kävelemään paljon mihin kuluu aikaa. Kävellen pääsisikin usein yhtänopeasti kuin pari pysäkin väliä metrolla.

Minulle Pariisissa asumisesta jäi positiivinen kuva, tosin koska olin työkomenuksella en joutunut taistelemaan byrokratian tai monen käytännön asian kanssa niin kuin "normaalielämässä", joten kokemukseni on hieman vääristynyt. Suurkaupungin ongelmat toki on kaikkien riesana. Mutta toisaalta niin on ne suurkaupungin positiivisetkin puolet.

Omalta kohdalta muistan että minun haparoiviin ranskankielen alkeisiin suhtauduttiin Pariisissakin ystävällisen kannustavasti. Tai ehkä vain odotin tylynpää kohtelua ja yllätyin siksi positiivisesti. :)

Vierailija

Minä ajelin pari vuotta sitten keskustassa pyörällä töihin ongelmitta. En myöskään kertaakaan kokenut, että minua olisi katsottu nenänvartta pitkin, vaikka ranskani ei ole täydellistä. Niin niitä kokemuksia on erilaisia.

Vierailija

Olen kans viettänyt viimeisen vuoden aikana useita viikonloppuja Pariisissa ja huomannut juurikin saman asian. En todellakaan voisi asua siellä, mutta rakastan viikonloppuvisiittejä! En voisi nimittäin kuvitellakaan matkustavani töihin puolta tuntia kauempaa, kuten nykyään teen :) Seuraava visiittiä odotellessa, eihän siihen olekaan enää kuin noin viikko aikaa!

Vierailija

Tuo työmatka kuvauksesi on varmasti aivan totta. Oma kokemukseni kyllä Pariisissa monesti vieraalleena ja Ranskan alpeilla asuneena kankean ranskani käyttämisestä ovat aina saaneet ranskikset kohtelemaan minua erittäin hyvin! Olen aina ihmetellyt ihmisten puheita kopeista ranskiksista, kohdalleni kun ei ole sellaista vielä osunut -päinvastoin.

Syötävän ihania nuo sinun kuvasi aamiaiselta parvekkeella!  

http://entajosalkaisit.blogspot.fi/

 

Seuraa 

Blogiarkisto

2014
2013
2012
2011
2010