Ensimmäinen matkakohteemme Malesiassa oli Perhentian. Me ei edes käyty Kuala Lumpurin keskustassa, vaan hyppäsimme lentokentältä suoraan taksiin, joka vei meidät Kuala Lumpurin laidalla olevalle bussiasemalle. Ensivaikutelma Malesiasta oli aika karu. Kumpikaan meistä ei sanonut toisilleen mitään, mutta muutaman päivän päästä kumpikin myönsi, että oli tullut koti-ikävä ihan matkan alkumetreillä. "Bussiasema" oli keskellä vähäosaisten asuinaluetta ja siinä vaiheessa silmät ja mieli eivät  olleet vielä tottuneet sellaisiin näkyihin (en kyllä tiedä totunko ikinä). Bussimatka Kuala Lumpurista Kuala Besutiin kesti 9 tuntia. Saavuimme perille aamu viiden maissa ja olimme kyllä aika uupuneita kaikesta reissaamisesta. Odottelimme muutaman tunnin lauttaa, joka vei meidät saarelle. Perhentianiin kuuluu kaksi saarta, Kecil ja Besar (iso ja pieni). Oleilimme pienemmällä saarella, jossa saimme kumpikin levättyä ja rentouduttua ennen koulun alkua. Snorklailimme, luimme kirjoja, kanotoimme ja nukuimme. Saarella oli todella rento ja rauhallinen meininki, joten Perhentian tarjosi meille juuri sellaisen levähdystauon, jollaista olimme tarvinneetkin. Tapasimme saarella ranskalaisen pariskunnan ja kun kysyin, että mitä te teette (tarkoitin työksi), mies vastasi, että snorklailen. Naurahdin ja sanoin, että kyllä minä sen näen, mutta mitä teette Ranskassa. Mies vastasi, että viimeiset kahdeksan kuukautta olen snorklaillut ja tällä hetkellä etsimme paikkaa, jossa meillä on hyvä olla. He olivat myyneet kaiken maallisen omaisuutensa ja lähteneet pitkälle tutkimusmatkalle. Ihailen ihmisiä, jotka uskaltavat heittäytyä elämän vietäväksi, itse en tosin ole yhtä rohkea.

Kommentit (13)

Anonymous

Hei! Missä hotellissa majoituitte tuolla Perhentialla? Olemme lähdössä poikaystäväni kanssa samaiseen paikkaan ensi vuonna, enkä oikein saa ns. "otetta" noista majoituspaikoista ja niiden tasosta:D Kiitos jo etukäteen!

Sofié

Heippa!Me olimme pienemmällä saarella ja sieltä löytyy oikeastaan vain kaksi hotellia, muut ovat chaletteja. Toinen isommalta rannalta ja toinen pienemmältä rannalta. Me olimme sillä pienemmällä rannalla ja hotellin nimi oli Shangri La. Majoittumismahdollisuuksia löytyy hyvin moneen lähtöön, mutta mitään Hiltoneita paikasta ei löydy. Isommalta saarelta löytyy vähän tasokkaampia majoituspaikkoja, mutta ranta oli parempi pienemmän saaren isommalla rannalla :)

Anonymous

Hei, haluaisitko kertoa missä resortissa/chaletissa asustitte Perhentianilla? Olemme lähdössä Singapore - Perhentian yhdistelmähäämatkalle, ja hotelli Perhentianilla vielä hakusessa. Me ollaan paikan päällä 12 yötä, mutta me harrastetaan sukellusta ja tykätään löhöilläkin ihan vaan, joten tuskin tulee aika pitkäksi :)

Sofié

Tarja:Voi miten kauniisti sanottu! Kiitos paljon ihanasta kommentistasi :)) Toisaalta on ihan hyvä, että ei asu tuollaisissa paikoissa, sillä niitä osaa sitten arvostaa harvinaisena herkkuna. Sillä huomasin puolen vuoden aikana, että lopuksi en enää osannut arvostaa niitä samalla tavalla.Malesia on kyllä maana ihan erilainen, mitä muut maat siinä ympärillä. Kävin usein kävelyllä puistossa, joka on KLCC:n ympärillä. Oli hassua kun vieressä tönötti länsimäiset pilvenpiirtäjät ja samalla vierestä kuului rukouskutsut. Meni ihan kylmät väreet, kun siellä käveli, upea tunne. Toisaalta Malesia on niin länsimainen, mutta toisaalta ei.Ihanaa, jos olen pystynyt tuomaan näitä tunnelmia sinne hiekkalaatikon reunalle :)Ihanaa viikonloppua!

Sofié

Lumo:Voisin asua aina lokakuusta maaliskuuhun jossakin muualla, kuin Suomessa. Kevät on ihanaa aikaa, kun päivä päivältä on valoisampaa ja vähemmän lunta :)Mutta siis, jonnekin kauas olisi ihana päästä :)

Sofié

Absolutely White:Haha, täällä myös yksi joka haaveilee vain lomasta ja valkoisesta hiekasta!Se oli varsinkin minulle hyvin vierasta, koska en ole tottunut muslimien kulttuuriin ja vaikka Malesian muslimit on niitä ehkä leppoisimpia, tuli silti pieni kulttuurishokki. Niin kyllä siihen aina hetki menee, kun pääsee paikallisten elämästä kiinni ja luopuu omista standardeistaan. Alku on hankalaa, mutta kun avoimin mielin niin kaikkeen sopeutuu. No minä kun en ole mikään auringonpalvoja, niin minulle alkoi jo neljän päivän jälkeen riittämään. Siis upea paikka, mutta liian vähän aktiviteettejä. Poikaystävä on varsinainen auringonpalvoja, niin se viihtyi Perhentianilla ihan todella hyvin. En suosittelisi pidemmäksi aikaa kun max 5 päiväksi.

Sofié

Mussu:Voi, että miten hauskasti sanottu :))! Kiitos paljon! Nämä kuvat eivät ole otettu blogia varten, vaan ihan vain lomakuvia :)Toisten matkakokemuksista on niin kiva lukea, kun voi samalla hakea vinkkejä omiin matkoihin :)

Tarja

Tätä sinun blogiasi ei oikeastaan saisi olla olemassa, kun se saa aikaan niin kamalan matkakuumeen ja kaihon jonnekin muualle. Eihän se paha asia ole, mutta juuri nyt olen jumissa hiekkalatikon reunalla ja tuosta kuviesi ihanasta tunnelmasta saan vain haaveilla - sitten eläkkeellä ehkä :-) Malesiaan maana olen ihan rakastunut, vaikka noihin ihaniin lomakohteisiin en koskaan ehtinyt tutustua, vaikka olen maassa käynyt 4 kertaa ja viettänyt siellä yhteensä kait 6 viikkoa Kuala Lumpurin lähimaastossa (työmatkoilla siis). Ihastuin kuitenkin valtavasti kulttuuriin, ihmisten ystävällisyyteen ja haluun pitää vieraasta huolta, ruokaan, maisemiin, ilmastoon... Ankeita paikkoja ehdin nähdä minäkin, eikä niihin totu, se on totta. Elintasoerot on suuret. Mutta ihana maa ja jos nyt saisin päättää minne lomalle haluan, niin sinne. Kiitos näistä kuvista ja kiitos blogistasi, jossa jaat näitä ihania tunnelmia tänne ruuhkavuosien keskelle :-)t. Tarja Oulusta

Lumo

Kaunis iltataivas, ihana meri. Vaikka kevät täällä Lounais-Suomessa, jossa viikonloppua vietän, on tänään kaunis, teksi mieli johonkin lämpimään...

Absolutely white

Ihana postaus, joka suorastaan velvoitti haaveilemaan matkoista! Tiedän tuon tunteen, kun on matkalla jossakin ja matkan toivoisi olevan onnistunut ja ihana...ja sitten se alkujärkytys, joka tulee paikanpäällä, kun kaikki on sotkuista, ei-länsimaista ja huonolla tuurilla vielä sateista ja harmaata. No, onneksi tuo alkujärkytys menee aina yleensä pois sen jälkeen, kun tutustuu paikkaan ja huomaa kuinka lähes jokaisessa paikassa ne paikalliset ovat kuitenkin onnellisia ja iloisia ja suhteellisen tyytyväisiä. Erityisesti Aasian suunnalla saattaa tuota parin päivän alkujärkytystä ilmetä itselläni. Suositteletko Perhetiania pidemmäksi ajaksi kuin muutamaksi päiväksi? Siellä ei varmaan tekemistä erityisesti ole muuta kuin oleilu. Jos haluaa vain olla ja rentoutua se taitaa onnistua tuolla saarella oikein hyvin.

Mussu

Aivan upeita kuvia taas kerran, taattua Sofie laatua :)Loma jutuista on aina kiva lukea, pääsee itsekin hetkeksi muihin maisemiin...

Seuraa 

Blogiarkisto

2014
2013
2012
2011
2010