Ystäväni kysyi minulta 1,5 vuotta sitten, että onko minulla elämässäni jotain, minkä haluaisin joskus toteuttaa. Sen suurempia epäröimättä ensimmäinen vastaukseni oli, että haluan oman keittokirjan. Olen aina häärännyt keittiössä ja ala-asteella ollessani taisin unohtaa ne läksyt keksien leipomisen lomassa. Muistona ensimmäisistä keksikokeiluista on palovamma oikeassa käsivarressa.

Kun minulle tarjottiin mahdollisuutta tehdä oma keittokirja mietin hetken, että millainen siitä oikein tulisi. Koska olen aika visuaalinen ihminen, niin halusin kirjasta kauniin ja lukijalle ystävällisen herkkukirjan, joka on täynnä kauniita valokuvia. Ilman ihanaa ystävääni ei kirjan ulkomuoto olisi ollut mahdollista. Hän on todella lahjakas kaveri ja äärettömän etevä kameran kanssa. Olenkin ihan ikionnellinen, että hän auttoi minua tässä kirjaprojektissani. Olemme kuvailleet näinä kauniina kesäiltoina ihan pikkutunneille saakka ja kirjan tekeminen helteistä huolimatta on ollut ihan mielettömän kivaa. Olen päässyt kokeilemaan itsekin kameran käyttöä, mutta kauniista kuvista voitte tällä kertaa kiittää ystävääni. Kirjasta ei olisi tullut mitään ilman häntä. Olen leiponut hiki hatussa, puhua pulputtanut suu vaahdossa ja naureskellut kaaottisessa keittiössä.

Rakastan tämäntyyppisiä juttuja kun saa ideoida ja käyttää luovuuttaan, kokeilla ja teistailla, että mikä näyttäisi hyvältä ja mikä ei. Jos vain voisin, niin tekisin tämänkaltaista työtä vaikka ilmaiseksi, niin paljon siitä nautin. Motivaationa ei minulle ikinä ole materiaaliset asiat, kauniiden asioiden luominen on minulle palkitsevinta.

Projekti on opettanut minua paljon niin valokuvaukseen liittyvissä asioissa kuin muissakin jutuissa. Yksi ihanimmista asioista kumminkin on, että olen saanut itse päättää  kaikesta kirjaan liittyvistä asioista. Yksi asia mikä oli minulle selvää jo projektin alkuvaiheessa oli se, että osan tuotosta lahjoitan hyväntekeväisyyteen.


Kommentit (0)

Seuraa 

Blogiarkisto

2014
2013
2012
2011
2010