Kirjoitan teille nyt vähän henkilökohtaisemman postauksen. En ole uskaltanut aiemmin tällaisia postauksia tehdä, joten toivottavasti olette minulle armollisia.

Näin herkkusuuna painiskelen aina silloin tällöin oman vartaloni kanssa. Olen aina ollut todella feminiinisen muotoinen, leveä lantio -kapea vyötärö ja posket kuin persikat. Tähän yhtälöön kun lisätään vielä lihaksikkaat reidet, niin yhtälöä on lähes mahdoton ratkaista. Olen kamppaillut näiden palasten kanssa koko pienen ikäni. Leveän lantioni takia tunsin tanssitunneilla olevani aina se  isoin tyttö. Teini vuosina inhosin kommentteja: "voi että sulla on naisellinen vartalo". Minun päässäni tulkitsin tuon kaltaiset lauseet siten, että joku sanoi minua pullukaksi. Vaikka todellisuudessa olen aina ollut ihan normaalipainoinen, vähän feminiinisempi vain.
Muun muassa näiden syiden takia olen aina ihannoinut kaikkea muuta mitä itse edustan: pitkiä ja hoikkia sääriä, pientä kuppikokoa ja pieniä poskia.
Tällä hetkellä kauneusiha
Tällä hetkellä olen kauneusihanteideni kanssa terveemmällä pohjalla mitä ylä-asteella ja Satu Taiveahoa lainatakseni "onnellisuus ei saa olla farkkukoosta kiinni".
Kaikki oikeastaan riippuu siitä että miten kyseinen ihminen kantaa itsensä. Se että painaa 120 kg ei tarkoita, etteikö ihminen voisi olla kaunis. Kunhan vain on sinut itsensä kanssa.
Muutenkin peräänkuulutan aina luonnollisuuden perään. En ymmärrä sitä, että ihmiset kätkevät luonnollisen kauneutensa meikkikerrosten ja tekoripsien taakse. Ja mitä plastikkakirurgiaan tulee, niin en oikein ymmärrä että miksi ihmeessä ihmiset menevät klinikoille? Olen monesti miettinyt, että olenkohan nähnyt yhtäkään hyvännäköistä ihmistä joka on käynyt plastikkakirurgilla? Monesti veitsen sivallukset muokkaavat kasvoista todella epäluonnollisen näköiset. Vai kai se onkin se tarkoitus?

Kommentit (0)

Seuraa 

Blogiarkisto

2014
2013
2012
2011
2010