...Vielä yksi ruokapostaus...
Marie Antoinette : " Jos heillä ei ole leipää,  niin syökööt leivoksia"









Macaron-leivokset ovat jo pelkästään ulkonäön perusteella viehätäneet minua paljon!Mutta se, että ne niistä voi muokata helposti omien makutottumuksien mukaan juuri sen makuisia kuin haluaa, ja teema-juhlien mukaan vielä väriäkin voi helposti muuttaa, tekee se niistä oivan leivonnaisen juhliin. ihana pieni leivos :)
Macaronien teko minua vähän aluksi askarrutti, koska pelkäsin ettei niistä tule yhtä sieviä, mitä olen poskiini napsinut. Googlettelin kuvia, ja huomasin, että monien macaronien ulkokuori oli mantelijauhon takia mennyt kokkareiseksi ja se kuulsi massan läpi, ja sen takia koko leivos oli menettänyt kauniin olemuksensa. Näissä leivosjutuissa olen aika tarkka ja tykkään, että ulkokuorenkin pitää olla kaunis, vaikka se miten hyvältä maistuisikin :)

Kun laitoin taikinaa leivinpaperille ja levyn uuniin, niin pelkäsin etteivät macaronit nouse ollenkaan. Taikina oli levinnyt vain leivinpaperille pieniksi vaaleanpunaisiksi  lätäköiksi. Tässä vaiheessa aloin jo vähän miettimään mitä olisin voinut tehdä asialle. Mutta onneksi hetken päästä "lätäköt" olivat nousseet kauniiksi pyöreiksi kummuiksi.

Kokeilin tänä kesänä Chez Jouni-ohjelman reseptiä myös. Jouni teki macaroninsa italialaistyyppisesti, mutta minulta se ei luonnistunut. Pitäydyn tässä ranskalaisessa tavassa tehdä macaroneja :) Ja ajattelin okeilla Sara La Fountainin uudessa kirjassa olevaa macaron-reseptiä pian ihan vertailun vuoksi. Suosittelen muuten Saran kirjaa, se hivelee ainakin minun visuaalista silmää kovasti!








Tässä vielä resepti, jota käytin :

3 munan valkuaista, ?4 dl tomusokeria, ?160 g mantelijauhetta

1 rkl margariinia
100g valkosuklaata
1 dl vispikermaa

taikinan ja täytteen värjäsin vielä elintarvikevärillä.

Aluksi vatkasin valkuaiset vaahdoksi, lisäilin tomusokerin vatkaten seosta koko ajan ja lopuksi laitoin sekaan vielä mantelijauheen ja muutaman tipan elintarvikeväriä.
Tämän jälkeen asettelin ne leivinpaperille pieniksi nökäreiksi, ne kyllä leviävät, eli ei kannata ihan hirveän tiiviisti niitä laittaa siihen pellille. 
Macaronit paistoin 125 asteessa, n. 15 min oli minusta sopiva aika, koska huomasin toisen pellillisen jälkeen että 20 min oli jo ihan liikaa, ja pinta kerkesi hieman jo tummua. Mutta tietenkin tämä riippuu ihan uunista. Kunhan marenki pysyy hieman sitkeänä eikä paistu ihan kivikovaksi.

 Täyte:
Sulatin suklaan ja margariinin vesihauteessa, sillä välin vispasin kerman kuohkeaksi ja kun suklaa oli hieman jäähtynyt sekoitin sen kermavaahdon sekaan. Laitoin täytteen hetkeksi jääkaappiin,  jotta se jämäköityisi, jonka jälkeen se oli helppo laittaa leivosten väliin.


Enjoy!

Kommentit (2)

Anonymous

Oon miettinyt monta kertaa,että macaroneja pitää joskus kokeilla.Kiitos reseptistä!

Seuraa 

Blogiarkisto

2014
2013
2012
2011
2010