Matkustaessa mininulla on matkatavaroideni lisäksi muutakin painavaa kannettavaa, lentopelkoni. Pienenä ja nuorempana rakastin lentämistä, mutta näin aikuisiällä olen alkanut pelkäämään sitä ihan hirvittävästi. Kaikki alkoi muutama vuosi sitten kun olimme tyttökavereideni kanssa Shanghaissa. Menolento meni hienosti, mutta paluulennolla tapahtui jotain todella epämiellyttävää. Kaikista ikävintä tässä kaikessa oli se, että kukaan ei ikinä vaivautunut sanomaan, että mikä oli vialla. Olisin toivonut, että meille olisi vaikka valehdeltu, että kyseessä on myrsky tai turbulenssi. Olimme juuri saaneet ruoat ja juomat kunnes lentokone alkoi syöksymään alas. Syöksyn jälkeen kone nosti lentokorkeutta aika nopeasti ja sen jälkeen kone meni sivulta toiselle. Lentopelostani johtuen yritän katsella lentohenkilökunnan ilmeitä, sillä yleensä heidän ilmeet rauhoittavat oloani. Tällä kerralla heidän olemuksensa ei kyllä tehneet oloani yhtään sen paremmaksi.

Shanghain ja kaikista muistakin lennoista on selvitty, mutta pelkoni ei vain ole lähteäkseen pois. Aasiassa ollessani pelkoni ehkä vain vahvistui ja olin joka lennolla ihan varma, että en tule alas ehjin nahoin. Aasiassa huomasin, että minulla oli aina tietynlainen olo lentokentälle mentäessä, suuta kuivaa, päässä huimaa ja puhun todella sekavia. Olen normaalisti suhteellisen skarppi, mutta muutaman kerran olen lentokentällä ja -koneessa tehnyt/sanonut vähän hassuja juttuja. Kaikista ikävintä tämä taitaa olla matkakumppaneilleni ja yleensä matkustan poikaystävän kanssa ja hän on enemmän kuin kyllästynyt seuraani lentokentällä tai -koneessa. Yleensä hän laittaa minut shoppailemaan TaxFreehen että rauhoittusin. Koneessa hän laittaa korvatulpat korviin ja laput silmillensä ja yrittää olla nukkua jottei hänen tarvitsisi katsella minun panikoimistani.

Viimeisin matkani oli matka Barcelonaan ja jouduin lentäämään yksin. Olen hölmönä lukenut kaikenlaisia artikkeleita ja katsellut dokumentteja lento-onnettomuuksista ja tiedän tasan tarkkaan että kuinka monta sekuntia ihmisellä on aikaa poistua lentokoneesta esimerkiksi tulipalon sattuessa. Näiden erittäin hyödyllisten tietojen takia en suostu istumaan muualla kuin hätäovien kohdalla. Barcelonaan mentäessä minua jännitti ihan hirveästi, mutta onneksi lentohenkilökunta suostutteli minut koneeseen. Norwegianilla oli ihan mielettömän hyvä palvelu ja sain aina istua hätäoven kohdalla ja nousujen ja läskujen ajan lentohenkilökunta jopa piti minua kädestä kiinni.

Lentopelkoni ei ole tosin sillä tasolla, että en suostuisi koneeseen. Ihan minkä tahansa lentoyhtiön koneeseen en kyllä nouse, mutta jos en joihinkin koneisiin olisi noussut olisi minulta jäänyt monta paikkaa näkemätta. Muun muassa Vietnamiin, Tiomanille, Sumatralle, Borneolle tai Chiang Maihin kun on vähän mahdoton päästä ilman lentokonetta.


Kommentit (37)

Sofié

Minäkin olen ollut koneessa jossa mies sai sairaskohtauksen. Tajuttoman ihmisen näkeminen pienessä tilassa ei ole kiva juttu :/
Olen yrittänyt sanoa itselleni, että ne Aasian yöbussit jos mitkä ovat vaarallisia, mutta menen niihin paljon mielummin kuin lentokoneisiin.
Niinhän se on. Yleensä se on joku tupolev Venäjällä tai joku muu mustalla listalla oleva kone. Mutta ihmisiä me vain olemme ja kaikille voi sattua inhimillisiä virheitä, niin sehän siinä se ikävin juttu onkin :(

Hannah

Hyvä postaus, saman asian kanssa kamppaillaan täälläkin. Jostain syystä lentäminen vain kävi pelottamaan, mitään noin kamalaa ei ole edes käynyt millään lennolla. Muutama vuosi sitten reppureissuilla tuli lenneltyä jonkin verran, ja esimerkiksi Australiasta koti-Suomeen vaati kolme erillistä lentoa, joista kaksi oli 10-14 tuntisia. Ei mitään hätää. Mutta sen reissun jälkeen lentäminen vain yksinkertaisesti pelottaa. Sille ei mahda mitään eikä sitä voi selittää, se on vain erittäin epämiellyttävä tunnetila. Noh, nyt on vielä kuukausi aikaa psyykata itsensä 10 tunnin lentoa varten, ja suostutella tuo parempi puolisko Aasiassa matkustamaan junalla ja bussilla lentämisen sijaan ;)
Mitkään mömmmöt ei tietysti asiaa ratkaise, mutta lääkärit määräävät jotain rauhoittavia pahoista lentopeloista kärsiville. Itse en ole tähän helpotukseen turvautunut, mutta tuttuni on. Tosin nehän eivät sitä itse pelkoa poista..

esteetikko

Moi, minäkin kärsin lentopelosta, mutta en ihan noin voimakkaasti. Minun edellisestä lomamatkasta piti kulua muutama vuosi, että uskaltauduin koneeseen. Ja jännitti hirveästi. Minun pitää keskittyä vain itseeni ja itseni hallintaan, että kestän matkan. Mutta en pysty nukkumaan enkä rentoutumaan ja pyydän matkakavereita puhumaan jostain ihan muusta kuin lentämisestä. Viimeksi otin menomatkalla lasin viiniä ja se auttoi rentoutumaan. Alkoholi ei ole mikään ratkaisu, mutta tuossa tilanteessa yksi lasi auttoi kestämään lopun matkan paremmin. Tsemppiä pelkojen voittamiseen!

Norppa

Voi, miten kurjaa! Lentopelko tuntuu olevan tosi viheliäistä ja hallitsevaa. Oletko lukenut Lentopelko hallintaan -kirjan? Siitä voisi olla apua, jos et ole sitä lukenut. Kirjailija on Paula Kinnunen.

Sofié

Mulle Aasian lennoilla on melkein aina käynyt jotain ikävää. Joskus on ollut myrsky ja kerran edessä istuva mies sai sairaskohtauksen. Yleensä varasin Aasian sisäiset lennot aina aamulle, koska iltapäivisin tai iltaisin aina satoi/ukkosti. Aamuisin oli yleensä hyvä ilma, niin se ehkä vähän rauhoitti mieltäni :)
Niin, mua ihan ärsyttää kun jotkut ihmiset eivät vain ymmärrä että en voi sille mitään. Jotkut pelkää käärmeitä, toiset lentämistä ja jotkut jotakin muuta.
Hih, tsemppiä suosututteeluun! Itsekin olen siihen muutaman kerran syyllistynyt. Olemme kulkeneet junalla tai bussilla kaikki mahdolliset pidemmät matkat. Mielummin nukun torakoiden seassa kun lennän jollain pikkuisilla fokkereilla :D
Niin, lääkkeet on aina vähän kaksipiippuinen juttu. Toisaalta se helpottaa lentopelkoista, mutta jos jotakin oikeasti sattuu, niin lääketokkura ei ehkä auta ajattelemaan vaaratilanteissa järkevästi. Eikä lääkkeet tuo parempaa oloa kuin hetkellisesti, niin pelkoon on parempi saada apua jotenkin muuten.

Sofié

Hei :)

Minulle turvallinen paikka on lentokoneen wc. Siellä voin kuvitella olevani junassa tai muualla, niin minulla ei ole niin ahdistunut olo. Viimeisillä lennoilla lasi valkoviiniä on ollut minullekin oiva lääke. Mikään paras lääkehän alkoholi ei tietenkään ole, mutta yksi lasi rentouttaa mukavasti. Hihi, kiitos samoin :)

Monta kertaa olen miettinyt meneväni lentopelkokurssille, mutta se on aika tyyristä lystiä niin mielummin laitan ne rahat vaikka minilomaan :)

Sofié

Niin :(
Se on todella inhottava tunne kun ei voi olla itse ohjaimissa. Palavasta bussista voi hypätä pois, mutta lentävästä koneesta on vähän vaikeampi päästä omin avuin turvallisesti maan kamaralle. En ole, mutta olen puhunut lentäjien kanssa, lukenut artikkeleita ja muita, mutta en vain voi sille mitään.
Harmittaa ihan kamalasti, kun tämä ei yleensä ole vain minun vaivani vaan tuon sen myös kanssamatkustajieni riesaksi.
Vaihdon jälkeen näin monta kertaa sellaisia painjaisia, joissa olin taksissa menossa lentokentälle. Kun sitten heräsin keskellä yötä omasta sängystäni olin ihan äärettömän onnellinen, että minun ei tarvinnutkaan lentää :D

Maisa

Tuli mieleen tuosta sinun kommentista, ettet suostu istumaan muualla kuin hätäuloskäynnin kohdalla. Lentopelkoisen ihmisen ei olisi kuitenkaan hyvä istua ainakaan juuri sillä rivillä, missä on hätäuloskäynti, koska hätätilanteessa tällainen ihminen ei todennäköisesti pysty toimimaan niinkuin olisi tarve. Yleensä niille paikoille pyritään käsittääkseni sijoittamaan sellaisia ihmisiä, joiden uskotaan kykenevän toimimaan hätätilanteessa. Esim. itse vaihdoin joskus hätäuloskäynnin kohdalle sen vuoksi, että lentopelkoinen siirrettiin siitä paikalta pois (näin siis lentoemäntä halusi). Mutta toivottavasti pääset pelosta yli, tai se ei koskaan kasva liian suureksi. Tsemppiä!

ella b

Hienoa että olet silti peloltasi pystynyt matkustamaan yhteen jos toiseen mahtavaan kohteeseen! Minä en kärsi lentopelosta, vaikka muutaman kerran koneessa on sattunut jotain ikävää. Pahin oli kun istuin siiven kohdalla ja siinä siivessä sijaitseva moottori(??) syttyi palamaan! Yhtäkkiä ikkunasta näkyi vaan kauhea roihu pimeässä illassa. Katsottiin vieressä istuvan vieraan belgialaisen tytön kanssa toisiamme aivan paniikissa kun kone alkoi vielä syöksyä alas, mutta se saatiin sitten hallintaan. Tämä tapahtui melko pian lähdön jälkeen joten palattiin sitten turvallisesti takaisin lentokentälle.

Tästä huolimatta nousun edelleen koneeseen asenteella että jos tämä nyt tippuu niin se on sitten kohtalo eikä sille voi mitään. Toivottavasti tämä tarina ei pelottanut sinua vielä lisää...

Noora

Astun lentokoneeseen ensimmäistä kertaa elämässäni ensi sunnuntaina suuntana Barcelona, ja täytyy kyllä myöntää, että jännitän matkaa jo niin paljon. :/ Toivottavasti reissu sujuu mukavasti ja pääsen tälläisestä turhasta jännittelystä kokonaan :)

NannaK

Mulle on käynyt sama hassu juttu. Olen lentänyt puolivuotiaasta asti useita kertoja vuodessa eli se on minulle melkein yhtä tuttua hommaa kuin kävely. Mutta nyt aikuisiällä olen alkanut myös pelkäämään. Asiaa ei yhtään auta se, että pari vuotta sitten sain lennolla Barcelonaan järkyttävän paniikkikohtauksen joka kesti sen koko lennon ajan ja kaverini joutui pitämään minusta kiinni etten olisi kävellyt ulos :D Nyt jo koko touhu naurattaa, mutta silloin ei. Odotankin jo hieman kauhulla kolmen kuukauden päästä olevaa lomaa ja siihen liittyvää 8h lentoa..Haluan niin kovasti matkalle, mutta en kokea sitä lentomatkaa :)

iitu

Kun lennettiin Indonesiaan Malesiasta Fireflylla (okei, lentoyhtiön nimikään ei ehkä ole kovin hyvää enteilevä:D) niin meidän kohdalta ikkuna oli korjattu ilmastointiteipillä...sillon ehkä jotain lentopelon tapaisia tuntemuksia nousi pintaan :) Hienoa on se, ettet anna lentopelon rajoittaa eläämäsi!

iitu

Sofié

Olen monesti miettinyt, että olenko minä paras ihminen istumaan varauloskäynnin kohdalla, sillä minusta moni tilanne voisi olla hätätilanne. Minulle käy myös, että istun samalla rivillä missä hätäovi on eli en aina istu oven vieressä, mutta lähettyvillä. Nämä tilastot kun on mielessä, niin sen takia haluan istua lähellä ovea. En syö pelkooni lääkkeitä, niin olen kumminkin suhteellisen skarppi omituisista höpötyksistäni huolimatta :D

Aasiassa huomasin, että länsimaalaiset sijoitettiin aina hätäuloskäyntien kohdalle. Se oli ihmeellinen sattuma sillä niin oli joka koneessa jos länsimaalaisia oli vain tarpeeksi.

No matkailu taitaa olla sitä parasta lääkettä tähän pelkoon :)

Sofié

Hah, joo! Vaikka sitä onkin tämmöinen arkajalka, niin yhtäkään reissua en jättäisi lentopelkoni takia tekemättä. Kentällä ja koneessa en ole ehkä parasta seuraa, mutta kun kone laskeutuu niin olen kuin uudesti syntynyt. Parempaa matkakumppania saa kyllä hakea ;D!

Hyi yök! Tollaisten juttujen takia en pidä meren yllä lentämisestä. Onneksi selvisitte pelkällä säikähdyksellä :)))

Minulla pelko johtuu varmaankin siitä, että haluan "hallita" kaikkea. Lentokonetta en matkustamosta käsin valitettavasti pysty hallitsemaan, niin se luokin minulle todella ikävän olon. Ei pelottanut :). Olen pelotellut itseäni kaikenmaailman kauhutarinoilla jo niin paljon, joten mikään ei enää voisi pelottaa minua lisää. Tämä oli itseasiassa hyvä tarina, sillä pienestä palosta huolimatta selvisitte ihan ehjin nahoin :)

Sofié

Voi :(
Jos yhtään voin helpottaa, niin Barcelonaan mentäessä matkalla on niin monta kenttää alapuolella, että mitä ikinä tapahtuisi, niin laskupaikkoja on paljon :)))
Barcelona on niin ihana paikka! Siellä on niin mahtava fiilis! Käyppäs Bornin kaupunginosassa, sillä siellä on ihan tosi kivoja pikkuisisa liikkeita! Rannan läheisyydessä on myös aivan ihana Xampenyeriet. Yritän etsiä sinulle osoitteen jostakin, sillä siellä oli ihanan tunnelmallinen meininki!

Älä jännitä liikaa, sinua odottaa mahtava L O M A!

Sofié

Oi, ihanaa, että minulla on kohtalotovereita! Voi ei, kuulostaa todella ikävältä. Jos minua alkaa ihan hirveästi pelottamaan niin menen vessaan. Siellä minua ei jostain syystä pelota. Mietin, että olen junassa ja matkalla Helsingistä Vaasaan.

Matkojen ikävä kääntöpuoli on juurikin lentäminen. Rakastan matkojen suunnittelua, lentokenttien fiilistä ja matkustamista yleensä, mutta se lentäminen ei ole mun juttu. Hassuinta tässä kaikessa on, että pienenä lempiammattini oli lentoemäntä (varmaan aika monien pikkutyttöjen). Nyt lentoemäntä on kauhuammattini, tarjoilua pienissä tiloissa ja tuhansien metrien korkeudessa :/

No menet TaxFreehen ja ostelet vähän kynsilakkoja ja huulikiiltoja. Sitten ostat jonkun kivan lehden (en ole ikinä kyennyt lukemaan koneessa mitään) ja piirtelet kuvissa oleville ihmisille vähän viiksiä ja paksumpia kulmakarvoja :)

Sofié

Haha, no ei kyllä ole :D Malesiassa ollessa suostuin ainoastaan lentämään AirAsialla. Jos olisin nähnyt tuollaisen ikkunan, niin olisin varmasti ottanut kimpsuni ja kampsuni saman tien mukaani ja marssinut ulos. Tiomanille mietittiin menoa Sebu airwaysilla, mutta jostain kumman syystä mentiin sinne bussilla ja lautalla. Saarelle kun päästiin ja näin sen niin sanotun "kiitoradan" olin ihan äärimmäisen iloinen, että matkustettiin sinne bussilla :)

En anna en! Se on ikävä matkakumppani, mutta ihan hyvin olen sen kanssa vielä ainakin tähän asti pärjäillyt :)
Herraseni ei siitä niinkään pidä, mutta minkäs teet :)

-SL

Olen ollut koneessa jossa lentoemäntä kaatui sekä koneessa joka meinasi joutua tekemään hätälaskun sairastapauksen vuoksi. Lentopelko tuli siitä kun yksi lento meni niin että kone tärisi ja heilui koko matkan ajan ja laski korkeutta jonkin verran. Myös moottorista kuului ihmeellinen putputus. Kukaan ei sillä lennolla puhunut sanaakaan, mutta kun luin sinun lennostasi ja yksi toinenkin oli lentänyt taifuunin yli niin kyllä ne paljon pelottavimmilta kuulostaa! täytyy vaan muistaa miten paljon turvallisempaa lentäminen on kun vaikkapa autolla ajaminen :) ja harvoin koneita kumminkaan tippuu ja jos tippuu yleensä ne on vanhoja koneita jotka olisi pitänyt ottaa pois käytöstä ajat sitten..

Rita

Olen lukenut blogiasi jo jokusen aikaa ja nyt oli vaan pakko kommentoida, Tykkään blogistasi todella paljon, Sinulla on silmää hyvän ruuan suhteen ja otat kauniita valokuvia,. Luin aasia postauksia ja sain niistä paljon hyödyllistä tietoa ja muutenkin pidän paljon matkustus ja ruoka postauksistasi. Vaikutat että sinulla on jalat maassa vaikka oletkin todella lahjakas ja erittäin kauniskin! Kaikkea hyvää sinulle ja blogillesi!

inkku

Heippa! Kuulostaa kyllä ihan oikealta lentopelolta!! Mulla on kanssa vähän. Saan kyllä samanlaisia tuntemuksia auton ratissakin tarvittaessa, joten sekään ei ole mun lempipuuhaa. Yleensä takana on joku traumaattinen kokemus, niin kuin sulla pelästyminen ja mulla esim. autokolari. Kannattaa hakea apua!! Esim. hypnoosia tai EMDR-terapiaa. Ihailen ihmisiä jotka reissaa kuin vettä vaan :)

Lumo

En kärsi lentopelosta, mutta ahtaan paikan kanmmo iski 10 vuotta sitten paluulennolla Karibialta, olin asiakkaan kanssa seminaarimatkalta palaamassa. Heräsin kuumissani, edessä istuvan isuin oli melkein kiinni minussa ja yhtäkkiä tuli niin ahdistava olo, että tuntui kuin olisin halunnut ryömiä ulos nahoistani.

Ei auttanut kuin poukota ylös, herättää asiakkaani, että pääsisin ohi ja seisoskella koneen takaosassa 1½ h rauhoittumassa. Sen jälkeen ahtausahdistus on aina välillä iskenyt, Siippa näkee heti kun alan ahdistua ja hän miltei kaksimetrisenä kiltisti istuu keskellä kun tietää, että haluan olla käytäväpaikalla, jossa on hieman helpompaa. Ahdistus iskee vain pitkillä lennoilla, kun tiedän, että ahtaassa välissä pitäisi istua 8-10 h. Tosin Reykjavikista Osloon lennettäessä tuli kamala paniikki jo kun konetta vielä lastattiin, olin joutunut ikkunapaikalle, jossa ei ollut ikkunaa, vieressä oma parimetrinen mieheni ja käytäväpaikalla toinen iso mies, polvet kiinnni edellä istuvan penkissä. Onneksi lentoemäntä ilmeisesti näki kauhistuneen ilmeeni ja siirsi meindät bisnekseen! Paniikki hälveni välittömästi.

Pyrin aina hätäuloskäyntien kohdalle istumaan ja siellä onkin mukava olla, olen rauhallinen oma itseni kun minun ja edellä olevan pnekin välissä on riittävästi tilaa ja varmasti hätätilanteessakin valmist toimimaan. Pari kertaa olen pitkillä lennoilla päässyt bisnekseen ja siellä olisin voinut istua vaikka vuorokauden...

Sofié

Voi miten kiva kommentti <3 <3

Mihin meidän maalaistyttöjen jalat nyt kohoaisivat? Meillä jokaisella on ne omat osaamisemme ja heikkoutemme. Tärkeintä on, että itse tietää mihin pystyy ja mihin ei. Tärkeintä kaikessa on muistaa, että jos oikein haluaa niin kaiken voi oppia.

Sofié

Pahoittelen jo nyt, että jos joskus törmäätte minun lentokentällä, niin älkää ihmetelkö jos olen vähän omituinen. Näin jälkeenpäin näille jutuille voi aina naureskella, mutta joissakin tilanteissa on poikaystävällä ollut vitsit aika vähissä.

Mä en pidä autoilusta! Pelkään ett olen joskus niin ajatuksissani, että ajan jonkun päälle:/. Ajoin ajokortin vasta muutama vuosi sitten, koska en halunnut ajaa sitä Helsingsissä. Täällä Vaasassa on hyvä harjoitella, kun kadut ovat vähän hiljaisemmat :)

Toivottavasti pelkosi autoilua kohtaan laantuu. Pelot ovat todella ikäviä, mutta ne on voitettavissa ja kun ne voittaa niin voi olla äärimmäisen ylpeä itsestään :)

Olen miettinyt sitä Finnairin lentopelkokurssia monta kertaa, mutta olen ostanut aina ylimääräisillä rahoillani lentoliput. Viimeisin lento meni hienosti vaikka jouduin lentämään yksin. Luulen, että seuraavalla lennollani olen paljon rennompi kun selvisin yksin viimeisistä kolmesta lennosta :))

Sofié

Voi miten ikäviä asioita meillä on matkustaessa mukana :(

Meilläkin herraseni huomaa jo yleensä taksissa, että minulla on lentomoodi päällä. Lentomoodi menee yleensä pois päältä kun laskeutuminen alkaa.
Hätäuloskäynnit ovat minunkin turvani, niiden läheisyys rauhoittaa :)

Noora

Kiitos Sofié kannustuksesta! <3

Ehkäpä innostun lentämisestä niin, että minua ei saa enää lainkaan pois koneesta :D Kiitos myös Barcelona-vinkeistä!

Sofié

Ole hyvä vain!
Minun on helpompi olla koneessa jos lennämme mantereen yllä. Isojen merien ylittäminen tuntuu todella inhottavalta.
Niin, toivotaan että minullekin käy vielä joskus noin :D En kyllä usko!
Yritän käydä kuvani läpi, sillä muistan ottaneeni osoitekyltistä kuvan. Paikka ei ole mitenkään lux lux, vaan se on paikallisten suosima paikka. Siellä oli ihan todella täyttä ja fiilis oli kuin olisi ollut sardiinina purkissa :))) Kokemisen arvoinen paikka, sillä vieruskavereille oli vähän puhua, kun kaikki oli kiinni toisissaan. Älä muuten laita päälle mitään hirmuisen hienoa, sillä naapurin cavat ovat varmasti päälläsi ;)

Saija

Hei Sofie! Paljastan hölmön jutun. Kun kerroit että sulle turvallinen paikka on lentokoneen wc, niin voin kertoa että minä taas en uskalla liikkua koneessa mihinkään sen jälkeen kun turvavyö on kiinnitetty. En ole siis koskaan ollut lentokoneen vessassa! :D Siinä vaiheessa kun lennän jonnekin pidemmälle, luulen että tämä pelko pitää voittaa. Nyt on pitänyt vain huolehtia että ehtii käydä vessassa ennen lentoa ja välttää liikaa juomista lennon aikana. Ihan hölmöä! :) Oikeastaan pelkään lentämisessä vain laskuja ja joka kerta kun kone laskeutuu ja on turvallisesti maalla, huokaisen helpotuksesta.

Laapa

Moi Sofie!
Ekaa kertaa blogissasi ja heti tartuin tähän aiheeseen.

Olen lähdössä kahden viikon päästä maailmanympärysmatkalle. Innosta piukeana ja kauhusta jäykkänä! Olin pitkään lentopeloton, mutta minullaki ensimmäisen huonon kokemuksen jälkeen alkoi jännittely. Toivoisin, että Round trip olisi parantava lääke tähän asiaan ;) Etenkin pitkät lennot meren yllä jännittävät kovasti! Yritän kuitenkin sietää tätä, sillä rakastan matkustamista ja uusia paikkoja. Tarvitsen kuitenkin aina siiderin tai viinilasin lennolle rentoutuakseni ja jotakin mukavaa tekemistä että rauhoitun :) Kivaa tietää, etten ole ainut pelon kanssa taisteleva - mutta hei, eihän se onneksi estä meitä tekemästä kivoja asioita! ;)

-Laapa

Sofié

Saija, olet ihana <3
Minä taas voisin linnottautua vessaan. Tiedän, että ne on tosi epähygieenisiä paikkoja, mutta siellä en näe mitään sellaista mikä viittaisi, että olisin lentokoneessa :)
Ei se ole hölmöä, hassua vain :))
Minulle laskut eivät ole pahoja, nousu on minulle se ikävin kohta. Kun kone kiihdyttää, se vaappuu toiselta puolelta toiselle ja kuuluu ikävä meteli, en tykkää. Nousun jälken tulee aina se inhottava muutaman metrin alasmeno ja sitten kun pitää nousta pilvien yli niin kone heiluu. En tykkää.

Minäkin olen perille päästessä kuin uudesti syntynyt! Perillä olen parasta matkaseuraa :)))

Sofié

Hei!

Minulle meren yllä lentäminen on suoraan kuin jostain kauhuelokuvasta. Huokaisen helpotuksesta ensimmäisen kerran kun olen ylittänyt Itämeren :D.
Olen ehkä hieman kade tulevasta matkastasi, kuulostaa ihan tosi upealle reissulle! Allekirjoittanut kärsii myös hieman kaukokaipuusta, mutta koulutyöt pitävät tämän tytön aika visusti täällä Suomessa.
Alkoholihan ei ole se paras lääke, mutta yhden lasin ei pitäisi vielä vaikuttaa mihinkään. Alkoholin määrä melkeinpä tuplaantuu yläilmoissa, joten sitä tulee juoda harkiten.

Mulle TaxFreen ostoksien tutkailu on kivaa ajanviihdettä lentokoneessa oltaessa. En pysty lukemaan tai tekemään oikein mitään, joten olen matkakumppanieni riesana :/

Ei estä ei, mutta joillakin pelko tulee unelmien tielle. Jos näin meinaa minun kanssani käydä, niin sitten kyllä varaan paikan Finnairin lentopelkokurssilta :)

-SL

"Kun kone kiihdyttää, se vaappuu toiselta puolelta toiselle ja kuuluu ikävä meteli, en tykkää. Nousun jälken tulee aina se inhottava muutaman metrin alasmeno ja sitten kun pitää nousta pilvien yli niin kone heiluu. En tykkää"

ei kaikki koneet noin epätasaisesti lennä, hui :) siis oliko tuo ihan pohjoismaalaisella koneella vai jollain muulla? itse tykkään lentää pohjoismaalaisilla lentoyhtiöillä kun ne koneet on yleensä uusia ja hyväkuntoisia niin meneekin tosi tasaisesti..

Sofié

Nuo kuvailemani jutut on ihan jokaisessa nousussa ja ovat ihan normaaleja juttuja. Näin maanpäällä ne tuntuvat ihan kivoilta, mutta lentokoneessa en ikinä muista, että ne ovat normaaleja juttuja.

Lentoyhtiötä en viitsi mainita, mutta riittää varmaan jos sanon että jopa Air France on minun henkilökohtaisella mustalla listalla, eli ihan millä tahansa lentoyhtiöllä en lennä. Maksan mielummin enemmän, niin minulla on helpompi olla. Näin matkustajan näkökulmasta kaikista miellyttävimmät lennot olen kokenut KLM:llä :)

Noora

Hei Sofié! Rakastuin Barcelonaan aivan tyystin! Mikä tunnelma, mitkä ihmiset, mitä ruokaa! Sinne on pakko päästä uudestaan. :) Myös lentomatkat sujuivat mukavasti, vaikka kovasti niitä jännitinkin. Huh, nyt vain seuraavaa reissua odottamaan! :)) Ps. Mikäli ehdit, käy toki kurkkailemassa blogini puolelta tekemiäni Barcelona-postauksia. Kamera kulki koko ajan mukana, ja kuvia tulikin näpsittyä lähemmäs 1000 kappaletta! :DD

Laapa

Pääsinpä ehjänä Hong Kongiin, jännäsin pitkällä lennolla niin, etten kyllä saanut nukuttua ollenkaan. Onneksi koneessa oli sinkkuelämää ja trendejä katsottavaksi!! Haha, on tääkin.. Kiitokset tsempistä ja nautin kyllä tästä reissusta täysillä, pelkään sitten lentoja tai en. Pian kutsuu Australia.. Pidän muuten blogia reissulta, jos kiinnostaa:) saa kurkkia!

Sofié

Voi mahtavaa :))))

No niin, se lento on kyllä niin pitkä:/
Minäkin pääsin Tukholmasta kotiin ehjin nahoin :)

Oi, ole hyvä vain :)

Pitää tulla kurkkimaan!!

Sofié

Yritin avata sivuasi, mutta jostain syystä näytölle tulee vain että serveri ei voi avata sivua :/

Seuraa 

Blogiarkisto

2014
2013
2012
2011
2010