ja käytöstavoista.

Paljon on puhuttu lapsen kasvatuksesta ja ranskalaisten käytöskoulusta, joka alkaa jo todella varhain. Itse en ole lukenut Kuinka kasvattaa bébe –kirjaa, mutta mieli tekisi ihan vain omien havaintojen takia. Havahduin muutama kuukausi siihen kun tajusin että ravintoloissa oli aina lapsia mukana. Mietin, että ravintoloissa syömisissä on aina jotain erilaista ruoan lisäksi. Se oli lasten läsnä olo.

Oli kyseessä myöhäinen ilta tai hieno ravintola, tapsuttelijoita oli monesti ruokailijoina mukana. Ensimmäisinä kertoina laitoin sen suomalaisen vaihteen päälle ja katsoin kauhukseni kelloa ja mietin, että eikö nyt olisi jo nukkumaan meno aika. Yleensä se olinkin minä, jonka silmät menivät kiinni ja suu ammotti haukotuksista samalla kun taaperot kauhoivat jälkiruokia.

Vaikka en omia lapsia välttämättä halua, mutta on oikeasti ollut todella virkistävää nähdä miten lapset ovat osa perhettä ja miten ne otetaan joka paikkaan mukaan. Suomessa harvemmin näkee muutaman vuoden ikäisiä lapsia hienosti syömässä laittaen itse ruokaliinan suojaamaan vaatteita ja ymmärtävän ettei veden kanssa tule kilistellä.

Jotenkin välillä kummeksuin lauseita kun kuulin perheellisten vanhempien kieltäytyvän ravintolakutsusta lauseilla ”ei meidän vauveli tykkää syödä ulkona.” No eihän se osaa edes puhua niin mistä te tiedätte. Plus, jos lasta ei pienenä opeteta syömään ulkona ja käyttäytymään, niin milloin se sitten oppii käytöstavat. Tiedän etten ole äiti enkä tiedä lapsiperheiden ruljansseista mitään, joten vaikea mennä sanomaan millaista se ravintoloissa syöminen käytännössä oikein on. Siltikään en jollain lailla ymmärrä sellaista mentaliteettia jossa vanhemmuuden tullessa unohdetaan ne omat tarpeet ja se että myös lapset voivat olla osa aikuisen elämää.

Nyt kun olen ollut lomalla, niin olen ollut hotelleissa ranskalaisperheiden suurimpana lomasesonkina. Ranskisten lisäksi on hotelleissa ollut muun muassa brittiperheitä. On ollut jopa huvittava seurata vierestä miten brittilapsi huutaa ja meuhkaa kun vieressä on ranskalaislapsi joka käyttäytyy eri tavalla. Jos tosin meuhkaaminen alkaa, niin siihen puututaan ihan eri tavalla mitä britti- tai jenkkilapsen.

Mitään sen suurempaa tutkimusta en ole siis tehnyt, vain muutamia havaintoja ihan vain ruokapöytien ääressä. Asioista voi olla montaa mieltä, mutta ainakin näin ulkopuolisen ja ei-äidin silmin pidän näistä ranskisten kasvatusmetodeista enemmän. Ehkä se myös jollain tasolla pitää perheenkin paremmin koossa kun asioita tehdään koko ajan yhdessä eikä vain erikoispäivinä?

Kommentit (50)

Vierailija

Ymmärrän ettei tarkoituksenasi ole provosoida tai arvostella.. Itse reilu vuosi sitten äidiksi tulleena voin sanoa jo omasta kokemuksesta, että ne illuusiot ja kuvitelmat ennen vanhemmaksi tuloa, siitä miten lapseni kasvatan ja siitä miten arvostelin omassa mielessäni muiden kasvatustapoja, ovat olleet jopa jollain tavoin huvittavia näin jälkikäteen. Kukaan muu kuin itse äiti tai isä ei vaan voi ymmärtää lapsenkasvatusta. Arkirealismi ei vaan aina voi maistua shampanjalle, vaikka kuinka haluaisi. -Äiti

Avec Sofie
Liittynyt5.8.2013

Heippa,

tarkoitukseni ei nimenomaan ole millään laillla arvostella tai provosoida, olen vain havahtunut miten Ranskassa on lapsia joka puolella ja mihin kellon aikaan tahansa. Ei ole lasten menuja tai leikkinurkkauksia,lapset ovat aikuisten mukana koko ajan :)

 

Ei tietenkään maistu, eikä se ole tarkoituskaan :)

Vierailija

Taisit nyt tökkäistä tikulla muurahaispesään, mutta näin kolmen lapsen äitinä olen Sofié kanssasi täysin samaa mieltä. Olen tehnyt samanlaisia havaintoja asuessani ja matkaillessani Ranskassa. Olen kasvattanut lapsiani ehkä hieman normaalista suomalaisesta tavasta poiketen. En ole oikein istunut suomalaisen äidin rooliin. Koin valtaisaa helpotuksen tunnetta lukiessani mainitsemasi kirjan jokin aika sitten. Totesin, että olinkin tietämättäni kasvattanut lapsiani ranskalaiseen tapaan. Onnekseni kasvatustapaani on tukenut ranskalainen leikkikoulu ja myöhemmin samanlaisia metodeja noudattava koulu. Tuo ruotsalaisten ja monien muiden kansallisuuksien vapaa kasvatus ja suomalainen marttyyriäidin rooli kun ei vain ole tuntunut omalta. Äitiydessä toivonkin kaikkien kuuntelevan omaa sydäntään ja muistavan, että myös vanhemmilla on oikeus nauttia elämästään ja se ei ole lapselta pois vaan päinvastoin! 

Avec Sofie
Liittynyt5.8.2013

Heippa, 

no se ei ollut tarkoitukseni, jakaa vain mietteitä ja asioita joita olen mielessäni mietiskellyt :)

Niin, kun vanhemmat ovat onnellisia, sitä onnellisempia ovat lapsetkin. Näin avioeroperheen lapsena voin sanoa, että voikun vanhemmat olisivat ottaneet aikaa myös toisilleen, eikä vain meille. Huonosti siinä käy jos unohtaa omat ja yhteiset tarpeet, ihan ilman lapsiakin. 

Ihana kuulla, että olet lukenut kirjan ja se on saanut sinut ajattelemaan myös näitä asioita :)

Vierailija

Niin. Samaa olen täällä Japanissa asuessani miettinyt -ja samalla ihastellut. On aivan normaalia, että pöydässä istuu kolme sukupolvea, ja lapset istuvat ruokapöydässä varsin luontevasti. Eikä ole juurikaan näkynyt itkeviä lapsia missään! Kiukuttelevia lapsia nyt ei näe senkään vertaa. En sitten tiedä, johtuuko sekin ruokakulttuurista ylipäänsä, sillä Japanissa kuten Ranskassakin ruoka ja yhdessä syöminen on hyvin tärkeä osa elämää ja ulkona syödään hyvin paljon. Miksipä ei siis ottaisi lapsia mukaan ravintolaan? Toinen juttu minkä olen pistänyt merkille on se, että täällä lapset todellakin maistelevat vähän kaikkea. Ei lapsille tilata omaa ranu-lihapulla-annosta. Ja kun lasten eväslaatikoihin pääsee kurkkaamaan, niin sinne on äidit askarrelleet mooooonta eri herkullisen näköistä suupalaa syötäväksi. Mun mielestä tätä ruokakulttuuria on vaan ollut aivan ihana läheltä seurata. Ja kyllähän lapset osaa myös olla aivan huippua seuraa myös ruokapöydässä!

Avec Sofie
Liittynyt5.8.2013

Hih,

jep, lapset ovat parasta ruokaseuraa. Meidän ystävillä on paljon lapsia ja heidän kanssa olen opiskellut paljon ranskaa ;)

Ymmärrän toki että Suomessa ruoan hinta on kallista ja ulkonasyöminen on arvokasta, mutta uskon pitkällä tähtäimellä sen olevan sen rahan arvoista :)

Vierailija

Kahden lapsen (nyt jo 19v ja 17v) äitinä olen aivan samaa mieltä kuin sinäkin. En käsitä miksei lapsia muka voisi ihan pienestä pitäen opettaa käyttäytymään (myös) ravintolassa. Se ei todellakaan ole mitään rakettitiedettä ja ihan varmasti jokainen osapuoli hyötyy siitä =)

Avec Sofie
Liittynyt5.8.2013

Jep, en jotenkin ymmärrä ollenkaan sellaista elämää missä lapset ja aikuiset eriytetään kahdeksi kokonaisuudeksi. 

Vierailija

Hei,

luin ihan mielenkiinnosta tuon kirjan, Kuinka kasvattaa bebe ( en tiedä miten saan väkäsen e:n päälle). Siinä oli myös siitä, kun vanhempi puhuu puhelimessa. Suomessa lapsella on joku kamala hätä just silloin kun toinen vanhemmista on puhelimessa ja lapsi tulee vinkumaan siihen ja sitten puhelimessa oleva vanhempi keskeyttää keskustelun luurin toisessa päässä olevan kanssa ja puhuu välillä lapselle. Niin ärsyttävää! Missä on lapsen toinen vanhempi, eikö se osaa antaa vaikka juotavaa silloin kun toinen on puhelimessa? Yksi ystävistäni ei lopeta keskustelua, koska hänen 3- ja 5- vuotiaat lapsensa eivät tule roikkumaan hihaan puhelun aikana, mutta sitten on pikkuserkkuni, jolla on aina asiaa äidille, kun hänen äitinsä on puhelimessa. Muutaman kerran olen sulkenut puhelimen, kun en viitsi kuunnella heidän keskusteluaan. Sen varmasti voisi hoitaa muulloinkin kuin puhelun aikana, koska lapsi asuu vielä äidin kanssa samassa osoitteessa. Melkein hävettää sanoa, että pikkuserkkuni ikä lähentelee jo kolmeakymmentä. 

-M

Avec Sofie
Liittynyt5.8.2013

Jep, totta kai tulee koska lapsi on tottunut saamaan kaiken huomion. Nämä on niitä perusasioita joita itsekin karsastan. 

Vierailija

Mulla on kolme lasta, ja ajattelen samoin kuin sinä. Miten ihmeessä niistä kasvaa yhteiskuntakelpoisia, jos lapsille puhutaan lässyttäen ja syödään vaan jossakin pallomeren vieressä? Jo ennen kuin lapseni sain, päätin, että puhun lapselle kuin ihmiselle ja radiossa soikoon edelleen hyvä musa eikä mitään Ti-Ti-Nallen parhaita. Ulkona me syödään harvoin kun ei siihen oikein rahatilanne taivu, mutta koskaan ei oo lasten käytöstä tarvinnut hävetä. Ekaa kertaa hienossa ravintolassa ne ihmetteli, miksi on monta haarukkaa, ja selityksen saatuaan söivät niillä ihan nätisti. 

En kannata etiketin "opettamista" sinänsä. Minusta on tärkeintä, että lapset opetetaan ottamaan toiset ihmiset huomioon. Elämä ei ole pelkkää lapsen ehdoilla elämistä, lapsikin ymmärtää miksi tiettyjä tapoja noudatetaan, kun syyt hänelle perustellaan. Ja sit voi sanoa, että puhutaanpa täällä hienossa ravintolassa hiljaisella äänellä, kun ihmiset tulevat tänne nauttimaan hienosta tunnelmasta. 

Rytmit on sitten eri asia, ainakin meidän perheessä kaikki on vaan ollut niin paljon helpompaa kun rytmit on pysyneet suht vakioina lasten ollessa pieniä. Eli kovin myöhään ei liikkeellä olla ilman perusteltua syytä. Hyvä käytöskin on helpompaa kun lapset ei oo yliväsyneitä.

Mulla on yksi äitituttava, joka kasvattaa lapsiaan Ranskassa. Hän sanoi ihan samaa kuin sinä. Mun silmienpyörittely alkoi vasta siinä vaiheessa, kun hän kertoi miten lapset on leikkikentälläkin siisteissä vaatteissa. Onhan haalarit todellakin rumia, mutta aikansa ja paikkansa kaikella. :) 

t. Anna

Avec Sofie
Liittynyt5.8.2013

Heip, 

niin, täällä ei ole ihan hirmuisesti ole leikkipaikkoja ja pallomeriä. Ne on hyviä paikkoja niissä tarkoituksissa, mutta ravintola on syömistä varten. 

Ymmärrän, että ruoka on Suomessa paljon kalliimpaa ja lapsiperheellä on muitakin menoja kuin ravintolat. Mutta kun näitä asioita voisi opetella ihan kotonakin, eli ei niin että lapset syövät eri pöydissä ja telkkarin edessä. 

Joo ei mitään etikettikoulutusta pikkuisille. Ranska on protokollaa täynnä ja välillä ihan huvittaa miten naapuritkin on kutsuttava esimerkiksi juhliin vaikka heitä ei edes tuntisi :D

Jep, ne prinsessamekot ja kauluspaidat ei välttämättä kuulu leikkikentille ;)

Vierailija

Idea on juuri se, että lapset otetaan mukaan toimintoihin ja että heitä arvostetaan.

Leikkipaikka ravintolassa ei valitettavasti opeta syömään. Suomessa kulttuuri on vasta alkutekijöissä. Itse saan jopa kavereilta silmien pyöritystä, koska lapsemme eivät pääse leikkipaikalle pyörimään ilman vanhempien opastusta vaan keskittyvät syömään. Mutta arvatkaas kenen lapset jaksavat syödä ja istua sen puolitoistatuntia ihan kiltisti ;)? Puistoilut ja riehumiset on sitten erikseen.

-Äiti myös kahdelle

Vierailija

Kolmen lapsen kanssa ulkomailla asuneena ja suhteellisen paljon matkustaneena,voin sanoa,että ulkomailla on lasten kanssa helpompi mennä ulos syömään paristakin syystä.Ja ne syyt ovat asenne,asenne ja asenne. Suomessa ei hyvällä katsota lapsiperheitä ravintolassa ja ne lasten ruokalistat.niistä voisin kirjoittaa vaikka kuinka. Italiassa ei monessakaan ravintolassa edes ole lapsille erikseen menuta ,vaan saavat pienemmän annoksen.ja toimii hyvin. 

-kirsi-

Vierailija

Nyt taisit Sofie haluamattasikin sohaista muurahaispesään ;-) Koska äitejä suoraan tai mutkan kautta arvosteleva kohtaa kamala kosto... Vakavasti puhuen, on ihan totta, että arki ei ole shamppanjaa ja macaronseja, ei lasten kanssa eikä ilman. Lasten saanti muuttaa arkea, tekemisiä ja tärkeysjärjestystä, ja niin sen pitääkin. Omien tarpeiden täyttäminen tulee yleensä lasten tarpeiden jälkeen - se on realismia, ei uhriutumista. Omasta 11 vuoden kokemuksesta voin kuitenkin sanoa, että terveiden ja maalaisjärjellä kasvatettujen lasten kanssa ulkona syöminen ja maailmalla matkaaminen ovat täysin mahdollisia juttuja, itse asiassa hauskimpia asioita, joita yhdessä voi tehdä. Lapset osaavat käyttäytyä ravintolassa, kun sinne ei mennä liian väsyneenä, liian nälkäisenä ja kun heille varaa esim. pientä tekemistä (tarroja, kirjan tms.) mukaan. Vähän isompana viihdykkeeksi riittää jo keskustelu äidin ja isän kanssa, kun vaan äiti ja isä muistavat huomioida heidät kuten huomioisivat aikuisetkin illalliskumppaninsa. Ravintolassa ja muissa julkitiloissa lapset eivät hypi seinille, jos eivät ole sitä kotonakaan saaneet tehdä - ravintolaan ei todellakaan mennä terrorisoimaan omaa, saati muiden pöytäseuruetta.

 

En tiedä ranskalaisesta kasvatustavasta mitään, mutta uskon itse siihen, että maasta riippumatta hyvän käytöksen ja muiden huomioon ottamisen opettaminen ja vaatiminen, sekä jämäköiden rajojen asettaminen lapsille kantavat hedelmää, ja helpottavat lasten elämää aikuisenakin. Jos lapsi kasvaa rajoitta ja vanhemmat toimivat hänen piikoinaan ja renkeinään, voi elämä tuoda eteen vaikeuksia. Ei mitään rakettitiedettä. Toki on toinen juttu, jos lapsella on vaikkapa jokin sairaus, kehityshäiriö tai muu vastaava haaste.

 

Kaisa

 

Vierailija

Mukavaa luettavaa! Olen monesti kiinnittänyt huomiota asiaan. Asuin Ranskassa nuorempana ja oli ihastuttavaa seurata miten lapset osasivat käyttäytyä. Oma isoäitini piti huolen tapakasvatuksesta johon kuului olennaisena osana pöytätavat. Nykyään liian usein lapselle annetaan kännykkä pelattavaksi ravintolassa jotta vanhemmat saavat rauhan. Kuuluuko kännykällä pelaaminen hyviin pöytätapoihin? 

Äiti

Vierailija

Ihan sama mieltä, kyllä pienellekin lapselle voi opettaa käytöstapoja. Tervehtimiset, syömiset jne, on ihan perustaitoja elämässä. Minusta se on eniten kiinni siitä, mitä vanhemmat pitävät tärkeänä. Mutta ehkä suomalaisessa kulttuurissa se ulkonasyönti ei edelleenkään ole kaikkien mielestä niin tarpeellinen taito, että sitä varten pitäisi nähdä erityistä vaivaa. Ehkä vanhemmat kokevat vaan itse stressaavaksi koko syömistilanteen, jos pelkona on että lapset alkavat häiritä liikaa.

Vierailija
Vierailija

Ymmärrän ettei tarkoituksenasi ole provosoida tai arvostella.. Itse reilu vuosi sitten äidiksi tulleena voin sanoa jo omasta kokemuksesta, että ne illuusiot ja kuvitelmat ennen vanhemmaksi tuloa, siitä miten lapseni kasvatan ja siitä miten arvostelin omassa mielessäni muiden kasvatustapoja, ovat olleet jopa jollain tavoin huvittavia näin jälkikäteen. Kukaan muu kuin itse äiti tai isä ei vaan voi ymmärtää lapsenkasvatusta. Arkirealismi ei vaan aina voi maistua shampanjalle, vaikka kuinka haluaisi. -Äiti

Avec Sofiesta tulisi erittäin hyvä äiti ja toivottavasti hän muodostaisi myöhemmin perheen. Koska hän on jo "nähnyt maailmaa" hän pystyy vertailemaan ja tekemään asioita toisin. Arkirealismin ei pidäkään maistua shampanjalle, mutta vaihtelua arkeen pitää saada ja pitää löytyä. Ja mikäs sen parempaa kun koko perhe menee illalliselle. Äidin tai isän ei tarvitse itse kokata vaan rentoutuvat ravintolassa shampanja-lasillisen äärellä ja samalla voi niitä pöytätapoja alkaa pikku hiljalleen opettamaan, step by step. Isovanhemmat tai täti/setä/ystävä mukaan, joka/jotka auttavat tarvittaessa lapsen kanssa. Perheen voimilla.

- äiti jo 17 vuoden ajan

 

Vierailija

Varmaan riippuu myös lapsen luonteesta, miten pienenä hän viihtyy ravintoloissa. Meidän muksu oli reilun vuoden, kun kokeiltiin ekan kerran - Rossossa. Hyvin sujui, tuli kaikille hyvä mieli:) sen jälkeen on käyty noin kerran kuukaudessa, lomareissulla tietysti useammin. Ajankohta halutaan valita lapsen rytmin mukaan, eikä mennä minnekään missä pitää olla 2h. Ja aina varaudutaan siihen, että voi tulla hankaluuksia, vaikka niitä on ollut vain kerran. Lapsi oli tosi väsynyt mutta ulkomailla kun oltiin, oli pakko syödä ulkona. 

 

En pidä siitä vouhotuksesta, ettei lapsen kanssa voisi tehdä mitään aikuisten elämään kuuluvia juttuja, mutta yhtä tärkeää on ymmärtää, että lapsellakin on oikeuksia, ja hän saa muuttaa vanhempiensa arvoja ja tekemisiä. Rakkaus on varmaankin se oikea tunne:)

Vierailija

Vielä ainakin ravintolakulttuuri on kuitenkin erilainen Suomessa kuin Ranskassa. Ruoalla on tärkeämpi rooli vielä Ranskassa, joskin se on muuttumassa Suomessa. Allergiat ovat myös asia jota olen paljon miettinyt, miten meillä täällä Suomessa voi lapsilla on niin paljon allergioita? Huomasin kun olin lastentarhassa töissä, että joillakin lapsilla on enemmän allergioita kuin asioita mitä voivat syödä. Siinä mielessä olet mielestäni oikeassa, että suhteemme lapsiin täällä Suomessa vaatii keskustelua. Olen samaa mieltä, että lapset pitäisivät olla entistä enemmän mukana, eikä niitä pitäisi pitää "ongelmana". Itse tosin rakastan lapsia, eli se voi olla osasyy tähän mun mielipiteeseen. Hyvä blogikirjoitus, kiitos. 

 

xxx

E

http://dragonflyelisabeth.blogspot.fi/

Vierailija

Kuuma peruna. Lasten kasvatus voi onnistua hyvin missä tahansa maassa tai kulttuurissa. Mutta tietenkin eroja on kulttuureissa ja perheissä. Olen seurannut lasten kasvatusta sivusta eri kulttuureissa ja myös kasvatusalan työntekijän roolissa Suomessa.

Pieniä huomioitani: Ranskassa ollessani au pairina 90-luvulla kuulin huhun, että paikallisessa koulussa on edelleen käytössä ruumiillinen rangaistus jossakin muodossa. Toisaalta näin ja elin perheessä, jossa syötiin ja keskusteltiin hyvässä tunnelmassa koko perheen ja ystävien voimin iltamyöhään. Se oli ihan arkipäivää. Ruotsissa viime syksynä keskustelin maahanmuuttajaäidin kanssa, joka kertoi, että hän ihailee suomalaista koulusysteemiä. Hän sanoi, että Ruotsissa vapaa kasvatus on mennyt liian pitkälle. Esimerkkinä jos lapsi särkee ikkunan, kasvatuspuheena:" Voi, tiedätkö miten paha mieli tästä nyt tuli? Ymmärrän sinua, mutta..." Suomessa päivähoidossa olen nähnyt usein, miten lapsille huudetaan, kasvatetaan pelolla, heitetään yksin istumaan jäähytuoliin sen suurempia tunne- tai kasvatuskeskusteluja käymättä. Sitten ne vanhemmat, jotka haluavat unohtaa kovan kurin, jolla heidät on kasvatettu. Niin, vanhempia on helppo syyllistää. Eivät halua pahoittaa lapsen mieltä ja rajojen asettaminen on melkein poissuljettua. Kyllä, vanhempia on edelleen helppo syyllistää. Pitääkö se olla joko tai? Eikö asioista voi keskustella ja asettaa rajoja hyvällä tavalla?

Asiat ovat usein monisyisiä. En halua yleistää. Joka paikassa on poikkeuksia moneen suuntaan. En osaa poimia koko totuutta asiasta. Tässä hedelmöityshoitojen keskellä ajattelen niin, että lapsilähtöisyys ja esimerkiksi asenne, että lapset voi ottaa mukaan vaikka ravintolaan, toimii. Ainakin on tärkeää oppia elämään ja tulemaan toimeen muiden kanssa. Erään lauluntekijän sanoin: "Minä, minä, minä on perseestä. Me. me, me tulee sydämestä..."

Hyvä blogikirjoitus minustakin.

Vierailija

No huh huh. Tiedän kyllä Ranskassa au pairina olleena, että lapsia käytetään ravintoloissa ja opetetaan käyttäytymään tukkapöllynkin avulla. Sanonpa vain, että kirjoituksestasi todellakin huokuu, ettet tiedä lapsiperheiden ruljanssista yhtään mitään( niin kuin itsekin toteat). Meidän vauva huusi mahavaivoja aina ruokailun jälkeen aina 8 kk ikään saakka. Voin kertoa, ettei ravintolaan syömään lähteminen käynyt pienessä mielessänikään. Kyllä ne lapset oppii moisen tavan myöhemminkin. Ja tukkapöllyä en tule antamaan, vaikka se pariisittarille on arkipäivää!!

Vierailija

Hei! 

Allekirjoitan monen kirjoittajan toteamuksen siitä, että suomalaisissa "ravintoloissa" on lapsille tarjolla lihapullia ja ranskalaisia. Aloitimme ravintolakäynnit lapsen ollessa nelivuotias. Saatoimme käydä Ikeassa aamupalalla tai lihapulla-aterialla viikonloppuna. Tämän jälkeen siirryttiin aasialaiseen ruokaan (erityisesti sushiin). Pikkuaskelia lapsen kehityksen ja jaksamisen kanssa tasapainoilua. Tänä kesänä Pohjoismaissa matkustaessamme söimme erilaisissa skandinaavista ja ranskalaista ja japanilaista keittiötä edustavissa paikoissa-ja kerran Burger Kingissä. En halua tehdä mäkkärisyömisestä mörköä, koska ääripäät eivät mielestäni kanna pitkälle lapsen kasvatuksessa.

Pidämme ruuanlaitosta ja uskon, että monipuolisen ruuan tarjoaminen pienestä pitäen on auttanut omaksumaan uusia ruokalajeja. Kasviksia eri muodossa, kalaa ja ruokakokeilua. Mottona kuitenkin on, että ruokaa on aina pariksi päiväksi eteenpäin. Ja jos ei ole aikaa, niin kyllä pakastekeitoilla, säilykehernekeitolla ja pakastekasviksilla pärjää.

Vierailija

Olen asunut lapsena aina osa  vuodesta rankassa. Vähintään kesäloman  olen siis seurustellut siis pienestä asti ranskalaisten lasten kanssa ja vaikka risuja löytyy kummankin kulttuurin kasvatusmenetelmistä onnistuu tietyissä asioissa ranskalaiset paremmin. Juurikin se että lapset ei rajoita elämää meininki yms. Kiusaamiseen osa ranskalaisista äideistä ei osannut aina puuttua. Mun hiekkalinnat aina tuhottiin ja vasta siinä kohtaa kun mun päälle kaadettiin kuravettä meni ranskalaisella äidillä hermot. Ja sitten tukistettiin:D oijoi

Vierailija

Hmm.. asiat ovat todella monisyisiä, kuten edellä monet ovat todenneet. Itsekin olemme paljon Ranskassa matkustelleet ennen lapsia ja nyt 5 vuoden ajan lasten kanssa. Samaan ravintolakulttuuriin olemme kiinnittäneet huomiota ja pyrkineet siihen myös omiemme kanssa. Suomessa on vain niin kallista käydä perheenä ulkona syömässä, että sitä harjoitusta tulee lapsille ihan todella liian vähän eikä se myöskään oikein luonnistu väsyneenä arki-iltoina. Lisäksi täällä on tosiaan ne leikkipaikat ja lastenlistat, huhhuh... Vähän olen kyllä näissä joustanut, kun joskus se vaan on kaikille ollut mukavampaa.

Mutta, sitten sitä toista puolta. Ranskalaiset lapset ovatkin sitten mielestämme melko epäkohteliaita muita lapsia kohtaan. Lapset tuodaan puistoihin, mutta vanhemmat/hoitajat jäävät penkeille istumaan. Melkoinen villi länsi siellä vallitsee, etuillaan, lasketaan liukumäessä päälle, tönitään ja kaikin puolin vallitsee sellainen "minä, minä"- asenne. Vanhemmat eivät puutu mitenkään tähän! Meidän lapset ovat olleet ihan ulalla, kun ovat jonottaneet vuoroaan trampoliinille ja sieltä vaan tullaan ohi ja ryysätään päälle yms toistuvasti. Alkuun emme voineet mieheni kanssa uskoa todeksi, lopulta olemme päätyneet siihen, että emme mene Ranskassa puistoihin mikäli siellä on paljon lapsia. Lisäksi ystävämme suomalaiset lapset joutuivat todella vakavasti kiusatuiksi ranskalaisessa koulussa.. Että että, ehkä perheen sisällä homma toimii, mutta toisten lasten kunnioittaminen on kyllä aivan aliarvostettua. 

Sitten on vielä se vaateasia, jonka joku aikaisempi kommentoija otti esille. Se siis todella vaikuttaa olevan niin, että ranskalaiset pukevat lapsensa kauniisti, mutta niitä vaatteita ei saa sotkea. Ja jos sotkee, niin siitä seuraa julkinen ripitys. Tätä on todistettu niin puistossa kuin ravintolassa, niin Ranskassa kuin Suomessa (ranskalaisten/ranskansuomalaisten perheiden parissa).

Vierailija

Kun nainen tulee tiettyyn kriittiseen ikään niin se alkaa pohdiskella lapsellisia, munalla siitä pääsee yli...

Vierailija

Hauska seurata keskustelua! Ihmiset tuntuvan olevan niin tosissaan omien mielipiteidensä kanssa. Minulla on 1v poika. Käymme ulkona syömässä (en ole edes ajatellut sen olevan jotenkin ihmeellistä), mutta ymmärrän niitä, jotka eivät käy. Lapsi kun on ihminen hänkin, ja kun on paha päivä, sitä ei osaa peittää, kuten aikuiset. Tärkeintä on mielestäni se, että jokainen perhe tekee niin kuin parhaalta tuntuu. Vanhemmat ovat erilaisia, lapset ovat erilaisia, perheet ovat erilaisia. Suomessa vain tuntuu olevan se kulttuuri, että muut äidit tietävät aina paremmin, kuinka toisten lapset tulisi kasvattaa... (Koska päivähoitoon jne.)

Anyway, rohkeaa kirjoittaa tästä, koska niin moni äiti tästä ottaa (turhaan) itseensä. Tottakai lapsenkasvatus on todellisuudessa erilaista kuin kuvitelmissa (niin kuin kaikki muukin!), mutta kyllä sitä silti saa mielipiteensä ääneen sanoa. Eikä se ole noloa, jos oma todellisuus onkin muuta, kuin ennen lapsentuloa "uhosi". (Minä vannoin, että lapsi kyllä nukkuu alusta asti omassa sängyssään, mutta hittovie kun ei se nukkunut! :D) 

Kaikki tyylillään! Mukavaa syksyä kaikille! 

Vierailija

Olisi kiva nähdä ranskalainen perhe jotka syö fiinisti lastensa 3v ja 1v, pitkänkaavan mukaan. Että lapset siellä fiinisti istuu hiljaa ja kohteliaasti 2 tuntia. Haluan ehdottomasti tuon ranskalisen kasvattamaan ja opettamaan lapsilleni 3v ja 1v miten istutaan hiljaa ja nätisti ravintolassa 2tuntia putkeen. 

Sitä odottelessa menen mieluiten mieheni kanssa kaksistaan ja jätän lapset mummulaan hoitoon, kippis. 

ps. meill muuten kippistellään ruokapöydässä välillä lasten kanssa ihan vedellä.

Vierailija

Pidän kyllä ranskalaisesta kulttuurista, jossa lapset todellakin otetaan mukaan ravintoloihin.  Suomessa pitäisi ehdottomasti olla suopeampi asenne tähän.  Mitä ranskalaisten lasten käyttäytymiseen tulee, valitettavasti ruumiillinen kuritus on maassa arkipäivää ja vaikuttaa ihan varmasti paljon siihen, miksi lapset istuvat hiljaa ja nätisti ruokapöydän ympärillä.  Opiskelijana Ranskassa olleena on tullut istuttua yhden jos toisenkin ranskalaisperheen kanssa päivällisellä.  Jos lapsi sattui vaikka vahingossa kaatamaan juomalasinsa, seurasi siitä välittömästi tukkapölly.  Se oli kamalaa katsottavaa se...

 

Vierailija

Hei tää olikin mielenkiintonen juttu, luen nimittäin just parhaillaan tota mainitsemaasi kirjaa, oon ihan loppusuoralla. Paljon hyviä pointteja on tullut esiin ja onhan se ihan älytöntä miten usein lapsista kasvaa pikkutyranneja, jotka kuvittelevat olevansa maailman napoja. Niitä, joiden syntyessä vanhemmat ihan kirjaimellisesti laittavat koko elämänsä uusiksi, niin että ihan kaikki voidaan tehdä pienokaisen mielen mukaan. 

Kirjaa lukiessa on tullut sellanen tunne, että ranskalaisilla on aivan nerokas ote lastenkasvatukseen...kunnes tulin tälle sivulle 284, jolla sanasta sanaan lukee näin: "Koko maan kattavassa kyselytutkimuksessa 19 prosenttia ranskalaisvanhemmista sanoi lyövänsä lapsia "ajoittain"; 46 prosenttia sanoi lyövänsä "harvoin" ja kaksi prosenttia sanoi lyövänsä "usein". Loput 33 prosenttia sanoivat, etteivät he lyö lapsiaan koskaan.". En tiedä mitkä vastaavat luvut ovat esim. Suomessa, mutta uskoisin, tai ainakin toivoisin, että se osuus joka ei lyö lapsiaan koskaan, on huomattavasti suurempi kuin kolmannes vanhemmista. Jotenkin hassua, ettei tähän asiaan (ainkaan tässä vaiheessa kirjaa) ole kiinnitetty sen kummempaa huomiota. Ikään kuin sillä, että huonosti käyttäytyviä lapsia saattaa odottaa kotona selkäsauna ei olisi mitään tekemistä sen asian kanssa, että lapset näkevät parhaaksi käyttäytyä hyvin. 

Toivottavasti löydän tässä kokemuksen kautta vielä kultaisen keskitien kasvatushommissa, mutta muutama asia on varma. Ensinnäkin tullaan käymään lasten kanssa jatkossakin ravintoloissa syömässä, otetaan heitä mukaan aikuisten arkisiin juttuihin ja yritetään parhaamme mukaan opettaa niille käytöstapoja. Toisenakin; kukaan aikuinen, koskaan - edes yhtä kertaa - ei saa lyödä meidän lapsia. 

Nyt jatkan kirjan lukemista, tää on tosi mielenkiintoinen. Suosittelen ihan kaikille asiasta vähääkään kiinnostuneille!

Vierailija

Itse olen asunut Ranskassa 7-vuotta elämästäni (19 vuotiaasta-26 vuotiaaksi) Ekat kaksi vuotta opettelin kieltä ja elämää ja seurustelin ja yritin pähkäillä että mitä elämältä haluan. No ainakin se, että vietin päivät ranskalaisia lapsia hoitaen ei saanut aikaan vauvakuumetta haha :D

Sen opin kantapään kautta, että se miltä ne ranskislapset aluksi näyttää on vain ulkokuori. On tosiaan tärkeää oppia kohteliaisuudet, olla hiljaa ja ns. käyttäytyä hyvin kun sitä vaaditaan, mutta kolikolla on toinen kääntöpuoli. Olin kokopäiväisenä nannyna viidessä eri perheessä tuon parin vuoden ajan ja jokaisessa perheessä minua aina kehotettiin ruumiilliseen kuritukseen ja syytkin näille kurituksille saattoi olla esim että jos lapsi lauleskelee aamupalapöydässä niin pitää puukauhalla kapauttaa käsille tai pyllylle. Itse saatoin pakon tullessa (jos vanhemmat oli läsnä ja odottivat vieressä mun actonia) hiukan taputella kauhalla, mutta odotas kun vanhemmat kuritti niin kerranhan oli lapsella musta silmä ja kerran murtui rannekin, että jouduttiin sairaalaan lähtemään. Suomalaiselle tasa-arvon kasvatille noin älyttömät kuritukset tuntui kauhistuttaville.
Ja tämä oli ihan yleistä, mutta tää on jotain sellaista, mitä niiden vaaleanpunaisten lasien takaa ei näe ennen kuin kokee sen ihan arjessa. 

Myöskään yhtä hurjaa "kieroilua" en ole koskaan tavannut noin nuorella iällä mitä ranskalaiset lapset harrasti. Se tuli huomattua, että tärkeintä on näyttää kohteliaalta ja hyvin käyttäytyvältä, mutta sitten kaikennäköistä kieroilua, valehtelua ja kiristystä voi harrastaa selän takana.

 

En nyt oikeesti halua sanoa, että jokainen ranskalainen lapsi on pieksetty ja kieroileva kakara, ja jokainen suomalainen huonokäytökseninen mutta rehellinen :D mutta sen arikrealismin kyllä valitettavasti näkee vasta sitten kun elää sen lapsiarjen keskellä siinä kulttuurissa.

Nyt en asu enää Ranskassa, mutta asustelen ulkomailla kahden syli-ikäisen vauvan ja ranskalaisen "pampulani" kanssa ;) olen onnellinen, että mieheni haluaa paljon mieluummin soveltaa järkeviä ja väkivallattomia kasvatuskeinoja kuin niitä perinteisiä ranskalaisia. Itsekin hän muistelee lapsuuttaan, että se oli sellaista pelossa elämistä, koska tulee seuraavan kerran pieksetyksi isän tai äidin toimesta...

Mutta olet sanonut monta kertaa blogissasi, ettei lastenhankinta sinua kiinnosta, joten silloin kyllä mun mielestä saa ihan hyvillä mielin jättää ne vaaleanpunaiset romanttiset lasit päähän ja ihastella ranskalaisia lapsia mielin määrin ;) ja jos sitten joskus sitten tuleekin ajankohtaiseksi omat lapset niin siinä sitten taas näkee ihan erillä tavalla kolikon toisellekin puolelle :) Mäkin aina ihastelen muiden koiria ja mietin kuinka olis ihanaa olla koira meidän lapsien arjessa mukana, mutta kuitenkin tiedän ettei koira meidän allergiaperheeeseen koskaan ole tulossa niin olenkin jättänyt positiiviset linssit silmille ja en ole jaksanut korvaakaan lotkauttaa ystävieni "kuinka koirassa on niin paljon vastuuta jne." puheille :D

 

Tsemppiä sulle Sofie uuteen maahaan ja sinne asettumiseen! Ranska ihastuttaa ja vihastuttaa, mutta mielestäni se onkin juuri ihanaa asua sellaisessa maassa joka nostattaa tunteita, oli ne sitten positiivisa tai negatiivisia.

 

-Janita-

Vierailija

Juu, kyllä minäkin aina ihmettelen ulkomaalaisia aikuisia että miten käyttäytyvät niin paljon paremmin kuin suomalaiset aikuiset. Kadulla mahtuu kävelemään tönimättä eikä kukaan kävele päin, vaikka ihmisiä on puolet enemmän kuin Stadissa. Pidetään ovea auki takana tulevalle ja ylipäätään huomioidaan muut ihmiset - myös lapset. Siinäpä onkin Suomi-aikuisilla opettelemista. Eikä ollenkaan viimeisenä ylimielisillä nuorilla naisilla, jotka naamat happamena mittailevat äitejä lapsinensa. 

Vierailija

Kiva seurata keskustelua, kaikilla taitaa olla tästä jonkinmoinen mielipide!

En tiedä mitään rasittavampaa kuin lapsi, joka on saanut kasvaa kuin pellossa, eipä sellaisten kanssa varmaan tule minnekään edes lähdettyä. Itse muistan lapsuudestani, että aina oltiin siskoni kanssa joka paikassa mukana. Äitini sanoikin että meidän kanssa oli mukava matkustaa ja touhuta kaikkea, vaikka olimme pieniä. Ehkä se juuri teki siitä niin helppoa kun käytöstavat jne. oli opetettu kotona.

 

Vierailija

NIIN KANSSASI SAMAA MIELTÄ! Sitä myös ihmettelen, että miksei ravintolassa tarjota kunnon ruokaa lapsille vaan tuota älytöntä nakit kalapiukko-osastoa? Tosin jos ei lapsille muutenkaan syötetä kuin tuota höttöä niin ei kai se ravintolaruoka silloin kelpaa..?  Ja kyllä, olen kasvanut tukkapöllön voimalla ja jos joskus saan lapsia aion samaa metodia käyttää.

Vierailija

Hei Sofie!Minulla nyt olisi ihan toisenlainen kysymys sinulle.Meinaan olisiko mitenkään mahdollista saada kuvia sinun nykyisestä asunnostasi?Tykkään kovasti katsella erilaisia asuntoja ja taloja myös.Niistä kun voi saada kenties itsellekkin jotain sisustus vinkkejä.T

Vierailija

Hei, hienosti osasit sanasi asettaa, provosoimatta ketään, ja näyttää että täältä kommenttilootastakin puuttuu lähes tyystin se aggressiivisuus, joka usein leimaa näitä kasvatusaiheisia keskusteluja.

Ranskalaisista lapsista tiedän niin vähän, etten sitä kommentoi, mutta ihan suomalaisittain sanoisin että on ihan mahdollista totuttaa lapset ulkona syömiseen ja muuhun kodin ulkopuoliseen elämään ja asialliseen käyttäytymiseen, jos niin haluaa. Omaa kokemusta on varsin vilkkaista kaksospojista; heidän kanssaan lähdettiin liikkeelle siinä vaiheessa kun muutenkin totuteltiin ei-vauvanruokaan. Pienin askelin edettiin, ja hyvin pärjättiin. Ja jotenkin ajattelisin että jos se on mahdollista kahden eläväisen taaperon kanssa, se on mahdollista muillekin.

En tiedä, en oikein jaksa ymmärtää vanhemmilta näitä kommentteja että "ei meidän 2v ja 3 v lasten kanssa siitä mitään tule". Tulee sellainen olo että vanhemmat eivät edes yritä vaan heittävät pyyhkeen suoraan kehiin. Minusta vanhemmat ovat niitä tiimin vetäjiä ja vastuullisia ja heidän tehtävänsä on saada homma toimimaan, mikä ikinä se homma onkin. Lapset toki ovat erilaisia, mutta vanhemmat, jotka tuntevat omansa, voivat annostella uusia asioita juuri omalle lapselleen sopivasti. Jos haluavat sen vaivan nähdä.

Vanhempien asia on tietysti päättää, mihin panostavat, kaikki eivät varmaankaan pidä ravintolakäyntejä vaivan väärttinä..Silti näkisin, että käytöstapojen opettaminen maksaa itsensä takaisin. Jos tapoja ei opeteta, voi jossain vaiheessa huomata, että kanssakäyminen muiden kanssa vähenee, kun muut eivät jaksa enää sitä hillitöntä käytöstä.

Vierailija

Mukava aihe, ilman opetusta. :)

On kai tähän omakin huomionsa laitettava, vaikka kysymyksessä on mieheni jälkikasvusta. En vaan tiedä mistä se johtui, mutta meillä ei ole ollut ongelmia ulkonasyömisen kanssa. Ei edes pitkillä laivareissuillakaan. Jäbä istui joskus syömisen jälkeen lattialla ikkunan vieressä ja ihaili meren tyrskyjä. Siinä oli enemmän kuin ihmettelemistä.. Mukana ei kannettu viiihdykkeitä, ne tulivat yleensä ympäriltä.. Oma pieni auto taisi olla niistä muutamasta sadasta, mikä oli matkassa..  Mutta hän tottui jo pienestä pitäen matkustamaan, erilaiseen elämäntapaan. Ja kouluajoista lähtien lentämään yksin maasta toiseen, vaihdon kera. Ihan järki-ihminen, toisia huomioonottava nuorukainen hänestä on kasvanut.. Joka opiskelee ranskaa, lempimaansa takia. Vapautunut, ja selkeästi nauttii olostaan opiskelukämpässään, ja uusien kaveriensa seurasta. Ei ihme vaikka joskus vielä asettuisi Sofièn kulmille asumaankin.. ;)

Mitä taas muualla olen huomioinut, niin ainakin Geneven suunnalla, tuolla ranskalaisella alueella, annetaan lapsille peffaan kunnon läpsäisy jollei juokseminen pöydän ympärillä ota loppuakseen. Vaikkei siitä olisi muiden mielestä mitään haitaa, kun se tapahtuu illan hämärtyessä ulkosalla. Mutta mene nyt opettamaan... sääliksi kävi tuonkin näkeminen. Kai sitä suomessakin tehdään, mutta neljän seinän sisäpuolella, ettei ole todistajia näkemässä. Ulkomailla ollaan siinä mielessä kurituksen suhteen rohkeampia.. Joskus olen nähnyt sellaista retuutusta, että lapsen käsi on varmasti hellänä vielä parisen viikkoa tapahtuman jälkeenkin.. Tekisi joskus mieli ottaa syliin ja halata. Jotain hassua meissä on, kun pienet lapset aina juttelevat ja hymyilevät meille. :) Samoin tekevät muuten myös ystävämme 6 kissaa. No, mutta se on taas jo toinen juttunsa..

Aurinkoisia syyspäiviä Pariisiin! -tiau

Vierailija
Vierailija

No huh huh. Tiedän kyllä Ranskassa au pairina olleena, että lapsia käytetään ravintoloissa ja opetetaan käyttäytymään tukkapöllynkin avulla. Sanonpa vain, että kirjoituksestasi todellakin huokuu, ettet tiedä lapsiperheiden ruljanssista yhtään mitään( niin kuin itsekin toteat). Meidän vauva huusi mahavaivoja aina ruokailun jälkeen aina 8 kk ikään saakka. Voin kertoa, ettei ravintolaan syömään lähteminen käynyt pienessä mielessänikään. Kyllä ne lapset oppii moisen tavan myöhemminkin. Ja tukkapöllyä en tule antamaan, vaikka se pariisittarille on arkipäivää!!

 

eiköhän tässä puhuta hieman vanhemmista lapsista kuin 8kk vanhoista vauvoista. Siis sellaisista, joiden voi olettaa osaavan käyttäytyä ruokapöydässä ja jotka syövät samaa ruokaa kuin aikuisetkin. Kyllä jotkut sitten osaa heti provosoitua ja vetää herneen nenään...

Vierailija
Vierailija
Vierailija

No huh huh. Tiedän kyllä Ranskassa au pairina olleena, että lapsia käytetään ravintoloissa ja opetetaan käyttäytymään tukkapöllynkin avulla. Sanonpa vain, että kirjoituksestasi todellakin huokuu, ettet tiedä lapsiperheiden ruljanssista yhtään mitään( niin kuin itsekin toteat). Meidän vauva huusi mahavaivoja aina ruokailun jälkeen aina 8 kk ikään saakka. Voin kertoa, ettei ravintolaan syömään lähteminen käynyt pienessä mielessänikään. Kyllä ne lapset oppii moisen tavan myöhemminkin. Ja tukkapöllyä en tule antamaan, vaikka se pariisittarille on arkipäivää!!

 

eiköhän tässä puhuta hieman vanhemmista lapsista kuin 8kk vanhoista vauvoista. Siis sellaisista, joiden voi olettaa osaavan käyttäytyä ruokapöydässä ja jotka syövät samaa ruokaa kuin aikuisetkin. Kyllä jotkut sitten osaa heti provosoitua ja vetää herneen nenään...

Jos olet kirjan lukenut, niin aihe nimenomaan liittyy myös pienempiin tapauksiin... Ranskalaiset kulkevat niin taaperot kintereillään kuin vauvat kainalossa missä tahansa. Ja provosoitumista ei ole kuin omassa kommentissasi!

Vierailija

Täällä jälleen yksi kolmen lapsen äiti, joka usein huomaa ihmettelevänsä suomalaisten lastenkasvatusta.

Siis maamme kasvatustavoissa on paljon upeaa: lapset saavat leikkiä ja remuta ja siihen löytyy aina sopivia vaatteita, lapset tuntevat varmasti olonsa ainakin fyyisesti Suomessa turvatummaksi kuin maassa, jossa korvatillikat ovat arkipäivää, lapsilla on turvattu elämä muutenkin kaikkien tukienkin suhteen ja kasvatamme kuitenkin vielä lapsemme sekä rakkaudella että rajoilla toisin kuin esim. Ruotsissa, jossa on tärkeintä ettei lapselle tule paha mieli kielloista. Uskoisin, että noin pääsääntöisesti suomalaiset lapset ovat onnellisimpien joukossa maailmassa. 

Mutta. Sitten on erikseen osa-alue, jota ei tunnuta suomalaislapsille kasvattavan ollenkaan, nimittäin sosiaaliset taidot ja käytöstavat. En tiedä mistä tämä johtuu, koska emmehän me metsäläisiä ole, mutta jostakin kumman syystä suomalaiset aikuistetkaan eivät small-talkkaa vieraiden kanssa, tervehdi tai hymyile ja eivät oikeastaan osaa käyttäytyä hienommissa ravintoloissakaan (auts, tiedän että nyt repesi helvetti tällä kommentilla), joten miten he osaisivat kasvattaa lapsilleenkaan jotakin sellaista jota eivät itse arvosta tai jota eivät välttämättä huomaa edes itseltään puuttuvan.

Näihin sosiaalisten taitojen puutteeseen liittyy sekin, ettei suomalainen osaa argumentoida. Jos joku on eri mieltä asioista, niin silloin hyökätään välittömästi henkilökohtaisuuksien tasolla ja aletaan nimittelemään. Toki se voi kertoa huonosta itsetunnostakin, mutta uskoisin että asioista väittelemisenkin voi oppia (USA.ssa on oppiaineenakin). 

Vierailija

Täällä toinen Ranskan asukki kommentoi :)

"Sen opin kantapään kautta, että se miltä ne ranskislapset aluksi näyttää on vain ulkokuori.On tosiaan tärkeää oppia kohteliaisuudet, olla hiljaa ja ns. käyttäytyä hyvin kun sitä vaaditaan, mutta kolikolla on toinen kääntöpuoli." Niin totta, käytöstavat opetetaan hinnalla millä hyvänsä, vaikka viime vuosin fyysiestä kurituksesta onkin puhuttu enemmän, ja uskoisin, että se on vähenenmään päin.

"Myöskään yhtä hurjaa "kieroilua" en ole koskaan tavannut noin nuorella iällä mitä ranskalaiset lapset harrasti. Se tuli huomattua, että tärkeintä on näyttää kohteliaalta ja hyvin käyttäytyvältä, mutta sitten kaikennäköistä kieroilua, valehtelua ja kiristystä voi harrastaa selän takana." Tämä on mielestäni tosi ranskalaista, enkä näkisi niin kieroiluna. Kulttuurissa vaan ei voi mitään ilmaista suoraan. Mutta sehän ei tarkoita, etteikö olisi (selän takana) eri mieltä.

Samoin vielä tästä oi niin idyllisestä yhdessä syömisestä. Koska Ranskassa työpäivä loppuu siina kasin maissa (saavutaan kotiin) ei illasta jää enää muuta jälkelle kuin se ruokailu. Iltaruokailu ei ole päivän tärkein tapahtuma - se on käytännössä AINOA perheen tapahtuma, ja siksi on syötävä yhdessä...

 

Vierailija

Pakko kommentoida ruoka-aine allergisen lapsen äidin näkökulmasta. Meidän 9kk vauvalle sopii tällä hetkellä päärynä ja erikoiskorvike. Suolisto on syntymästä asti tulehtunut ja monet ruoat koko ajan korventaa suolta. Mistä sitten tiedän että suolikipuja on? No, silloin kun korventaa karjutaan ja "tehdään pahoja" ja kaikki kiukuttaa. Päärynässä on myös paljon hedelmäsokeria mikä tekee lapsen ylivilkkaaksi. Eli oikeasti olet sitä mitä syöt ja ruokavalio vaikuttaa kaikkein eniten lapsen käytökseen. Tärkeintä olisi Suomessa saada pikkulasten ruokavalio terveelliseksi ja monipuoliseksi, eikä aina sitä pelkkää maito-vehnä-peruna höttöä. Jos lapset riehuu aina on paljon vaikeampi lähteä heidän kanssa ulos syömään eikä voimia ole harjoitella ravintolasyömistä ja kasvatusta, varsinkin huonoilla yöunilla. Olisi kiva myös jos Suomessa salittaisiin se että lapsista lähtee ääntä. Mikä ihmeen halu meillä on olla hipi-hiljaa koko ajan...?

Vierailija

Asumme Ranskassa ja olemme suomalainen perhe. Meillä on kaksi lasta, jotka ovat molemmat sopeutuneet tänne ongelmitta, saaneet ystäviä ja käyvät ranskalaista koulua. En tunnista näitä pahoinpitelijäjuttuja ollenkaan, vaikka sitäkin varmasti täällä esiintyy. Ystäviemme lapset osaavat istua ruokapöydässä, kohteliaisuus on itsestäänselvyys ja näitä asioita opetetaan sekä kotona että koulussa. Lapsiamme ei ole kiusattu, vaikka olemme ulkomaalaisia. On turha yleistää, koska varmasti näitä asioita esiintyy niin Ranskassa kuin Suomessa. Kyse on kulttuurieroista, täällä ruokaan suhtaudutaan intohimoisemmin kuin Suomessa, siitä nautitaan ja sen tekemiseen käytetään aikaa. Ruokapöytäkäyttäytyminen ei koske pelkästään ravintolaa, lapset osaavat sen, koska sama käytäntö on myös kotona, ei siinä sen ihmeellisempää ole. Suomessa lomaillessamme, ravintolassa oli kaksi lapseperhettä. Lapset riehuivat leikkinurkkauksessa, heittivät pallomeren palloja ympäri ravintolaa ja vanhemmat istuivat viinlaseineen pöydässä eivätkä sanoneet juuri mitään. Tarjoilijat ojensivat lapsia ja kyllä suututti. Mutta ei tällaistakaan tietysti joka paikassa tapahtunut, ihmettelin vaan, miten voi olla mahdollista, että neljästä aikuisesta kukaan ei viitsinyt paneutua lasten touhuihin. Ravintola ei ole mikään leikkipuisto, jossa lapset saavat mekastaa mielin määrin. 

Vierailija

Minä, kuten varmaan moni muukin äiti, päätti raskaana ollessaan, että minun lapseni juttelee sitten kohteliaasti kaikille, syö ihan kaikkea ja istuu hiljaa ja nätisti paikoillaan. Ja tämä onnistuu, kunhan vain opettaa... No jokainen vanhempi varmasti tietää, miten helppoa tuo "kunhan vain opettaa on".

Minä en näe ollenkaan pahana sitä, että vanhemmat mm viilettävät itsekin ulkoiluvaatteissa leikkipuistossa yhdessä jälkikasvun kanssa. Lapselle kaikista hienointa on ihan arkiset asiat tehtynä yhdessä omien vanhempien kanssa, ja etenkin vanhemman leikkiin heittäytyminen on lapsen mielestä ihan mahtavaa. Tästä puolesta ehkä voisivat ranskalaiset taas ottaa oppia amerikkalaisista tai niistä ruotsalaisista vanhemmista. 

Meillä on kova tarve arvostella suomalaista lastenkasvatusta, ja ihailla muita. Minusta ennemminkin olisi mielekästä miettiä, mikä täällä on hyvin ja missä asioissa voisimme parantaa. Kovin mustavalkoista on ihailla toista kulttuuria yhden yksittäisen perheen aktiviteetin perusteella. Mutta uskoisinkin, että tämä oli myös blogikirjoituksen tarkoitus, eikä niinkään tehdä syväanalyyseja lasten kasvatukseen.

Se mitä ravintolasyömiseen tulee ja mikä voisi auttaa tuohon ravintokäyttäymiseen Suomessa, olisi ravintolakulttuurin lisääntyminen ja siellä ruuan hinnan aleneminen. Kuinka monella lapsiperheella on oikeasti mahdollisuutta syödä usein ravintolassa ja sitä kautta opettaa lapsia siellä käyttäytymään...? Ja kuinka moni meistä suomalaisista vanhemmista ylipäätään söi usein ravintolassa edes ennen lapsia (jos työpaikkaruokailua ei oteta huomioon).

Vierailija

Kommentoija nro 19 lisää vielä.. Törmäsin Keskisuomalaisessa olleeseen juttuun, jonka mukaan useampi kuin joka kahdeskymmenes suomalaisäiti käyttää vakavaa fyysistä väkivaltaa lapseensa (Poliisiammattikorkeakoulu ja Tampereen yliopisto Mothers acting violently towards their children). Lievempää väkivaltaa (tukistaminen, korvapuustit ym) käytetään huomattavasti useammin: Poliisiammattikorkeakoulun tutkimuksen (2012) mukaan lievää väkivaltaa käytetään joka toisessa suomalaisperheessä. Tutkijan mukaan todellisuus saattaa olla karmeampi, koska "ne äidit, jotka tuntevat piston sydämessään, eivät ehkä vastaa tällaisiin kyselyihin". Isoin riskitekijä on äidin jatkuva, voimakas stressi (ei niinkään sosioekonominen asema, alhainen koulutustaso tai työttömyys tai lapsen ikä).

Suomessa tästä ei kyllä puhuta vaikka lukujen puolesta todella pitäisi. Puhutaanko Ranskassa? Onko siellä kurittaminen hyväksytympää ja avoimempaa?

Vierailija

Et halua lapsia? lapsi tuo elämään sellaisen määrän rakkautta, sen voima on niin valtava ja jos siitä jää paitsi, on elämä mielestäni köyhä? sori, on mun mielipide! mikään matka, keittiökama, fantastinen ravintolakokemus ei vedä vertoja sille, kun kannat sylissä omaa lasta? ei voi sanoin kuvailla, toivoisin että kokisit saman. Täydellisen onnen! mieti vielä....

Vierailija

Kuinka kasvattaa bebe-kirja on luettu ja hauskaksi havaittu. Allekirjoitan paljonkin tuosta kirjasta, osa on tosin ranskalaisuuden ylistystä ja aivan liian pitkillä putkikiikareilla katseltua höttöä.

Kuka muuten vaatii tilaamaan lapsille ruokaa ravintoloissa lastenlistalta, oli maa mikä tahansa?

Muutamat jutut ihan peruskäytöstavoissa voisimme ottaa varmasti opiksi Ranskan maalta, mutta ei niillä sentään kaikkia elämän ovia aukaista. Suomi on maailman ykkösvaltio koulutuksessa ja Ranska tulee kaukana perässä. Suomen koulujärjestelmää yritetään monistaa milloin minnekin päin maailmaa, siinä onnistumatta. Tämä johtuu juurikin järjestelmästä sekä pitkistä ja vahvoista perinteistä. Varmaan samoin tämän ranskalaislasten käyttäytymisen kanssa.

Tiettyjä asioita halutaan nostaa esille jostain kulttuurista ja sitä sitten päivitellään tai ihmetellään unohtaen mitä hyvää on omassa kulttuurissa.

Toki kauniit käytöstavat ovat erittäin näkyviä ja tärkeitä, mutta joku juttu siinä on, että itse toivon eniten, että lapseni menestyvät koulussa erityisen hyvin sen sijaan, että jaksavat istua hiljaa tuntitolkulla ravintolassa. Istumisella ei tulevaisuutta rakenneta. Jos lapseni kilistelevät pelkällä vedellä lapsena, niin siinäpä kilistelevät. Todennäköisesti he ehtivät tämän(kin) jalon taidon opetella aikuisena, korkeasti koulutettuina.

Vierailija
Vierailija

Hmm.. asiat ovat todella monisyisiä, kuten edellä monet ovat todenneet. Itsekin olemme paljon Ranskassa matkustelleet ennen lapsia ja nyt 5 vuoden ajan lasten kanssa. Samaan ravintolakulttuuriin olemme kiinnittäneet huomiota ja pyrkineet siihen myös omiemme kanssa. Suomessa on vain niin kallista käydä perheenä ulkona syömässä, että sitä harjoitusta tulee lapsille ihan todella liian vähän eikä se myöskään oikein luonnistu väsyneenä arki-iltoina. Lisäksi täällä on tosiaan ne leikkipaikat ja lastenlistat, huhhuh... Vähän olen kyllä näissä joustanut, kun joskus se vaan on kaikille ollut mukavampaa.

Mutta, sitten sitä toista puolta. Ranskalaiset lapset ovatkin sitten mielestämme melko epäkohteliaita muita lapsia kohtaan. Lapset tuodaan puistoihin, mutta vanhemmat/hoitajat jäävät penkeille istumaan. Melkoinen villi länsi siellä vallitsee, etuillaan, lasketaan liukumäessä päälle, tönitään ja kaikin puolin vallitsee sellainen "minä, minä"- asenne. Vanhemmat eivät puutu mitenkään tähän! Meidän lapset ovat olleet ihan ulalla, kun ovat jonottaneet vuoroaan trampoliinille ja sieltä vaan tullaan ohi ja ryysätään päälle yms toistuvasti. Alkuun emme voineet mieheni kanssa uskoa todeksi, lopulta olemme päätyneet siihen, että emme mene Ranskassa puistoihin mikäli siellä on paljon lapsia. Lisäksi ystävämme suomalaiset lapset joutuivat todella vakavasti kiusatuiksi ranskalaisessa koulussa.. Että että, ehkä perheen sisällä homma toimii, mutta toisten lasten kunnioittaminen on kyllä aivan aliarvostettua. 

Sitten on vielä se vaateasia, jonka joku aikaisempi kommentoija otti esille. Se siis todella vaikuttaa olevan niin, että ranskalaiset pukevat lapsensa kauniisti, mutta niitä vaatteita ei saa sotkea. Ja jos sotkee, niin siitä seuraa julkinen ripitys. Tätä on todistettu niin puistossa kuin ravintolassa, niin Ranskassa kuin Suomessa (ranskalaisten/ranskansuomalaisten perheiden parissa).

 

Ihanaa yleistystä Ranskasta ja ranskalaisista. No yleistän karkeasti Suomesta ja suomalaisista. Puistoissa Suomessa lapset nyhjöttävät keskenään, vieraille lapsille ei puhuta eikä oteta mukaan leikkiin. Jopa äiti on siirtänyt lapsensa nopeasti toiseen paikkaan omani tieltä etteivät lapset vaan ota kontaktia toisiinsa. Pälyillään vaan epäluuloisesti.  Vanhemmista nyt puhumattakaan, vierasta äitiä ei todellakaan oteta mukaan leikkiin eikä missään nimessä niille puhuta. Äläkä vaan sano lapsesi harrastuksista tai koulusta, koska silloin olet leuhka ja kuvittelet liikoja. Suomalaisilla lapsilla on kanssa tämä pinttynyt "kahden kauppa ja kolmannen korvapuusti" tapa. Eli kahdestaan voidaan leikkiä, mutta heti jos tulee kolmas, alkaa yhden syrjintä ja kiusaaminen. Koulukiusaaminen ja ilkeys on sekin ihan tavanomaista kouluissa. Apua on sitten aika turha hakea mistään, kun on oma vika kumminkin kun kiusataan.  Tavoista sen verran että suomalaiset äidit pelkäävät komentaa lapsiaan, varsinkin ne työssäkäyvät ovat usein menettäneet otteen lapseensa. No miten se voisikaan olla mahdollista kun töissä ja tarhassa vietetään suurin osa päivää. Näiden äitien kullannuput sitten terrorisoivat julkisissa tiloissa muiden lasten ja aikuisten rauhaa ja olemista. Lapsille ei opeteta käytöstapoja, mutta eihän monet vanhemmatkaan niitä osaa. Ulkomailla esim. rattaiden kanssa sai apua ilman pyytämättä. Suomessa, varsinkin miehet, jattävät apua tarvitseva kylmän rauhallisesti oman onnesa nojaan  ja ovat kuin eivät näkisikään. Oven aukipitäminen, kiitos, ole hyvä ovat täysin hebreaa, puhumattakaan istuimen tarjoamisesta julkisessa kulkuneuvossa. No tässä pari kohtaa ihan omakohtaisia kokemuksia useamman vuoden ajalta, karkeasti yleistettynä.  

Vierailija

Hei olen sun kanssa tuosta suomalaisten lasten/vanhempien puistokäyttäytymisestä pitkälti samaa mieltä. Siitä saisikin ihan oman kirjoituksen/keskustelun, miksi suomalaiset vanhemmat eivät tervehdi harrastuspaikoissa/puistoissa tms. muita vanhempia ja toisia lapsia... Sieltähän se malli lapsillekin tulee.

Kirjoitukseni tarkoitus ei ollutkaan kattavasti käsitellä ranskalaista ja suomalaista kulttuuria ja tietenkin tällaisessa kommenttikeskustelussa tulee yleistettyä. Pointti olikin se, että itse lapsettomina myöskin ihailimme ranskalaisten lasten käytöstapoja, kun ne meidän aikuisten ympäristössä niin hienoille vaikuttivat (ja olemme mielestämme näistä kokemuksista poimineet huomioita omaan kasvatustapaamme/perhearvoihimme). Omien lasten jälkeen, kun havainnointipaikat laajenivat ja omat lapset ovat ajoittain ranskalaisessa ympäristössä, niin ei ne ranskalaiset lapset enää niin ihanille vaikuttaneetkaan ;) Kaikella on puolensa. 

 

Vierailija
Vierailija

Olisi kiva nähdä ranskalainen perhe jotka syö fiinisti lastensa 3v ja 1v, pitkänkaavan mukaan. Että lapset siellä fiinisti istuu hiljaa ja kohteliaasti 2 tuntia. Haluan ehdottomasti tuon ranskalisen kasvattamaan ja opettamaan lapsilleni 3v ja 1v miten istutaan hiljaa ja nätisti ravintolassa 2tuntia putkeen. 

Sitä odottelessa menen mieluiten mieheni kanssa kaksistaan ja jätän lapset mummulaan hoitoon, kippis. 

ps. meill muuten kippistellään ruokapöydässä välillä lasten kanssa ihan vedellä.

 

Kuka on sanonut että ruokapöydässä on istuttava hiljaa? Se on tämä suomalainen tapa taas jonka olen huomannut, että ruoka syödään hiljaa ilman pulinoita ja muita ei vilkaistakaan.

Minua on viety pienestä pitäen ravintoloihin ja olen osannut käyttäytyä ylipäätään julkisilla paikoilla hyvin. Kotona aina valmennettiin, että jos ei osaa käyttäytyä niin kotona tulee tupenrapinat. Harvoin joutui äiti käytöstäni moittimaan.

Se on tämä kun nykyään osata edes lapsia kasvattaa. Kaikki kaadetaan koulujen ja päiväkotien niskaan vaikka pohjat lähtee kotoa. Kiitos ja aamen.

Seuraa 

Blogiarkisto

2014
2013
2012
2011
2010