kutakuinkin.

Hengissä olen, ainakin melkein näillä helteillä. Olin viime viikolla jenkeissä työmatkalla, ja vaikka miten olin muokannut kuvia valmiiksi, niin ei se aika riittänyt millään postausten kirjoitteluun. Pahoitteluni siitä, mutta luulen että tekin olette olleet sisätiloista kaukana ja nettileikkien sijaan olette nauttineet vesileikeistä :)

Palasin Suomeen eilen illalla ja nämä helteiset heinäkuun loppupäivät menevätkin kodin pakkaamisessa. Aloitin sen pakkaamisen jo ennen juhannusta, mutta jostain m syystä tätä tavaraa on edelleen vinot pinot. Kiitos teidän ahkerien kirppistelijöiden pääsin tosin suurimmista tavaroistani eroon. Nyt pitää vain pakata tuo tilpehööri laatikkoihin ja laittaa ne menemään uutta kotia kohti.

Moni on minulta kysynyt, että eikö minua pelota tämä muutto. Itseasiassa ei suuremmin. Tämä on itseasiassa helpottava tunne kun on elänyt melkein vuoden tällaista siellä sun täällä elämää, niin ihanaa jos saisi edes yhden pysyvämmän paikan, jossa voi vain olla. Viimeinen vuosi on mennyt melkeinpä laukkuja pakatessa ja purkaessa, eikä ole oikein voinut hengähtää ollenkaan. Ihanaa, että ainakin elokuun loppuun asti saa olla yhdessä paikassa. En halua edes lomallani lähteä minnekään, vaan olla ihan vain sohvaperunana kotona.

Ranskassa minua tosin odottaa kotiproggis, sillä siellä on asustellut pampulani,  

joka ei ole siellä käytännössä asunut viimeiseen seitsemään vuoteen vaan hän on ollut aina menossa tai tulossa. Nyt siitä asunnosta pitää tosin rakentaa koti, jotta tämä kotihiirulainen viihtyisi siellä hivenen paremmin. Siitä tulee vähän sellainen skandinaavinen pariisilaiskoti amerikkalaisella twistillä. Se amerikkalainen twisti tosin jää tähän toiseen asukkiin, niin kuin hän sen itsekin tokaisi:  ”I think the only American twist that is allowed into our home, is me.” Hirmuisen nopeita oppimaan nuo miehet ;)

Joitain inspiraatiokuvia olen Pinterestiini jo keräillyt. Ja on meillä myös yhteinen secret board, jonne hänkin on näitä omia toiveitaan voinut lisäillä. Ne olen kyllä ottanut huomioon, eli ihan tyränniksi tai komentajaksi, niin kuin hän minua kutsuu, en ole kumminkaan alkanut.

Kunhan pääsen torstaina matkalaukkujeni kanssa kummitädin hoiviin ja viikonloppuna mamman ja mummin luo, niin olo on varmasti aika väsynyt tästä kaikesta ravaamisesta, pakkaamisesta ja postittamisesta. Onneksi kohta on kumminkin kunnon loma tiedossa, jolloin ei tarvitse tehdä mitään :)

Kommentit (2)

Vierailija

Suomalaiset miehethän usein sanovat, että suomalainen nainen tyranisoi kodin. Että miehen kamppeita ei sinne paljoa mahdu, jos ovat naisesta vääränlaisia. Ja että naiset pitävät "jöötiä". Ja nyt se on sinunkin amerikkalaisesi huomannut eli onkohan asiassa perää? Omakin ulkolainen mieheni sanoo ihan samaa minusta eli samassa veneessä ollaan. Olen vain tätä miettinyt ja tullut siihen lopputulokseen, että kyllä siinä perää taitaa olla. Ei sen kaapin paikan loppujen lopuksi tässä elämässä niin väliä ole. Paljon mukavampi kun on se mies vaikka kaappi olisikin (naisen mielestä) väärässä paikassa kuin että kaappi on (naisen mielestä) oikeassa paikassa yksinäisessä kodissa.

Onnea sinulle uuden elämän alkuun, tulen mielenkiinnolla seuraamaan uusia vaiheitasi!

Elämä on seikkailu!

Ulkosuomalainen

Avec Sofie
Liittynyt5.8.2013

Heippa,

 

no en usko tyrännisointiin, mutta kai meillä selkeämpi näkemys kodin sisustuksesta yleisesti on mitä esimerkiksi miehillä. Tai harvemmin suomalaiset miehet kovinkaan innostuneita ovat designista tai sisustuksesta ylipäänsä, televisio tosin on tärkeä. Italialaisilla esimerkiksi deign on veressä samalla tavalla mitä suomalaisilla on tekniikka, joten siellä esimerkiksi näkyy että vaikka on miehen koti, niin on siihen panostettu samalla tavalla mitä vaatekaappiin :)

 

Kiitos paljon <3 Jep, elämä olisi aika tylsää jos jokainen vuosi olisi samanlainen ja kaikki kokemukset pitää ottaa avoimin mielin vastaan :)

 

Nyt kun pääsen muuttokaaoksesta eroon, alkaa blogikin elämään uutta elämää :)

Seuraa 

Blogiarkisto

2014
2013
2012
2011
2010