Myrkyttyneen mielen kanssa on ikävä elellä.

Saanko sanoa äänen jos olen onnellinen? Uskallanko iloita onnistumisista? Kehtaanko sanoa olevani jossain asiassa ihan hemmetin hyvä? En.

Jos jotain, niin kateutta en voi sietää. Tulen niin huonovointiseksi kateellisten ihmisten ympärillä. Vaikka tosisiassa heillä on varmaan moni asia paremmin mitä minulla, mutta silti törmään aina välillä typeriin kommentteihin, ihan vain sen takia että ihmiset lukevat blogiani ja saavat peilikuvan elämästäni, joka on todella vääristynyt.

Sanonta, ”älä ikinä kadehdi ketään kenen suruja et tiedä” on minusta jollain tavalla niin kaunis ja osuu niin hyvin ainakin omalle kohdalleni. Kyllä, vettä sataa minunkin päälle aina välillä, joskus ihan kunnolla ja varsinkin viimeisen vuoden sisällä. Näistä vesisateista tai muista myrskyistä en tosin pahemmin kirjoittele, niistä puhun ystävilleni tai mummille, ne ymmärtää

Olen todella hyvä siivoamaan, niin kotiani kuin ihmisiä ympäriltäni. Kuulostaa kylmältä, mutta niin se vain on. Ihmiset ketkä sinua ympäröi kannattaa valita tarkkaan - niin ystävät, kuin ne lasten isät. Kaikkien kanssa on tultava toimeen, mutta ystäviä ei tarvitse olla jos se tuntuu pahalta. Päästään ihmiset helposti lähelle, mutta työnnän myös pois jos koen, ettei minulle tahdota hyvää, vaan pahaa. Koen olevani onnekas siinä mielessä, että omalle kohdalleni on osunut niin ihania ystäviä, jotka eivät kadehdi, vaan tukevat.

Väillä minua harmittaa, etten uskalla iloita jostain asiasta ihan vain sen takia, että se ärsyttäisi jotakuta. Yksi parhaimmista ystävistäni on ranskalainen ja hänen yksi peruslauseita on ”I don’t give a f*** what others think .” Yritän aina välillä kopioida tuota mentaliteettia, mutta hyvin usein epäonnistun ja olen mieluummin hiljaa hienoista hetkistäni. Joillekin ne voivat olla tosin pieniä, vaikka minulle ne ovatkin elämäni ihanimpia momentteja. Sitten taas alan miettimään, että jokainen on kumminkin vastuussa omasta onnellisuudestaan, enkä minä ole oikeasti vastuussa kenenkään myrkyttyneestä mielestä.

Nuoruuden kateus on jollain lailla ymmärrettävämpää, mutta kun kateus kasvaa persoonaan kiinni tulee elämästä varmaankin aika hankalaa. Aina joku on koulutetumpi, kauniimpi tai kiinnostavampi. On jollain lailla niin vapauttavaa kun voi olla elämästään onnellinen juuri sellaisena kun on. Lähikaupasta saa sitä oikeanlaista jogurttia, on se astianpesukone, niin ja ystävät ketkä kannattelee ja sanoo ne oikeat sanat silloin kun niitä tarvitsee. Eli siis syödään sitä jogurttia ja pidetään niistä kavereista kiinni.

Kommentit (34)

Vierailija

Minusta on myös tullut ronkelimpi ystävien suhteen. Siis etten jaksa enää yhtään katsoa sellaisia tyyppejä, joista tiedän, etten nauti tämän seurasta/seurassa tulee ikävä olo. Onko se sitten sitä, että on jo löytänyt hyvän ystäväpiirin ja kaikki tulevat uudet ystävät ovat vain loistavaa ekstraa, vai että tunnistaa nopeammin, että jos mulla nyt nousee niskakarvat pystyyn, niin todennäköisesti nousee myöhemminkin.

Senkin huomaa, että toisten ystävät on tarkoitettu koko elämän ajaksi, osa vain käymään, eikä sekään tee näistä käymässä olevista ystävistä mitenkään huonoja, he rikastuttivat elämää hetken aikaa. 

 

 

Avec Sofie
Liittynyt5.8.2013

Heip, juuri näin :)

Kun ei ole aikaa hengailla kaikkien kanssa, niin mieluummin valitsee ne kivat tyypit ympärille, jotka tuovat positiivisuutta negailun sijaan :)

Juuri noin. Ja sitten on niitä ystäviä, joita näkee ihan todella harvoin ja siltikin tietää, että ne ovat vierelläsi lopun elämän. Minulla tällaisia on esimerkiksi ne Italian pojat :)

Vierailija

Hieno kirjoitus!

Ei löydy kateutta omasta ystäväpiiristä, liekö tietoinen valinta täälläkin...

Yksi hyvä ja ikäväkin keino putsata ihmisiä ympäriltä on silloin, kun sairastuu itse vakavasti, silloin todella huomaa keitä ne tosi ystävät on. 

http://keyword-love.blogspot.fi/

 

Avec Sofie
Liittynyt5.8.2013

Kiitos, 

yep, tuon juuri sain ehkäpä kokea tänä vuonna. Silloin kun olisin tukea eniten tarvinut, oli se joillekin ehkä hivenen liikaa. No mutta tästäkin jäi käteen juuri ne kaikkein parhaimmat kaverit, eli no harm done :)

Vierailija

Piti vielä tulla jatkamaan, että sain jälleen kerran blogiin kommentin, jossa anonyymi sanoi, että blogini on "siis niin ärsyttävä, että on ihan pakko lukea" jne. Hänet pitäisi varmaan linkata tänne, peace and love.<3

Vierailija

Negatiiviset ajatukset on kaiken kaikkiaan myrkkyä ihmiselle itselleen. Jos haluat muuten lukea ihan mahtavan kirjan niin Elisabeth Haichin Vihkimys on mielettömän hyvä elämänkerta. Oikeastaan se on muuttanut kokonaan aikoinaan minun suhtautumisen elämään, positiivisella tavalla :) Kiitos kun jaksat pitää blogia, RISE ABOVE!
Jonna

Avec Sofie
Liittynyt5.8.2013

Kiitos kirja-vinkistä. Yritän nyt vähän petrata näiden lukemisten kanssa, sillä olen koneella aina juuri ennen nukkumaanmenoa (niin kuin nytkin). 

Totta kai - välillä on aikataulupaineita, mutta tämä on elämäntapani, niin tähän menee kaikki illat ja viikonloput :))

Vierailija

Sana "joka" viittaa edelliseen sanaan, "mikä" edelliseen lauseeseen. Eli Elämäsi ei liene vääristynyt:) Ja "ihmiset jotka sinua ympäröivät..." No joo, anteeksi pilkunviilaus, pistää niin vaan silmään kun blogeissa on todella usein puhekieltäkin surkeampi kielioppi.

Avec Sofie
Liittynyt5.8.2013

Heip olen pahoillani, kiitos kun korjasit :)

Osaan kyllä kieliopin tämän osalta. Välillä sattuu kömmähdyksiä ja varsinkin kun näitä tejstejä kirjoitellaan yleensä yöllä, niin silloin ei aina ole ehkä se terävin meininki :)

Vierailija

Älä turhaan kätke kykyjäsi, äläkä anna negatiivisten ihmisten ja kateuden viedä itseäsi alas päin. On nimittäin niin, että he ovat kateellisia siksi, että he tuntevat, että olet heitä jossain asiassa parempi. Ole siis ylpeä etenkin taidostasi, joka tätä kateutta herättää! Nykyisin, jos  näen kateutta ympärilläni olen iloinen ja ylpeä itsestäni, sillä se tarkoittaa, että olen hyvä muiden silmissä. Ehkä voi alkaa tapahtumaan muitakin hauskoja juttuja, sillä olen menossa ylös ja eteen päin. Sinne he eivät ole matkalla, vaan jäävät ihan itsekseen matkastasi ja seurastasi pois.... Ja sitähän ei kannata jäädä suremaan, siellä uudessa paikassa odottaa parempi seura. =) Terkuin, tämän vaiheen läpikäynyt.

Avec Sofie
Liittynyt5.8.2013

En en, yritän jättää omaan arvoonsa. Harmittaa vain kun tuntemattomat ihmiset tulevat kommentoimaan tylsästi tuntematta minua tai elämääni muuten kuin blogin kautta. Mutta nyt on taas ihan uusi asenne haettu Pariisista :)

 

Löysin joskus Pinterestistä ihanan lauseen, se meni jotenkin näin. "The people who try to drag you down are already below you."  Ah Pinterest, voiko sinne muuttaa???

Vierailija

Minua jaksaa aina hämmästyttää nämä ihmiset, jotka luulevat, että bloggaajien elämä on yhtä päivänpaistetta, matkustelua, kalliita merkkivaatteita yms. Pitäisi muistaa, että blogin takana on tavallisia naisia ja miehiä, joiden elämässä on meneillään kaikenlaista, mitä me lukijat emme näe eikä se ole tarkoituskaan. Jokaisen pitäisi ymmärtää, ettei kenenkää elämä on yhtä onnea ja auvoa, ulkomaan matkoja ja kalliita merkkilaukkuja vaan kaikilla on ne omat surut ja murheet, mutta ei niistä blogeissa kirjoiteta, vaan ne asiat jaetaan vain lähimmille ihmisille, kuten kirjoititkin. Omasta ystäväpiiristä on myös pudonneet pois ne ihmiset, jotka veivät enemmän energiaa kun antoivat ja joiden kanssa yhteydenpito oli kovin yksipuolista ja ns. aika ajoi ohi. Jäljelle on jääneet ne ihmiset, jotka tukevat ja kannustavat kun minulla on vaikeaa sekä myös toisinpäin.

Ranskalainen ystäväsi on viisas, yritä vaan noudattaa hänen elämänohjettaan:) Tiedän kokemuksesta, ettei se ole helppoa, mutta ajan myötä huomaat, ettet todellakaan välitä muiden mielipiteistä... ainakaan niin paljon kuin ennen. Kaunista päivää sinulle, vähemmän kateutta & enemmän ystävyyttä ympärille! - Merja

Avec Sofie
Liittynyt5.8.2013

Niinhän se vähän on. Oman blogini kuvat otetaan viikonloppuisin, sillä arkisin minulla ei ole mitään mahdollisuutta kuvailla päivätyöni takia. Se menee kumminkin kaiken muun edelle :)

Pitää muistaa, että kaikella on oma aikansa, niin pinnallisimmalla ystävyyssuhteilla, blogeilla siis ihan kaikella, välillä jopa rakkauksilla :)

Hän on. En tiedä mihin hänen raskalainen hienotunteisuus on kadonnut, sillä välillä minä tunnen itseni todella suoraksi, mutta hän vetää minua tempperamentillaan välillä 1-10. On ihanaa kun voimme olla ihan suoria toisillmme, joskus jopa liian suoria. Ikinä ei tosin olla riidelty, ehkä suoruudessa sen salaisuus :)

Vierailija

Mahtava kirjoitus. Elämä on liian lyhyt, joten jokaisesta hetkestä täytyy nauttia ilman kateutta ja negatiivisuutta.

Avec Sofie
Liittynyt5.8.2013

Jep. Juttelin tänään yhden super fiksun naisen kanssa. Muutama lause vaan muutti koko tämän päivän. Elämä on tosiaan liian lyhyt turhien asioiden miettimiseen, tärkeintä on nauttia ja olla onnellinen. Sinne kiikkustuoliaikoihin on turha planata mitään, sillä niitä kun ei välttämättä tule. Ajatus lähti nyt vähän näköjään sivuraiteille, mutta siis pointti oli kumminkin, että joka päivä pitää muistaa olla jostakin asiasta onnellinen ja jättää negailu omaan arvoonsa:)

Vierailija

Hyvin kirjoitettu. Olen niin samaa mieltä sun kanssa! Itseäni suorastaan ärsyttää kateelliset ihmiset, ja olen samalla tavoin alkanut "puhdistaa" omaa ystäväpiiriäni näistä pahaa mieltä aiheuttavista ns. ystävistä. Se ei ole todellista ystävyyttä, jos pitää kadehtia toista ja sen lisäksi vielä puhua selän takana p*skaa. Ja tarkoitan tällä kadehtimisella nimen omaan negatiivista kateutta.

Avec Sofie
Liittynyt5.8.2013

Olen vain lähinnä hämmentynyt ihmisten käytöksestä. Kun ventovieras tulee kommentoimaan  tai ottamaan lasia kädestäsi ja kommentoimaan tökerösti, niin kyllä siinä menee hieman sanavalmiimmankin naisen suu suppuun. Ihan kun täällä kumminkin jokainen voi rakennella tai olla rakentamatta omaa tulevaisuuttaan :)

Vierailija

Osin tuntui kuin tämä olisi minun kynästä (tai näppäimistä) tämä teksti. Muutamien viime vuosien aikana olen alkanut varomaan ja "salaamaan" joiltain ihan lähipiirini henkilöiltä sen mitä elämässäni tapahtuu, koska olen huomannut että en saa sitä onnistumisen riemua, tukea, tai aitoa iloa toisen puolesta takaisin. Se tuntuu aika pahalta ja kyllä siinä pidemmän päälle alkaa punnitsemaan "oikeita" ystäviään. Eihän lähipiiriltään pitäisi joutua salaamaan sitä jos on onnellinen? Mulla on sama vika, että olen ehkä turhankin hyvä siivoamaan kotiani ja "ystäviäni", niitä ihmisiä ympäriltäni, jotka syövät energiaani eivätkä osaa olla kanssani onnellisia silloin kun minullakin olisi siihen aihetta. Onneksi elämä jatkuu ja olen rohkaistunut, tosin vähän varovasti mainitsemaan niistä hyvistä asioista mitä minullekin välillä tapahtuu. Syö se sitten toisia tai ei, hitsiläinen!

Minna.K - Carefree Casualness

Vierailija

Hyvin kirjoitettu. Olen seuraillut blogiasi aika pitkään, mutta en ole tainnut koskaan kommentoida mitään. Tänne on aina kiva tulla, kirjoituksistasi paistaa sellainen aitous ja teeskentelemättömyys. 

Vierailija

Osuvasti kirjoitettu!Miksi kadehtia toiselta sellaista mitä toisella on ja itsellä ei.Siihen menee turhaa energiaa.Nautitaan siitä mitä meillä on ympärillä.Elämä koostuu ihanista pienistä asioista!!!!!!

Mia

Vierailija

Kateuskortti heitetty ilmoille...ehkä elämän tylsin ja turhin heitto. Jos ympärillä on useampi kuin yksi ihminen, jonka koet olevan kateellinen juuri sinulle, niin kannattaa katsoa peiliin ja ajatella miten itse käyttäytyy muiden seurassa eli puhuuko ihminen jatkuvasti vain itsestään.

Yksi tuntemani ihminen on satavarma siitä, että naapurit ovat kateellisia hänen autostaan. Todellisuudessa naapurit tuskin ovat autoa noteeraaneet millään tavalla. Monen kateuskortti on todellisuudessa olemassa vain ihmisen pään sisällä eikä kateelliseksi leimattu ihminen monesti ole edes tietoinen leimastaan. Ihmisillä kun on kiire elää sitä omaa elämää.

Avec Sofie
Liittynyt5.8.2013

Pöh pöh pöh. Ihan turhasta en valita tai kommentoi, yleisesti myös, mutta omalle kohdalle on nyt osunutt niin tylsiä juttuja etten oikein jaksa ymmärtää aina ihmisten käytöstä. Mutta sehän tässä elämmässä onkin niin mielenkiintoista, kun meitä on niin monenlaista täällä :)

Vierailija

Hei Jane!:) mie oon ainaki niiin iloinen siun puolesta! Oot varmasti tehny paljon töitä,et oot saavuttanut kaiken sen mitä sulla nyt on.en itsekään voi sietää kateutta, tai naama rutussa kulkevia ihmisiä.jokainen kai tekee elämästään just sellasen ku itse haluaa, eikä siinä pitäs olla muilla mitään nokan koputtamista.sustahan voi ottaa vaan mallia:)ihana elämänmyönteinen ja herttainen ihminen.

Heli

Lora
Liittynyt8.9.2013

So true. Kyky iloita toisen onnistumisten ja onnen puolesta tuo itsellekin niin hyvää mieltä. Miksi ihmeessä kukaan haluaisi myrkyttää omaa mieltään olemalla toisen onnesta kateellinen. Ei semmoisesta mörökollistä ole kenellekään iloa kaikkein vähiten hänelle itselleen.

Omassa tuttavapiirissäni on joitakin henkilöitä joiden seurassa en oikein viihdy sillä he ovat omalla negatiivisuudellaan ja ikävällä käytöksellään saaneet minut varpailleni. Kuten sanoit kaikkien kanssa pitäisi yrittää tulla toimeen mutta kun toinen osapuoli kerta toisensa jälkeen käyttäytyy loukkaavasti sinua kohtaan tulee se raja vastaan. Vaikkei minulla ole tapana tehdä uudenvuodenlupauksia niin nyt olen luvannut itselleni, että "siivoan" tämän vuoden aikana elämästäni ne negatiiviset ihmiset. Käytän energiani mieluummin kaikkeen muuhun kuin pohdiskeluun ja murehtimiseen toisen huonosta käytöksestä, miksi ihmeessä tuhlaisin aikaani ihmisiin jotka eivät tippaakaan arvosta seuraani. Fiksu likka tuo ranskis ystäväsi, pitäisi itsekin omaksua tuo ajatusmaailma ;)

Onneksi niitä helmiystäviä on ympärillä ja heille voi avautua <3

Kommentointi on tältä vakkarilukijalta jäänyt vähän vähemmälle mutta kyllä täällä mukana ollaan niin blogin tuon instagramin puolella ja inspiroitu niin paljon ihanista matkakuvista! :) Hotel Costes on ehdoton visiittikohde seuraavalla Pariisin reissulla. Samannimisiä levyä löytyy pari kappaletta kotoa joten olisi aika huippua päästä ainakin hotellin ravintolaan nautiskelmaan - hotellin yöpymishinnat kun olivat omaa luokkaansa :D

 

Vierailija

Voi että minä niin komppaan sinua näissä asioissa! Itse aina mietin, että olenko jotenkin "kamala" tai kylmä ihminen, kun valitsen lähimmät ystäväni. Sitten ajattelen, että tähän ikään mennessä minulla on oikeus siihen... voin itse valita omat ystäväni. Kuulostaa raa´alta, mutta itsehän minä elän omaa elämääni ja itse teen siitä sellaisen, kun haluan.

Olet fiksu ja ihana tyttönen, kiitos kivasta blogistasi! :)

http://noorasvard.blogspot.fi/

 

Vierailija

Minä en myöskään vihaa mitään niin paljon kuin kateellisuutta ja negatiivisuutta. Siis miten vaikeaksi elämän voikaan itselle tehdä... Miten mustaksi kateellinen ihminen muuttuu...

Läheinen ystäväni (tai siis läheisenä pitämäni ystävä) ei voinut sulattaa pari vuotta sitten kihlausuutistani. Hän ei onnitellut meitä, koska "hänestä tuntui niin vaikealta". Hän kertoi, ettei hänen oma poikaystävänsä usko avioliittoon ja ajatteli, että mekään emme menisi naimisiin, koska poikaystäväni, josta sittemmin tuli aviomieheni, myös ajatteli joskus aikaisemmin, ettei avioliitto oli hänelle tärkeä. No kävi ilmi, että oli, mikä oli yllätys minullekin :) Mutta siis ystäväni sanoi minulle tämän päin naamaa ja mietin pitkään miksi minulle tuli niin paha mieli siitä. Siinä tilanteessa en edes osannut reagoida asiaan, niin hämmentynyt olin. Sitten tajusin, että hän ei ollut onnellinen puolestani ehkä minulle maailman onnellisimmasta asiasta, ja että hän oli kateellinen onnestani. Tulkitsen kateellisuuden sillä tavalla, että toinen haluaa kateuden kohteena olevan asian itselleen tai ainakin pois toiselta. Eli ystäväni halusi todennäköisesti itse naimisiin, tai ei ainakaan, että minä menisin naimisiin. Hänestä tuli siis entinen ystävä, mikä oli tosi kurja juttu ja jota vieläkin olen surrut ja joka taas tuli pintaan, kun luin tämän kirjoituksen. Nykyisin vain tervehdimme, jos tapaamme jossain. Tavallaan minua surettaa hänenkin puolestaan, että hän tekee elämänsä niin vaikeaksi itselleen. Eihän aina voi iloita kaikesta ja kaikkien puolesta, mutta harvapa meistä niin kovin etuoikeutettu on, että se olisi jotenkin epäreilua.

Vierailija

Voi Sohvi.

Täällä itku silimässä, mutta silti niin onnellisena, luen näitä viisauksia. Olen itse valmistunut suht vasta 3,5 vuotta kestäneestä koulusta. 3,5 vuoden aikana ystäväpiirini muuttui, kun kävin kouluni toisella paikkakunnalla.

Nyt olen työssäni saanut tutustua ja joutunut tutustumaan uusiin ihmisiin. Silti koitan pitää mielessäni juuri tuon, että "kaikkien kanssa on tultava toimeen, mutta ystäviä ei tarvitse olla jos se tuntuu pahalta."

Olen myös aina ollut se tyyppi, jonka on helppo tutustua uusiin ihmisiin, mutta vaikea pitää kuluttavista ihmissuhteista kiinni. Onneksi minulla myös on muutama tosiystävä ja muutama tosi sinnikäs ystävä, jotka pitävät huolen siitä, etten koskaan ole yksin. Heidän kanssaan tunne on molemmin puolinen ja suhde tasavertainen.

Välillä tahdonkin olla ihan yksin omien asioideni kanssa. Enkä jatkuvasti kaipaa jonkun mielipidettä kaikkeen. Huojentavaa, että joku muukin ajattelee samoin :) 

Lora
Liittynyt8.9.2013

Oh nou Sohvi, pari päivää sitten kirjoittamani pitkä kommentti näköjään katosi bittiavaruuteen. Harmi kun omaan profiiliin ei tallennu omat kommentit niin voisi käydä tarkistamassa menivätkö ne perille saakka :)

Taisin ylipitkässä kommentissani kertoa miten olen itsekin päätynyt siihen, että minun pitäisi vähän karsia ympäriltäni niitä negatiivisia ihmisiä. Kuten sanoit kaikkien kanssa pitäisi tulla toimeen mutta ystäviä ei tarvitse olla. Olen viimeisen vuoden aikana huomannut, että ympärilläni on muutama negatiivinen ihminen jotka eivät yhtään arvosta minua ja seuraani. Olen aika pitkäpinnainen mutta jossain vaiheessa se oma raja tulee vastaan. Ikävä kyllä olen joutunut myös todistamaan sen kuinka joku ei ole voinut olla oman ystävän onnesta aidosti onnellinen kun itsellä on erilainen/vaikea elämäntilanne. Niin kummallinen ajatusmaailma etten voi ymmärtää. Mitäs sitten kun mörökölliä itseään kohtaa suuri ilo, onko hänellä enää ympärillään ystävää kenen kanssa jakaa se?

Toisen onni kun ei itseltään ole koskaan pois, päinvastoin. Voi sitä ilonmäärää kun kuulen ystävältä ilouutisia :)  Tai pääsee pitelemään sylissään ystävän pientä bebeä ;)

Onneksi niitä helmiystäviä on minullakin, heistä pidän kiinni <3

P.s Ranskiksesi on ihan oikeassa, täytyy yrittää omaksua tuollainen ajatusmailma :)

 

 

 

 

Vierailija

Hieno että kirjoitat tästä aiheesta. Toivottavasti asioiden esiin nostaminen herättäisi ihmisiä. PS. Oma ystäväpiirinikin on muutoksessa... 

Vierailija

Moi! Olen lukenut blogiasi pitkään, mutta olen surkea kommentoimaan. Nyt on pakko. Kateus on TODELLA myrkyttävä voima. Se vie mennessään kaiken, muuttaa ihmisen, kaiken. Pahinta on, jos kateus ajaa tekemään pahaa. Omalla kohdallani niin on käynyt monesti - ja juuri siksi, kun en perusiloisesta luonteestani johtuen kailota kaikkea ikävää ilmoille. Eli kun en ole ääneen itkenyt huoliani (läheisten hätää, omaa vakavaa sairastumista jne.), joku on katsonut asiakseen todeta, etten saa koskaan valittaa mistään, koska "mulla on kaikki niin hyvin ja rikas mies ja bla bla bla". Muodostaen minusta kuvan väärin perustein. 

Jos jotain olen oppinut, niin juuri sen, että elämästä pitää sulkea pois ne ihmiset, jotka haluavat pahaa. Elämä on liian lyhyt. Kun ei voi ymmärtää, on parempi unohtaa. 

Onnellista kevättä!! 

Ps. Italia on ihana. Aina vaan ja uudestaan. Nauti!

Seuraa 

Blogiarkisto

2014
2013
2012
2011
2010