Tällaisia hirmutekoja ei pidä sotkea uskontoon tai inhonväriin, vaan sairauteen.

Niin kuin kuvista näkyy, on Pariisi ollut viime viikolla hyvin hiljainen ja surullinen. Itselläni on ollut myös hyvin pelokas fiilis. En ole muutenkaan kovin innoissani mennessäni Pariisiin metroon ja olin hyvin onnellinen, että pystyin tekemään työt viime viikolla kotoa käsin. Muutenkin välttelen metroa ruuhka-aikoihin, mutta varsinkin tästä lähtien lähden toimistolle joko hyvin aikaisin, tai vasta lounaan jälkeen.

Toivon vain, ettei tämän kaltaiset surulliset tarinat lisäänny uutisotsikoissa tai ihmisten mielissä. Yksi asia mistä ainakin itse olen ollut todella onnellinen, on se että ainakaan Ranskassa päällisin puolin ei näy viha muslimeita kohtaan. Ihmiset ymmärtävät, ettei tällaisia hirmutekoja pidä sotkea uskontoon tai inhonväriin, vaan sairauteen. Toivotaan, että tämänlainen ajattelu pysyisi ihan meidän kaikkien mielessä kaikkina aikoina.

Kuvat ovat lauantailta, jolloin kävin pitkällä kävelyllä pitkin Pariisia. Kadut olivat hyvin hiljaisia ja tyhjiä, samoin myös metrot. En osallistunut eiliselle marssille, vaan seurasin sitä televisiosta ja uutisista. Ei vain tuntunut, että halusin olla ihmismassassa tai ulkona.

..........................

As pictures show, last week in Paris has been very quiet and sad. I haven’t felt going outside at all, so I have felt very fortunate that I have the opportunity to work from home. Usually I try to avoid rush hours and go to the office either early in the morning or at lunch time.  I haven’t’ never liked to go to the metro in Paris, but after last week, I feel even less excited about commuting with it.  

I just hope we don’t have to read same kinds of headlines in the newspapers in the future. One topic that made me really glad, was that France has been very calm towards the Muslims. At least I feel that people here understands that what happened last week, does not have anything to do with religion or some specific culture or race. Those cruelties rise from sickness. I just hope we all have same kind of thinking in mind.

Photos are from last Saturday when I was having a long walk across Paris. The streets were very quiet and empty. I didn’t participate to the march held yesterday. I just didn’t felt like going out or being in a crowded place.

Kommentit (4)

Vierailija

Olen lukenut blogiasi pitkään mutten varmaan koskaan kommentoinut, tästä voisin aloittaa!

Ensinnäkin kiitos ihanasta blogista ihanine kuvineen. Sinulla on myös upea, klassinen mutta kuitenkin oma tyylisi, siksi tykkään asukuvista!

Toiseksi voimia sinulle! Pariisi on nyt varmasti aika surullinen paikka, mutta toivon, ettet anna pelolle valtaa. Valoisaa kevättä ja kesää kohti mennään ja tämäkin tapaus himmenee ja suurin tuska ja pelko pienenee. Elämä voittaa - aina! Hyvää jatkoa sinulle ja rakkaallesi!

Vierailija

Tämä surullinen tapus varmasti puhuttaa pitkään pariisilaisia, ja muitakin siellä asuvia. Ja kyllä se ulkopuolistakin kosketti, suorastaan pelottavaa! Katsoin myös marssin tv:stä. Ja nyt jo uhkaavat, että lisää on tulossa eli vapiskaa ranskalaiset! Uhittelua, niin turhaa uhittelua!- Taitaa ajatus Pariisissa käymisestä unohtua vähäksi aikaa.. ennen jopa uneksin siellä asumisesta. En kyllä enää! Onko teille tullut ajatusta vaihtaa maisemaa? Jos on, niin muuttakaa tänne Sveitsiin. Ainakin vielä suhkoht rauhallinen maa asua ja elää.. Vaikka olen nähnyt läheltä melkein kotioven edessä tapahtuneen välikohtauksen eritrealaisten kanssa.. Poliisi tuli nopeasti paikalle ja pahantekijät luikkivat metsään.. Mutta luulen, että nämä on jo poistettu maasta, eivätkä enää huolenaiheena. Jotain protestia sekin tapahtuma oli paikallisen naapurin mukaan.

Toivottelen rauhallista kevään odottelua, aurinkoisesta Sveitsistä!

-tiau

PS. Joulukattauksesi oli ilahduttavan kaunis.

Vierailija

Itse taas en ymmärrä moisia pelkoja kuten aikaisemmassa kommentissa, tai Sofiellakaan. Että pitäisi alkaa vältellä joitain paikkoja, saati että joka päivä välttäisi liikkumasta tiettyyn aikaan. Tällöinhan ollaan jo annettu pelolle ja terrorismille vallan. Muutoinkaan, ei se kellonajasta tai aina edes paikasta ole kiinni missä jokin katastrofi voi iskeä ja henkensä menettää. Jos näin kävisi kohdalleni niin hyväksyn sen, sen sijaan että alkaisin pelätä elämää. Ikäviä tapahtumia nämäkin, mutta tällaisia sattuu maailmalla tämän tästä. Mielestäni ei ole syytä tehdä siitä sen "pyhempää" syystä että se sattui Euroopassa tai Ranskassa. En olisi myöskään ottanut osaa vastaavaan marssiin. Tässä tapauksessa se ei varsinaisesti vaikuta kummemmin, mutta toki osoittaa suurta sympatiaa alueen kanssaihmisille mikä on myönteistä sekin. On vähäsen kyseenalaista ensin käydä tällaista (piilo)agressiivista sotaa jornalismin puitteissa, ja sitten myöhemmin marssia terrorismia vastaan. Myötatuntoni kyseisten henkilöiden omaisille surussa. Muilta osin on vain yksi veriteko muiden rinnalla.

Vierailija

No, kaikkien ajatuksia tarvitsekaan ymmärtää. Vaikka edellä totesin "pelottavaa", ei olla mieheni kanssa pelkääjä-tyyppejä, asuimmehan kolme vuotta rauhattomassa Teksasissa, jossa sattui päivittäin jotain aseisiin liittyvää. Silti tykkäsimme Houstonista! Ja rauhatonta oli välillä myös Saksassa. Hampurissa oli jos jonkunmoista nazi-marssia ja uutisoitiin pysyä niistä kaukana. Joskus Münchenissä. Näitä sattuu, silti München on edelleenkin suosikkikohteemme, jossa käymme usein. Suomi on lintukoto muuhun Euroopaan ja maailmaan verrattuna. Eihän siellä asu pakolaisia kuin himpun verran verrattuna Ruotsiin tai Tanskaan verrattuna. Silti ihmisiä tapetaan kylmäverisesti! Kannattaa kuunnella sisäistä ääntään, miksi joskus joku toinen suunta vetää enemmän kuin toinen..

Aurinkoista viikkoa toivotellen,

-tiau

-tiau

Seuraa 

Blogiarkisto

2014
2013
2012
2011
2010