pariisittarena

Hei, hän on vihdoinkin täällä, uudessa kodissa ja kaupungissa. Saavuin tänne keskiviikkoiltana ylipainoisten laukkujeni kanssa. Sadeilmasta huolimatta kaikki on tosi ihanasti täällä

Suurin pelkoni ehkä mitä minulla tähän kaupunkiin liittyen on, on se että en tule sopeutumaan tänne. Helposti varmaan jäisin kotiin ja tekisin vain omia juttujani yksikseni ja loppuajan seurailisin pampulaani enkä kehittäisi mitään omaa elämää täällä. Loppujen lopuksi se olisi aika tylsää jos minulla ei olisi mitään omaa ja haikailisin vain kaukana asuvia ystäviäni. Kun tulee pikkukaupungista tällaiseen vilskeeseen, niin se voi olla välillä uuvuttavaa. 

Olen viikot käytännössä yksin täällä, joten aika kävisi aika yksinäiseksi jos minulla ei olisi mitään muuta tekemistä kuin työ, kotona oleilu ja blogin kirjoittaminen. Sen takia olenkin etsiskellyt harrastuksia, jotta voisin tehdä ihan jotain muuta mitä normaalisti. Aloin jo keväällä tutkia erilaisia taidekursseja ja menin viikonloppuisin taide- ja käsityöpainotteisiin tapahtumiin, jotta tapaisin kaltaisiani ihmisiä. Yksi asia minkä myöskin haluaisin tehdä, olisi tanssitunneille palaaminen näin kymmenen vuoden jälkeen :)

Onneksi ranskikset eivät ole tuppisuita, vaan he pulputtavat minkä kerkeävät ja minun on välillä todellakin vaikea pysyä perässä. Täten uskon, että tapaan ihmisiä työympyröiden tai kalakaupan ulkopuoleltakin. Sen takia menenkin tekemään välillä töitä myös niille tarkoitettuihin kahviloihin toimiston sijasta.

Olen myös yrittänyt löytää täältä minulle ominaisia ja tärkeitä paikkoja. Yksi asia minkä joka viikko tein oli ruokaostokset Stockan herkussa. Vaikka ihmisiä oli paljon ja välillä puudutti, mutta ruokakaupassa käyminen on minulle tosi tärkeää ja sen takia sen pitää myös kuulua rutiineihini täällä. Onneksi Bon Marche on avannut upeimman ruokakaupan alakertaansa, niin heti ensimmäisenä iltana menin tekemään ruokaostokseni sinne. Tuntui heti kotoisammalta

Kommentit (8)

Vierailija

Ihanaa ensimmäistä päivää, on jo kova ikävä muruseni <3 Mutta en voisi puolestasi olla onnellisempi! You made it! Ja laukut kans :D puss! -Charimuksesi

Vierailija

Lykkyä tykö! Valloita Pariisi! :)

Ranskalaiset eivät tosiaankaan ole tuppisuita, tiedän omasta kokemuksesta (noin 4 vuotta asunut Ranskassa).  Juttua riittää ja suunvuorosta saa oikein välillä taistella. En voi itse edes kuvitella kuinka hektistä elämä voi olla Pariisin kokoisessa kaupungissa, itse asustelin Grenoblessa, joka on tieetysti huomattavasti pienempi ja rauhallisempi.

Vierailija

Olen ollut vaihdossa Pariisissa vuosia sitten. Ei ollut helpoin vaihe elämässäni, mutta sitäkin opettavaisempi. Siitä lähtien olen kaivannut Pariisiin aika ajoin ja on siellä tullut käytyäkin useampaan otteeseen. Ihana että pääsen nyt lukemaan Pariisi juttuja blogistasi :)

Tsemppiä expat elämään! 

/Tiia
www.plungebytiia.com

Vierailija

Bloggaaja sitä ja bloggaaja tätä. Kun ei kiinnosta! Ihan hömppälehti tullut, missei enää mitään järkevää luettavaa.

Vierailija

Tsemppiä uusiin tuuliin! Onneksi Suomeen pääsee helposti käymään pahan ikävän yllättäessä. Nauti upeasta Pariisista!

Seuraa 

Blogiarkisto

2014
2013
2012
2011
2010