Jos minun pitäisi sanoa, että mikä on lempimaani olisi vastaus automaattisesti Italia. Olen ihan varma, että entisessä elämässäni olen ollut italialainen. Rakastan kaikkea siihen liittyvää. Vai rakastanko sittenkään?

Turistimielessä Italia on  uskomaton paikka,  kulinaristin ja kauneudenpalvojan paratiisi. Ajattelin ennen, että Italia on se maa jonne muutan sitten joskus. Kuvittelin itseni pieneen vuoristokylään oliivitarhojen keskelle.

Jotain on tapahtunut. Olen 11 vuotta kuunnellut ystävieni tuskaisia sanoja lempimaastani ja olen alkanut tulla siihen lopputulokseen, että Italiassa on kiva vierailla, mutta kamala asua. Ajattelin kertoa teille tarinoita heidän maastaan ja elämästään.

Politiikasta minun ei kannata sanoa sanakaan ystävilleni, sillä aihe saa heidät samantien suuttumaan. Italian politiikassa ei taida olla mitään muuta läpinäkyvää kuin räikeä korruptio. Valtion varoja käytetään räikeästi poliitikkojen makean elämän ylläpitoon. Yksi viimeisin esimerkki jonka kuulin oli, että Berlusconin henkilökohtaisen asianajajan kotikaupungista tehtiin suora junayhteys Roomaan. Asianajajan kotikaupunki, Padova, on muuten aika merkityksetön kaupunki, joten kaikille tuli selväksi kuka oli päätöksen takana.

Muutama ystävistäni on arkkitehtejä. Yhdellä on menestyvä arkkitehtiyritys Pohjois-Italiassa, mutta toisen tulevaisuus on jotain muuta kuin valoisa. Hän on ollut harjoittelijana viimeiset vuodet 3000 ?:n vuosipalkalla.VUOSIPALKALLA. Sitä miten tämä on Euroopassa mahdollista en tiedä. Hävetti oikein omat jupisemiseni suomalaisten palkoista ystäväni tilanteen kuultuani. Harmillisintahan hänen tilanteessa on, että työttömyys on rajussa nousussa, joten hän ei ehkä koskaan tule saamaan kunnollista työpaikkaa tai palkkaa. Olisi todella masentavaa yrittää rakentaa tulevaisuutta, jos sellaista ei  käytännössä näköpiirissä olisi.

Ystäväni on lukenut valtiotieteitä ja työskentelee EU:n alaisissa projekteissa. Hänen kuukausipalkkansa on alle 1000 ?. Normaali kampaamotyöntekijä ansaitsee 500 ? kuukaudessa, mutta Italian parlamentin omassa kampaamossa kampaaja ansaitsee 150 000 ? vuodessa. Pikkukaupunkien pormestarit ansaitsevat vuorostaan saman verran kuin Yhdysvaltojen presidentti.

Muutama vuosi sitten ystäväni kertoivat ylpeästi, että Italiassa jokaisen yrityksen on tarjottava työtä myös kehitysvammaisille ihmisille. Olin aivan äimistynyt ja ylpeä heidän systeemistään, että jokaisessa yrityksessä olisi pakollinen kiintiö kehitysvammaisten palkkaamiselle. Kehitysvammaisia ihmisiä tuli palkata, jos he kykenevät tekemään vaaditun työn. Hiljattain kävi ilmi, että EU:n tukema projekti oli täyttä huijausta ja rahaa menetettiin yli 100 miljoona euroa vuodessa. Kukaan ei tietenkään tiedä minne rahat menivät. Tällaisten asioiden esilletulon jälkeen kaikki nostavat kädet pystyyn ja syyttävät sormet suunnataan Silvioon. Oho, Silviollahan onkin syytesuoja, joten case closed. Salute!

Lakimuutoksissa isoilla herroilla on omat niksinsä. Jotta lakimuutos voi tulla voimaan on lain oltava samassa muodossa tietyn ajan.  Jos esimerkiksi pilkun paikkaa siirtää tai lausejärjestys muuttuu tietyn ajan sisällä, ei laki tule voimaan. Jostain kumman syystä pilkut pomppivat ja lauseet rakentuvat uudelleen ja lait jäävät vahvistamatta.

Italiassa kaikki on kiinni siitä kenet tunnet. Yhtäkkiä ovet ovat avoinna eliittikouluihin ja muihin etuihin. Tai itseasiassa, koulussa ei tarvitse edes välttämättä  käydä muuten kuin paksun kirjekuoren kanssa. Moni asiapaperi ja koulutodistus on Italiassa tekaistu. Kukaan ystävistäni ei edes ole käynyt autokoulua, he ovat vain maksaneet oikealle henkilölle ja kappas autokoulu onkin käyty. Italia on tunnettu myös titteliyden tärkeydestä ja pienellä extra korvauksella saat ajokorttiisi managerin tittelin. Näillä tekaistuilla titteleillä ja tutkinnoilla nämä mammanpojat sitten rehvastelevat.

Ystäväni täyttävät tämän vuoden sisällä kaikki kolmekymmentä. Moni on työelämässä ja asuu jo poissa kotoa. Toisilla on vähän erilainen tilanne. Moni ihmettelee, että miten on mahdollista, että 35-vuotias mies asuu vielä äidin helmoissa. Totuus vain on, että sieltä mamman luota ei ole varaa lähteä pois.

    • os minun pitäisi sanoa, että mikä on lempimaani olisi vastaus automaattisesti Italia. Olen ihan varma, että entisessä elämässäni olen ollut italialainen. Rakastan kaikkea siihen liittyvää. Vai rakastanko sittenkään?

      Turistimielessä Italia on uskomaton paikka, kulinaristin ja kauneudenpalvojan paratiisi. Ajattelin ennen, että Italia on se maa jonne muutan sitten joskus. Kuvittelin itseni pieneen vuoristokylään oliivitarhojen keskelle.

      Jotain on tapahtunut. Olen 11 vuotta kuunnellut ystävieni tuskaisia sanoja lempimaastani ja olen tullut siihen lopputulokseen, että Italiassa on kiva vierailla, mutta kamala asua. Ajattelin kertoa teille tarinoita heidän maastaan ja elämästään.

      Politiikasta minun ei kannata sanoa sanakaan ystävilleni, sillä aihe saa heidät suuttumaan. Italian politiikassa ei taida olla mitään muuta läpinäkyvää kuin räikeä korruptio. Valtion varoja käytetään räikeästi poliitikkojen makean elämän ylläpitoon. Yksi viimeisin esimerkki jonka kuulin oli, että Berlusconin henkilökohtaisen asianajajan kotikaupungista tehtiin suora junayhteys Roomaan. Asianajajan kotikaupunki, Padova, on muuten aika merkityksetön kaupunki, joten kaikille tuli selväksi kuka oli päätöksen takana.

      Muutama ystävistäni on arkkitehtejä. Yhdellä on menestyvä arkkitehtiyritys Pohjois-Italiassa, mutta toisen tulevaisuus on jotain muuta kuin valoisa. Hän on ollut harjoittelijana viimeiset vuodet 3000 ?:n vuosipalkalla.VUOSIPALKALLA. Sitä miten tämä on Euroopassa mahdollista en tiedä. Hävetti oikein omat jupisemiseni suomalaisten palkoista ystäväni tilanteen kuultuani. Harmillisintahan hänen tilanteessa on, että työttömyys on rajussa nousussa, joten hän ei ehkä koskaan tule saamaan kunnollista työpaikkaa tai palkkaa. Olisi todella masentavaa yrittää rakentaa tulevaisuutta, jos sellaista ei käytännössä näköpiirissä olisi.

      Ystäväni on lukenut valtiotieteitä ja työskentelee EU:n alaisissa projekteissa. Hänen kuukausipalkkansa on alle 1000 ?. Normaali kampaamotyöntekijä ansaitsee 500 ? kuukaudessa, mutta Italian parlamentin omassa kampaamossa kampaaja ansaitsee 150 000 ? vuodessa. Pikkukaupunkien pormestarit ansaitsevat vuorostaan saman verran kuin Yhdysvaltojen presidentti.

      Muutama vuosi sitten ystäväni kertoivat ylpeästi, että Italiassa jokaisen yrityksen on tarjottava työtä myös kehitysvammaisille ihmisille. Olin aivan äimistynyt ja ylpeä heidän systeemistään, että jokaisessa yrityksessä olisi pakollinen kiintiö kehitysvammaisten palkkaamiselle. Kehitysvammaisia ihmisiä tuli palkata, jos he kykenevät tekemään vaaditun työn. Hiljattain kävi ilmi, että EU:n tukema projekti oli täyttä huijausta ja rahaa menetettiin yli 100 miljoona euroa vuodessa. Kukaan ei tietenkään tiedä minne rahat menivät. Tällaisten asioiden esilletulon jälkeen kaikki nostavat kädet pystyyn ja syyttävät sormet suunnataan Silvioon. Ainiin, Silviollahan onkin syytesuoja, joten case closed. Salute!

      Lakimuutoksissa isoilla herroilla on omat niksinsä. Jotta lakimuutos voi tulla voimaan on lain oltava samassa muodossa tietyn ajan. Jos esimerkiksi pilkun paikkaa siirtää tai lausejärjestys muuttuu tietyn ajan sisällä, laki ei tule voimaan. Jostain kumman syystä pilkut pomppivat ja lauseet rakentuvat uudelleen ja lait jäävät vahvistamatta.

      Italiassa kaikki on kiinni siitä kenet tunnet. Yhtäkkiä ovet ovat avoinna eliittikouluihin ja muihin etuihin. Tai itseasiassa, koulussa ei tarvitse edes välttämättä käydä muuten kuin paksun kirjekuoren kanssa. Moni asiapaperi ja koulutodistus on Italiassa tekaistu. Kukaan ystävistäni ei edes ole käynyt autokoulua, he ovat vain maksaneet oikealle henkilölle ja kappas autokoulu onkin käyty. Italia on tunnettu myös titteliyden tärkeydestä ja pienellä extra korvauksella saat ajokorttiisi managerin tittelin. Näillä tekaistuilla titteleillä ja tutkinnoilla nämä mammanpojat sitten rehvastelevat.

      Ystäväni täyttävät tämän vuoden sisällä kaikki kolmekymmentä. Moni on työelämässä ja asuu jo poissa kotoa. Toisilla on vähän erilainen tilanne. Moni ihmettelee, että miten on mahdollista, että 35-vuotias mies asuu vielä äidin helmoissa. Totuus vain on, että sieltä mamman luota ei ole varaa lähteä pois. Kaikesta tästä kurjuudesta huolimatta ystävieni lauseet alkavat yleensä näin; "but in Italy we have...". Kaikesta huolimatta he ovat ihan äärettömän ylepitä maastaan ja kulttuuristaan ja ovat sanoneet, että he eivät ikinä voisi lähteä omasta maastaan pois.

      Tässä oli ihan vain muutama esimerkki, mutta näitähän on paljon ja paljon lisää. Halusin vain jakaa muutaman teidän kanssanne. Poikien kanssa pitkiä keskustelja käyneenä olen erittäin ylpeä synnyinmaastani Suomesta. Vaikka meillä on talvisin pimeää, on meillä tulevaisuus sentään vähän valoisampi.

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Blogiarkisto

2014
2013
2012
2011
2010