Tuosta luvusta on kulunut saman verran aikaa ja vihdoinkin olen karistanut suurimmat ulkonäköpaineeni pois. Se on vaatinut aikaa ja paljon työtä niiden asioiden käsittelemiseksi, mutta viimeiset vuodet olen voinut kropassani hyvin ja vihdoinkin voin katsoa peiliin suhteellisen hyvillä mielin.

Olen aina ollut aika suhteellisen naisellinen ja se on totta kai ollut nuorempana minulle jollain lailla todella vaikeaa. Tanssitunneilla inhosin peilikuvaani ja ahdistuin ei-niin-naisellisten tyttöjen vieressä seisomisesta. Ne peilikuvat olivat tosin totta kai myös hivenen vääntyneitä ja vääristyneitä. Minulle ne olivat silloin kumminkin elämäni keskipiste.

Monta yötä on tullut nuorempana valvottua, hetkeä vaa?alla seisottua, ruokaa syömättä jätettyä ja ajatuksista ahdistuttua. Mutta mistä syystä? Vaatekoon takia. En varmasti ole ainoa joka on näiden asioiden kanssa paininut nuorempana, vaan uskon että teitä on siellä muitakin.

Olen ollut itselleni ennen todella ankara ja kai olen välillä vieläkin, mutta vuosien kuluessa ja naisellisuuden kertyessä on minusta kasvanut myös ehkä jollain lailla myös vähän leppoisampi ihminen- niin ja olen alkanut myös hyväksymään itseni. Juuri tallaisena kuin olen.

En tiedä mistä johtui, mutta nuorempana ympärilläni oli monia syömishäiriöistä kärsiviä ihmisiä. Joistakin on kasvanut kaltaisiani itsensä hyväksyviä nuoria naisia, mutta joillakin se noidankehä ei vain katkea. Itse muistan lukeneeni joskus viitisen vuotta sitten Satu Taiveahon ajatuksia syömishäiriöstä. Hänen ajatukset kiteytyivät jotenkin näin, että nyt ne nuoruuden farkkukoosta stressailut kostautuvat lapsettomuudella. Se on todella surullista.

Kommentit (0)

Seuraa 

Blogiarkisto

2014
2013
2012
2011
2010